Nyt on aika... / Now it's time to ....

...istua takkatulen ääressä.
...kääriytyä paksuun huiviin.
...ihailla ensimmäistä "lumihankea".
...rauhoittua ennen joulukiireitä.
...järjestää arvonta. (lisää alempana tässä samassa postauksessa)


...sit by the fire.
...wrap yourself in a big shawl.
...admire the first snow of this winter.
...calm yourself before the Christmas rush.
...to have a draw. (More of it below)

Äidin vanhoissa Kotiliesi-lehdissä oli tällainen palsta ja lapsena aina ihmettelin että mitä siinä oikein ajettiin takaa mutta ikä tuo ymmärrystä, näköjään.

Ja siten tämän neulominen kestikin sitten koko kuukauden, Langattoman Lokakuun. Langat mä ostin syyskuun viimeisenä päivänä ja valmiiksi se tuli lokakuun kolmanneksi viimeisenä päivänä. Neulomista hidasti rankka työtahti, jonain iltoina jaksoin neuloa vain kerroksen tai pari, joskus en lainkaan. Kuvassa "tytöt" esittelevät siis - Clapotista. Mä yritin ottaa siitä hyviä kuvia päällä, peilin kautta mutta tulokset olivat lähinnä kaameita :-) - en siis näytä niitä. Ensi viikonloppuna koetan ottaa kuvia päivänvalossa, nyt olen kotona vain pimeään aikaan.

Valmis huivi on itse täydellisyys. Värikäs, lämmin, laskeutuva. Neulominen oli kivaa, yllättävää kyllä, mallineule oli äärimmäisen yksinkertainen, mutta se mahdollisti "aivottoman" neulomisen telkkaria katsellen, luennolla, jutellessa. Lanka on ihanaa Noro Kureyonia, väri 138. Siinä on sekä mun suosikkivärejä että inhokkivärejä mutta yllätys onkin siinä että ne toimivat kokonaisuutena. Tää on kai sitä mitä sanotaan väri-iloitteluksi :-).

Huivin leveys on 60 senttiä, vähän leveämpikin se ois voinut olla, ehkä yksi mallikerta lisää, tai kaksi. Pituudeksi tuli ihan vahingossa 207 senttiä, mulla oli varattuna 10 kerää, ja mä olin alunperin suunnitellut tekeväni siitä vielä ehkä pipon tai kämmekkäät tai tumput tai jotain... mutta kun ne meni kaikki tähän huiviin. Vielä yks kerä... ja vielä tää... ja tää... Jäljelle jäi yksi puolikas kerä. Mitä ihmettä siitäkin vois tehdä?


Mä olin jo varautunut siihen että kaikki vanhassa läppärissä olleet tiedostot olis olleet mennyttä. Mutta kuinkas kävikään. Rakas Insinööri puuhaili koneen kanssa viikon, sitkeästi avasi sen joka kerta kun järjestelmä kaatui ja sai kuin saikin pelastettua kuvat ja kirjanmerkit ja käsityöohjeet ja musiikit - kaikki tärkeät. Kone tilttasi aina kun sitä liikautti niin että kalua siitä ei enää tule.

Ja viimeiseksi...

10 000 kävijää on ihan kohta täynnä (WOW). Sen kunniaksi siis - ja ensilumen ja pelastettujen tiedostojen ja valmiin Clapotiksen - täällä on siis arvonta. Kerro miten mieluiten viettäisit talviunta tai tätä pimeää marraskuuta, jätä viesti tähän postaukseen. Ilmoitan kun etsikkoaika on ohi... Ja jos osut tasan kymppitonniin, ilmianna itsesi, keksin sinulle jotain pientä omaa.

Mä kirjoitan tän englanninkielisen version myöhemin ja koitan saada paremman kuvan huivistakin niin että pari haamua voi ilmestyä. Nyt nukuttaa. Kiitos.

I am announcing a draw to celebrate the 10 000 visitors and first snow and the fact that Dear Engineer succeeded to save most of my lost data from my broken computer. Leave your comment in this post telling your favourite way to hibernate through this muddy November. If you hit the exact ten thousand tell me, I'll get you something small and tasty for it too.

I'll fill in the English version as soon as I have energy (now I just want to go to bed) so a couple of ghosts will appear. Thank you.

Postipäivä / mail day

i



Töissä rankka päivä ja oli pakko lähteä jo viideltä kotiin, ja kun pääsin kotiin, teki mieli hautautua löhötuolin nurkkaan olemaan väsynyt ja kurja.

Vaan mitä näinkään postipöydällä... Mulle oli kirjeitä!!!!

Ootas, kuviakin... On, ihan kohta.

Mä just tänään aamulla ajattelin että pitäis hankkia heijastin kun pimeällä liikenteessä tummiin pukeutuneita tyyppejä, niitä ei näkynyt ennenkuin ihan läheltä.... Ja mitä paljastuukaan mun SNYn kirjeestä? No heijastin tietty! Leppis-heijastin :-) , kesä mukana syksylläkin. Kuvan ottaminen on muuten hiukka haasteellista pimeällä, siis kun heijastimen on tarkoitus heijastaa valoa, niin käytä siinä sitten salamaa että jotain näkyy :-)


















No tuli siitä kuva, lopulta. Kiitos, SNY, tää oli kiva :-D, mä lupaan käyttää sitä! (pitää vaan varoa että Linda ei pääse omimaan tätä ensin...)


Oli toinenkin kirje. Mä sain Soilelta kiitoskukan kun lähetin käännytyskirjeen (pikku kokeilunöttösen Noroa). Mä mallailin kukkasta mun jakun kaulukseen ja se passaa siihen just, täydellinen yhdistelmä. Kiitos, Soile. Kuva on kyllä vähän pimeä, auringonlaskusta on jo aikaa...Suomen Posti on sitten loistava keksintö ;-D


I got a letter from my secret knitting pal, she sent me a reflector to make me safe! It is such a lovely idea, and I just this morning had thought of buying one, after watching pedesterians dressend in dark clothes with no reflectors, appearing into my car's lights out of nowhere. Thank you SKP, I promise to use it!

And i got a lovely thank you flower from Soile, as I sent her some converting Noro ;-), thank you too!

Finnish Post is a lovely company ;-D

Hiljaista / Silent

Hiljaista oli tänään neulontatapaamisessa Espoossa. Tapasin siellä - itseni. Tulin paikalle Cafe Buffoon siinä varttia vaille 6 kun töissä hiukan vehähti ja vanhasta muistista kuvittelin että tapaaminen on 17.30. Nyt vasta kotiin tultua luin verkosta että 17.00.... No, istuskelin siellä sitten tunnin verran ja mietin että olenko oikeana päivänä ollenkaan liikkeellä ja harrastin yksinäni julkineulomista ja kahvinjuontia. Kaveria oisin kaivannut, missähän kaikki oli?

It was pretty quiet today in our knitting meeting in Espoo. I met there - myself. I came there about 15 minutes late, or so I thought, as I was a bit late to leave work. I thought that the meeting was half past five like before but when I got home I noticed that the announcement said 17.00. Well, I sat there about an hour and had a coffee and some KIP of my own and kept thinking if I was there on the right day at all.

Koska Clapotis on vielä (edelleen) vaiheessa niin laitoin sitten kuvan edelliskesäisestä tai oikeastaan syksyisestä nauhuksesta, tästä tulee niin kesäinen olo.

Since the Clapotis is still not ready, I put here a picture of flowers of the summer before, it makes me feel so summery...

Mietin tässä tuota kävijäkarttaa blogin sivupalkissa. Se näyttää että kävijöitä on siellä täällä, kaukaisimmat Australiassa, Kiinassa, Himalajalla, Etelä-Amerikassa. Ovatkohan ne kaikki oikeita lukijoita vai onkohan joukossa spammirobotteja... Tulee vähän vainoharhainen olo, taidanpa lakata ajattelemasta ja jatkaa vaan neulomista :-)

I was thinking of the visitor map in the sidebar of my blog. There's a lot of visitors around the world, the most remote are from China, Australia and South America. It makes me wonder if all of the spots are real readers or is there some spam robot also... makes me feel a bit paranoid, so I'd better stop thinking and keep on knitting :-)

Uusi rakas / A new love

Edit: unohtui pari juttua... forgot a couple of things...

Noin. Web Master tuli kotiin Koreasta ja langaton nettiyhteys toimii jälleen. Paljastui vain sellainen taka-isku että meidän varmuuskopio on maaliskuulta. Se tarkoittaa että kaikki Tanskan kuvat, hirmu määrä neulekuvia, lasten kuvia ja koiranäyttelykuvia on poistunut keskuudestamme. Mä olen kesän, kevään ja syksyn aikana kerännyt kasan neuleohjeita (ilmaisia) ja neulelinkkejä, niitäkään ei siis enää ole.

So, the Web Master came back from Korea and the wlan is working again. The set back that was relieved that the back up was from March. It means that allt the pictures taken in Denmark, a whole lot of pictures of my knitting, pictures of the kids last summer and of dog shows, are no more. I have collected a collection of knitting pattens and links during the spring, summer and autumn, I lost them too.

Torstaina ostin sitten uuden läppärin, johan se vanha olikin 2,5 vuotta vanha. Tää uusi on Toshiba m60-132, 17" näytöllä ja dual layer DVD-asemalla ja tässä on kokonainen numeronäppäimistö jota mä kaipasin siihen vanhaankin. Ja tää on oranssi :-D Mun työkaveri meinasi revetä kun se kyseli että "no millainen se uusi kone on, onko siinä sitä-tätä-tuota?" ja mä vastasin että "ei aavistustakaan... mutta se on oranssi" Ihan oikeasti mä kyllä valitsin tän sillä perusteella että tää vastaa mahdollisimman hyvin mun tarpeita riittävillä ominaisuuksilla (DVD-asema, WLAN, tukeva runko) olematta turhan "upea". Ihana väri on vaan plussaa :-D

So on Thursday, I went and bought a new laptop. This new one is a Toshiba M60-132, with a 17" screen and a dual layer DVD-station, it has a whole number pad that I missed in the old one. And it's orange. My collegue burst into laugh when he asked if the laptop had this-that-or-else and my answer was: No idea, but it's orange... Seriously, I chose this because it was good enought without being too fancy. The lovely colour is only a plus :-D

Clapotis edistyy pikku hiljaa. Kirjaimellisesti, tän uuden koneen asetusten säätämisessä ja omannäköiseksi tekemisessä on mennyt paljon hyvää neulonta-aikaa hukkaan. Noroa on vielä neljä koskematonta kerää jäljellä, viisi mennyt ja yksi menossa. Mä toivon tästä ISOA. Tossa kuvassa muuten näkyy kuinka raidat sattui ihan samanvärisiksi kuin neulemerkkikin... Musta toi oli hauska juttu, nyt vaan kirjoitettaessa kuulostaa ihan höhlältä. Värit on ihanat, joka tapauksessa.

My Clapotis is coming on slowly, the assembly of this new one has taken up my valuable knitting time. I still have four balls of Noro left for it, I've used five and one is on it's way. I'm hoping this to be a BIG one. The picture, by the way, is about this stitch mark and it's colours matching with the Noro. I thought that it would be a funny thing but now, written, it seems silly. I love the colours, no matter.

Linda tilasi taas lisää asusteita, nyt pitäisi neuloa sitten poncho. Lanka valkoista, vaaleanpunaista ja beigeä Teddyä, mallineule sileää neuletta, pääväri valkoinen, muut muutaman kerroksen raitoina. Se on hyvä että tyttö tietää mitä haluaa, helppokos mun on sitten toteuttaa kun on noin selkeät speksit. Toinen tilaus oli alpakkasormikkaat tai tumput, kun neiti tuli eilen nenä vuotaen sisään oltuaan koko päivän ulkona ilman hanskoja ja pipoa. (Kyllä mä niistä muistutan, mutta on vaan niin kiire, kuulemma)

Linda placed an order on new garments, now I should knit a poncho. It should be white with pale pink and beige stripes, stockinette stitch. She knows what she wants and therefore it is easy for me just to knit according to the spesifications. The other order was mittens or gloves from alpaca. She come in with a runny nose and red fingers after spending the whole day out with out a hat or gloves. (I do remind her, but she said that she was too busy to take them with you)

--

Lindan tilauksiin kuului myös tää Suuressa Käsityölehdessä ollut neulottu puudeli (Joo Sirpa, se on aivan ihana :-D) Mä aattelin että sen vois ehkä tehdä Novitan Foxista ja ehkä Nallesta, jotenkin ne ohjeen kokoakryylilangat ei IHAN iskeneet. Ei nääkään nyt unelmalankoja ole mutta vähän parempia.

Ja mun piti mainita myös kuinka mun ihana Rakas Insinöörini antoi mulle synttärilahjaksi (täytin 40, mutta tunnen itseni vielä 20 vuotiaaksi...) rintaneulan "jotta sä voisit laittaa sillä sun huiveja kiinni". (Ei tietty oo kuvaa siitä tähän hätään, unohdin ottaa ja nyt se solki on töissä, huivissa kiinni) . Aika kiva idea, nyt kädet jää vapaaksi. Mä olen viime aikoina käyttänyt paljon huiveja töissä kun olen tehnyt gravity flow affiniteettikromatografiaa kylmähuoneessa. Monta tuntia +4ssä vaatii runsaasti villaa ylle.

Linda also ordered a knitted poodle that was in a Finnish crafts magazine. It looks like a lovely pattern, with a quick glance. I thought to replace the yarn suggested in the pattern to Finnish yarns, the yarns in the original work were polyacryl and polyester, and I don't like those plasticy fibres. Well, okay, Novita Foxy contains plenty of plastic fibres, but most of it is wool, isn't it.

Mun SNY, muistathan että mä olen olemassa ja odottelen viestiä sulta... (Pitäis laittaa omallenikin viesti, tästä se tulikin mieleeni :-) )

Maailmanloppu / End of the world

Kamalaa, mun läppäri sanoi sopimuksensa irti kesken sunnuntaisen neuleblogeissasurffailutuokion. Mä vein sen tänään töihin jossa työkaveri yritti kaikkensa mutta tuomiona oli että kovalevy on ihan särki, sitä ei voi korjata eikä tiedostoja saa millään ulos. Sinne meni iso kasa kuvia, neuleista ja muista, kaikki kirjanmerkit joita olen kerännyt, neuleohjeet, musiikki... Olo on aivan orpo.

It's so awful, my laptop finished it's working life right in the middle of a Sunday surfing. I took it to my collegue who tried to resuscitate it but nothing worked... the hard drive is so broken that nothing could be recovered. A lot of photos, of knitting and else, all my bookmarks I have collected, knitting patterns, music... I feel so lonely.

Siksi siis ei yhtään kuvia tähän postaukseen, niitä yksinkertaisesti ei ole. Samasta syystä tästä postauksesta puuttuvat kaikki linkit, nyt en jaksa surffata etsimässä niitä jotka aikaisemmin löytyivät näppärästi kirjanmerkeistä. Kunhan ostan uuden läppärin ja kaivan taas kaikki kirjanmerkit niin katsotaan sitten.
There lies a reason why there's no pictures in this post. They do not exist. That's why also all of the links are missing from this post, I have no energy to surf and find them, that used to be in my bookmarks.

Hauskempiin asioihin kuuluu että Clapotis edistyy. Hitaasti mutta varmasti :-) Nyt on purettu jo se silmukkarivi joka tulee aloituskärkeen ja vielä on monta kerää Noroa jäljellä. On se muuten kiva ohje, ja Noro on aaaaivan ihanaa lankaa, etsiskelin eilen siihen sopivia ohjeita, jos raaskisi ostaa villatakin verran lankaa joskus.

On the better side, Clapotis is progressing happily. Slowly but surely ;-). Now I have gotten by the row of sticthes that goes right down the starting corner, and I still have several balls of Noro left. I just love the pattern and the yarn! So much that I was looking for patterns for it yesterday, if I some day can afford to buy enough Noro for a cardigan.

Lip lap - only in Finnish...

Arvatkaapas mitä nämä ovat?
Vinkkinä: se on mun synttärilahja, vähän etukäteen... Ja arvasitte oikein: Noro Kureyon, väri 138! 10 kerää!
Jotta ei tulisi kiusaustakaan rikkoa Langatonta Lokakuuta, käväisin Priimassa SYYSKUUSSA (eilen lauantaina, syyskuun viimeisenä :->)

Nämä on tarkoitettu Clapotikseen, näin sen neulottuna MennaHuun blogissa ja samalla sain lankavalaistuksen. Olen nimittäin suunnitellut tätä mallia jo kauan mutta lanka on ollut hukassa. Halusin liukuvärjätyn mutta en pätkävärjättyä... tavalliset raidat eivät olleet vaihtoehto... yksivärisenä se olisi ollut jotain muuta kuin mun mielikuvani huivista.
Tarttui sieltä toki muutakin matkaan, tarvelankoja oikeastaan. Lupasin neuloa sille siskonpojalle uuden villatakin ja sitä varten nuo Lanett-kerät ovat, valkoista, harmaata, beigeä ja vihreää. Lindan kaulahuivi on vielä kesken joten Bigga on siihen tarkoitettu - hän neuloo siis sitä ihan itse :-) (äidin tyttö...)

Etualalla on se mitä Clapotiksesta on jo tehtynä, eka kerä on jo aika harva... On muuten ihana malli, olisin luullut että "sileän" neulominen olisi tylsää mutta kaikkea muuta. Ja tää lanka on kyllä maineensa veroista. Aaaah... Mä olin ajatellut ensin sitä väriä jossa on sinistä ja turkoosia mutta matkalla Priimaan katselin syksyn väreissä olevia puita ja pensaita ja tää oli sitten ainoa mahdollinen, tässä on jotain siitä väri-iloittelusta jota syksyssä on... Ja tää sopii mun mustan syksy-nahkatakkini kanssa kuin nakutettu :-). Ene rassu on taas ihan paitsiossa...

Ai miksikö nuo ohjelappuset on tuossa kuvassa? No halusinpa esitellä mahtavan tavan säilyttää netistä tulostetut A4-sivut: mä lämpölaminoin ne! Ei haittaa vaikka ohje lentäisi vesialtaaseen (kuten kesällä kävi) tai joku kaataisi limpparinsa ohjeelle... muovi kestää kaiken. Se pysyy siistinä ja sileänä kaikissa olosuhteissa. Tosin, se vaatii A4-kokoisen neulelaukun, laminoitu ohje ei juuri taitu, jos nyt miinuspuolia haluaa kaivaa, tasapuolisuuden vuoksi.

SNY muisti mua hauskalla Aku Ankka-kortilla, kiitos! Miten voikaan tavallinen postikortti ilahduttaa :-)
Se tuli kyllä jo viime viikolla, mä en vaan ole kirjoitellut mitään... kyllä se on Kristelille raportoitu saman tien. Viimekuiset silmukkamerkitkin pääsivät Clapotiksen teossa töihin toden teolla, siihen tarvitaan merkki poikineen.

Mitäs muuta... Nyt on pari jaksoa House MD:tä takana. Pidänkö? Kyyyllä.... oikeastaan. Hugh Laurie on upea, särmikäs ja monipuolinen ja valitettavasti kaikki muut ovat vielä ainakin paaaaljon kalpeampia haamuja mutta ehkä niille saadaan syvyyttä kunhan sarja edistyy. Sen dekkarimainen rakenne on aika hauska, tosin jotkut yksityiskohdat saa välillä biotieteitä tuntevan kiemurtelemaan, mutta kaikkea ei kai voi saada.

Aika erilainen sarja on Greyn Anatomia. Sekin on sairaalasarja ja enemmän _sairaalasarja_. Tykkään siitä, siinä on huumoria eikä asioita oteta aina liian tosissaan.

Ja BB. Mitä ihmettä maanantaina tapahtuu?