Sukat / socks

Ne ois nyt valmiit. Ja juuri ajoissa, työkaverini viimeinen työpäivä on huomenna. Nää olis olleet aikaisemminkin valmiit jos:
- oisin heti uskonut Zeskaa ja käyttänyt 68 silmukkaa
- oisin laskenut kantalapun silmukat heti eikä vasta siinä vaiheessa kun aloitin kavennukset
- oisin mitannut heti Oskarin jalkaan niitä eikä vasta sitten kun olin jo ekan sukan päätellyt.
- ja oisin vaan neulonut eripariraitoja, nyt purin sukkaa ja katkoin langan ja täsmäsin raitoja.

Ekasta sukasta on varsi siis neulottu kolme kertaa ja kantalappu kaksi kertaa ja kärki kaksi ja puoli kertaa. Niin että oikeastaan mä olen neulonut kolme sukkaa :-) Niin paljon mä tykkään työkaveristani :-)

Lanka: Fortissima Colori Socka Color väri 9095
puikot: 2 Addi-pyöröpuikkoa, 2,5 mm, 40 cm
68 silmukkaa
ranskalainen kantapää Ullan ohjeella (kiitos, Tuulia, ohje oli mainio)
kärki: pyöreä kärki, myös Ullan ohje
Koko: mies, 43-44, kantalappu-varvas 26 cm

The socks are ready. And just on time, my collegue has his last day tomorrow. The sock would have been ready earlier if I:
- would have listened Zeska right away and used 68 sitches,
- would have counted the heel flap stitches right away and not when I started the decreases
- would have used Oskari as a measure right away and not when I ended the first sock.

So, the first sock is knitted several times: leg three times, heel flap twice and toe two and a half times. So actually I knit three socks :-) So much I like my collegue :-)
Mitäs tässä ennen sukkia sitten oli menossa? No, yllytyshullu tarttui ohuimpaan lankaan mitä kaapista löytyi ja alkoi neuloa Icarusta Merinosilkistä. Joo, pimeys valtasi pään :-) mutta kyllä toi tuntuu ihan mahdolliselta projektilta, kiire näes ei ole. Väri vaan tuntuu aika keväiseltä tähän vuodenaikaan mutta ainahan sen voi värjätä, vai kuinka? Voihan?

And what I had going on before the urgent sock project? I was easily led to grab the most delicate yarn I had in my stash and start knitting Icarus out of Merinosilk. Yeah, darkness come in :-) but it really does feel like a possible project, there's no hurry with it, you see. It's just the colour that feels a bit too spring for this time of the year, but it can always be dyed, right? Can it be done?

Auttaiskos joku? / Help, anyone?

Mun pitäis tehdä miehen sukat Fortissima Sockasta ja vaikka googlasin niin en löytänyt vinkkiä siitä että kuinka monta silmukkaa pitäisi luoda. Ne sukat on tarkoitettu lahjaksi niin että en voi käydä mittailemassa saajan jalkaa :-)

Oisko 68 silmukkaa liikaa keskikokoiseen miehen jalkaan?

Mitä ihmettä mä oikein ajattelin? Tykkään kuitenkin paljon lahjan saajasta joten ois kiva jos sukista tulis sukan näköiset :-)

I should knit men's socks out of Fortissima Socka and even if I used G00gle I did not find tips about how many stitches I should cast on. The socks are meant for a gift so I cannot well go and measure the foot :-)

Would 68 stitches be too much on a middle sized foot?

What on Earth was I thinking? I do like the recipient a lot so it would be nice to produce socks that look like socks too .-)

Ja tänään... / and today...

Pimeä päivä. Pimeää kun lähtee töihin ja pimeää kun tulee kotiin. Maanantai. Tunnin jonotus postin asiakaspalvelupuhelimeen ja luuri sieltä korvaan. Kiire. Siinä tunnelmia tänään ennen kuin pääsin töistä kotiin...

Kotona oli odottamassa jotain TOSI KIVAA:

Muhkea pussi jossa luki päällä SNY...


Lupaavan pehmeä.... ravistelemallakaan ei saanut mitään vinkkiä sisällöstä...







Ja sieltähän paljastui vaikka mitä :-) Mun SNY on ollut hurjan ahkerana :-)

Ensin tuli näkyviin huovutettu kassi. Ja se on tosi ihana! Raikas väriyhdistelmä (sopii mun Clapoon, muuten), hauska toteutus, mun pitää vielä vähän tutkia että kuinka toi on tehty... paloista varmaan? Siis aivan ihana. Kiitoskiitoskiitos!
Ja tää oli vasta pintaa :-)






Kassissa oli kaikennäköistä mukavaa "pimenevien syysiltojen iloksi":

-Kortti, kortit on kivoja.

-Hauskan Päivän Kahvia, se on minttusuklaakahvia, mä keitin jo kupilliset! Nam. Jo tuoksu oli (on) ihana, minttusuklainen. Mieskin tykkäs :-)

-Tummaa suklaata Fazerin Thin Mocha -suklaata. Tää on mun oma, mä syön tän ihan ite.
-Appelsiinintuoksuisia kynttilöitä, valoa syysiltaan. Tänään on niin pimeää että heti piti sytyttää. Helpotti :-)

-Tumput, iloisen raidalliset. Saan muuten pitää kiinni näistä kaksin käsin, Lindalla on nimittäin samanväriset sukat ja villatakki ja nyt se himoitsee mun tumppuja... Taidan pitää ne kuitenkin itse ;.)

Nää kuvat on siis otettu pimeällä, salaman kanssa joten värit ei taida ihan olla oikeat...

Hauskuus jatkuu vielä, tää oli vielä SALAISEN neuleystävän lähettämä. Mua odottaa siis vielä joku ylläri...???.. On kuin joulua odottaisi, ihanaa ja jännittävää ;-)

Kiitos SNY!!!! Taas kerran, pelastit päiväni!


Today. Dark when I leave to work. Dark when I came back home. Monday. An hour worth of waiting in a "service" phone of our post office and after that hour got hang up on... A busy day.

And as I got home, everything was suddenly all right. My Secret Knitting Pal had sent me a package.

In there I found the most adorable felted bag, lovely colours in it, goes well together with my Clapotis ;-) made with a fun technique... out of squares? It is so wonderful! Thank you so much!!!

But this was not all: there was lot's of goodies in the bag: Mittens, happily striped. Chocolate, coffee flavour dark chocolate. That I will eat by myself, just me, that is ;-) And Mint Chocolate flavoured coffee. Wonderful smell, wonderful taste. Darling Engineer loved it too :-)

And the ful will go on: This was still from the SECRET pal, this means maybe that I'll get yet another surprise? I'm waiting for it like Christmas and birthday together :-)

Paketit lähtivät / parcels are out

Blogiarpajaisten palkinnot lähtivät viimein Katiijalle ja Villapallolle. Voi olla että vielä ei huomenna mutta varmaankin jo ylihuomenna postiluukku kolahtaa.

Kuvat laitan kun paketit ovat perillä, tavan mukaan.

Merinosilkki lähti sitten Lappiin asumaan, Muoriska sanoi omistavansa valuraudasta tehdyt hermot ja uskoi että sotku selviää. Onnea :-D

Soile: pikkupiski olis saanut kyllä melkoisen kyydityksen jos oisin nähnyt sotkun ilman varoitusta. Onneksi Linda soitti ja varoitti etukäteen. Se (siis Lumikki) olis tosiaan voinut päätyä lapastehtaalle kissan kanssa, se kollinrontti katsoi asiakseen herättää mut aamuviideltä ja mä olen jokseenkin aamuäreää sorttia :-)

Mippe: Mä olin kokonaan unohtanut millaista pentujen kanssa on, nehän on kuin pikkulapsia, koko ajan jotain kiellettyä suussa ja aina pahanteossa; toisaalta kyllä tosi suloisia ;-D

The prices of the draw are finally out, on their way to Katiija and Villapallo. They probably arrive late this week, if the post allows.

And the Merinosilk has got a new home in Lapland with Muoriska. She promised to have nerves of steel and clear the mess in no time. Good luck :-D

Yhteensopivuusongelma? / Compatibility issue?

Mitä tapahtuu kun jättää kotiin pienen, lankaan addiktoituneen puudelinpennun ja unohtaa nostaa käsityökorin ylös, ulottumattomiin? Aivan oikein, sotkuhan siitä seuraa.

1.) Valkoinen: 7,3 grammaa merinosilkkiä (102,2 m) umpisolmussa, ja se myös jää sellaiseksi, enkelinkään kärsivällisyys ei riitä selvittämään tuota. Tai ei minun ainakaan, tänään.

2.) Sininen: Puoli kerää Rakkaan Insinöörin kaulaliinassa kiinni olevaa Drops Alpacaa, yhtälailla sykkyrällä. Siitä sentään syntyi siisti pallo. Lumikki ei varmaan yrittänyt parastaan sen kanssa :-)

3.) Luonnonvalkoinen: Vasta vyyhdetty purkulanka. Onneksi olin sitonut pasmalankoja ympäri vyyhtiä, muuten tuokin olisi menetetty tapaus.

Nyt sitten lahjoitettaisiin hyvään, kärsivälliseen kotiin, selvitystyötä vastaan, nyssykkä Merinosillkiä. Lähettäjä ei ota vastuuta vastaanottajan hermoista ja revityistä hiuksista :-)

This is what follows when you leave a yarn happy baby poodle home for a day and forget to lift your basket up. A mess.

1.) White: 7,3 grams of Grignasco Merinosilk. An awful mess, not even an angel has the patience to clear it up.

2.) Petrol blue: Half a ball of Drops Alpaca, attached to the scarf meant for Dear Engineer. Very messy. She didn't try her best though, the yarn is now a tidy ball again. whew.

3.) Off-white: A skein of frogged wool. This time, I had tied the skein with multiple ties so
it is safe after all.

Now I want to give a bundle of merinosilk to a good, loving home. I warn you that you must clear the bundle yourself, and I take no responsibility of your lost nerves or hair that is ripped off.

pipo ja tumput / mittens and a beanie

EDIT: kuvat takaisin


Mua alkoi kypsyttää vauvan villatakin neulominen, valmista siitä ei näytä tulevan millään... Ihan nättiä pintaneuletta mutta voi niin tylsää.
I was suddenly very bored with a baby cardi, the thin yarn and nice but simple stitch did not seem to progress...

Sitten piti kokeilla että millaista jälkeä siitä puretusta villapaidasta syntyy. Samalla tuli sitten osallistuttua Lapaskuuhunkin :-). Tällaista jälkeä:

So I needed to try out how the wool from the frogged sweater would behave and doing so I simultaneously took part in our MittenMonth.
Valkoinen on siis Nimetöntä Villalankaa (suunnilleen Ainon tuntuista), sininen Sandnes Soft Mohairia, sävy on hiukan utuisempi oikeasti. Malli on oma, keksitty sitä mukaa kun neuloin :-)
Puikot 4,5 pyöröt ja peukaloihin sukkapuikot.

The white wool is from the sweater , a bit thicker than Noro, and the blue is Sandnes Soft Mohair. Model is my own, made it up while knitting. The beanie was born first, I meant to knit mittens but it turned out somehing completely different :-) On the second go I managed to produce the mittens.

Pipo syntyi ensin vaikka aloin lapasta neuloa :-) En voinut mitään, siitä vaan tuli pipo... Lapaset tuli ulos vasta toisella yrittämällä.

Ekaa kertaa kokeilin magic loopilla neulomista, mun käsissäni se onnistui paaaaljon paremmin kuin sukkapuikoilla.
Lopuksi kuva jossa on Fifi ja fifi :-)

Jaa mää vai?

Kun muutkin niin minä perässä....

Mä olen siis just täyttänyt 40 v (ikä painaa...) . Mä olen kotoisin Satakunnasta, Punkalaitumelta. Olen asunut pienen ikäni maalaistalossa ja kasvoin pitämään luontoa ja maaseutua tärkeänä, mutta toisaalta pitämään jalat maassa ja käyttämään maalaisjärkeä. Aika hyvä kasvupaikka, sanoisin. Karjalaiset sukujuurien perimänä en osaa olla lyhytsanainen - kirjoittaessakaan. Satakuntalaiset juuret sitten tuovat pidättyvyyttä. Aika hankala yhdistelmä, hölösuu erakko?

Peruskoulun ja lukion kävin niin ikään Punkalaitumella ja vaikka sieltä ehkä puuttuivat kaupunkien monipuoliset valinnaiset aineet ja muut toimintamahdollisuudet, niin vastaavasti pienessä koulussa kaikki olivat tuttuja ja massaan ei voinut piiloutua - hyvä ja huono asia :-)

Lukion jälkeen muutin opiskelupaikkakunnalle Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulla olenkin asunut siitä asti. Kaikissa muissa kunnissa paitsi Kauniaisissa, itse asiassa. Aloin opiskella kemiaa mutta ajauduin työelämään - rahaan voi jäädä koukkuun :-) Jossain vaiheessa päätin, että joku tutkinto pitää hankkia ja kävin kauppaopiston sihteerilinjan Espoon kauppaoppilaitoksessa Leppävaarassa. Sieltä jäi monta hyvää taitoa takataskuun, ruotsinkieli, kymmensormijärjestelmä ja kirjanpitotaito, muiden muassa. Valmistuin parhaaseen lama-aikaan juuri 90-luvun alussa joten pätkätöitä sitten piti ryhtyä tekemään.

Elämäni miehen (Rakkaan Insinöörin, silloin vasta Teekkarin) tapasin jo kauan sitten Otaniemessä, jo kahdeksankymmenluvun puolessa välissä. Osui kerralla, yhdessä ollaan oltu siitä lähtien ;-). Naimisiin mentiin jo vuonna -88. Viiden vuoden kahdenolon jälkeen päätettiin että olisi sopiva aika lapsille ja vuonna -93 syntyi Oskari ja vuonna -95 Linda. Hiljaista tässä talossa ei ole ollut sen jälkeen päivääkään - öisin nykyään jo on, vain koirat ja kissat pitävät hereillä, murrosikäisiä ei herätä pommikaan, yöjuoksut eivät vielä ole alkaneet.

Olin lasten kanssa kotona yhteensä viisi vuotta, kunnes Linda täytti kolme ja kotihoidontuki loppui. Aikoinaan jäin äitiyslomalle määräaikaisesta työsuhteesta ja siksi ei ollut työpaikkaa jonne palata... Halusin vielä opiskella jotain ja kemia tuntui olevan lähinnä oma ala - en vielä silloin tiennyt biokemiasta mitään :-) Pari vuotta pelkästään opiskelin ja kesät vietin lasten kanssa, ne kun olivat vielä niin pieniä... mutta sitten aloitin kesätyöt transplantaatiolaboratoriossa. Vielä silloin en jäänyt kiikkiin mutta jo seuraavana vuonna aloin tekemään tuntitöinä immunovärjäyksiä. Se oli ratkaiseva pala mun koulutuspalapelissä. Otin sivuaineeksi biokemian ja upposin syvälle. Niin syvälle että lopulta oli pakko vaihtaa pääainetta: nyt olen siis BIOkemian opiskelija, ja yht'äkkiä kaikki työkokemus olikin oikein hyödyllistä :-D

Kyllä minä valmistun, ihan oikeasti, täysipäiväinen opiskelu vain ei maksa asuntolainaa... Tässä loppuvaiheessa kyllä pitää rutistaa. Jonain päivänä haluaisin aloittaa väitöskirjan tekemisen mutta onko minusta siihen? Kunnianhimoa löytyy kyllä mutta muutakin tarvitaan. Tahtoa löytyy mutta taitoa? Rahoittaja? Lottovoitto? Oisko kestään mesenaatiksi keski-ikäiselle ikuiselle opiskelijalle?

Neulomiselämäni? Se oli aika hiljaista hyvin pitkään, kouluaikana neuloin juuri ja juuri säärystimet, sentään kirjoneuleella. Pari pipoa, koulutöinä, meillä ei sukan tai tumpunneulomista harrastettu. Opiskeluaikana neuloin mohairliivin - piti tulla villatakki, hihat jäi puuttumaan. Uudelle poikaystävälle piti tietenkin aloittaa villapaita, se on kesken vieläkin, onneksi siitä ei ollut avioliitto kiinni :-D. Kun Oskari oli vauva, aloitin neulomaan villahousuja, purin tekeleen tuossa tänäkesänä, 70-senttiset potkarit eivät enää sopineet 170-senttiselle korstolle.
Pitkään olinkin sitä mieltä että en pidä neulomisesta, se on pitkäveteistä puuhaa (?!!?) Ristipistoja käsityön pitää olla. Ristipistoilin monta vuotta mutta se vaatii hetken pelkästään itselleen, mustasukkainen harrastus kun on. Kun taas neulominen...

Tänä vuonna tuli sitten tilanne että Linda tarvitsi tumput HETI eikä vasta ensi viikolla ja minkäs äiti siihen, puikkoihin vaan. Ohjetta piti etsiä netistä ja silloin löytyivät neuleblogit samalla kerralla. Seuraavana oli vuorossa sukat, sitten toiset sukat... se oli menoa. Neuleblogeja lukiessa tutustuin muihinkin lankoihin kuin Novitaan ja löysin Menitan. Ja kun pirulle antaa pikkusormen niin peli on menetetty. Nyt olen täysiverinen lankahamsteri ja unelmoin ihanista langoista ja OSTAN niitä, enemmän kuin tarpeeksi, järjellä ajatellen. Mutta järjen kanssahan tällä hulluudella ei ole mitään tekemistä, eihän? Hullumminkin voisi rahansa käyttää, tällä aina puolustelen lankaostoksiani :-D Joo, lehtiin ja kirjoihin, neule-sellaisiin :-D. No okei, luen minä muutakin, kurssikirjoja, nimittäin. Unelmissa on aika jolloin voisi lukea jotain juonellista ilman huonoa omaatuntoa... Dekkareita, historiallisia romaaneja... neuleohjeita...

että tässä minä sitten olen. Aika paljaana.Loppuun vielä söpöilykuva joka paikkaan ehtivästä lankaan addiktoituneesta pikkupuudelista. Lumikki on taas hoidossa. Typy on ymmärtänyt villalangan ihanuuden ja kerän nähdessään nappaa siitä kiinni ja lähtee täyttä vauhtia karkuun. On se vähän kasvanut, nyt 7-veikan kerä on jo pienempi kuin koira :-)

Voittaja on... / and the winner is....

Numero 28 / number 28!
Arvonta suoritettiin tieteellisellä menetelmällä:

Minä Rakkaalle Insinöörille: Sano joku luku väliltä 1 ja 40?
RI: Ai miks?
Minä: No sano vaan!
RI: No 28 sitten.
Minä: Kiitos...
RI: ????

Laskin osallistujat ylimmästä (vanhimmasta) alkaen alaspäin ja numerolla 28 osallistui.... Katiija!

Kymmenestuhannes kävijä oli Villapallo jo tässä vähän aikaisemmin, onnea hänelle myös, tulossa on palkinto siitäkin.

Trumpetteja, toitotuksia, ONNITTELUJA!

Mulla on jo idea siitä että mitä paketteihin tulee, nyt vaan pitää vielä ehtiä aukioloaikaan kaupaan. Oottakaa vaan rauhassa :-)


I did the draw with a very scientific method, that is, asked Darling Engineer to say a number between one and forty. Okay, he said, but why? Never you mind, just tell me, I said. Okay, 28. Thanks, I said. ????

Number 28 is Katiija, (link above in Finnish text) congratulations! And the tenth thousandth visitor was Villapallo, and she will also get a small prize!



Tässä on vielä pari kuvaa Clapotiksesta, alemmassa oli ihan totta vielä vähän päivänvaloa mutta ihan pimeältä se tässä näyttää... Ylemmässä värit on oikeammat... Ja se mustapartainen miehenkuvatus on Rakas Insinööri :-)

Here's still a couple of Pictures of Clapotis, and in the picture above there WAS some daylight still, I swear! Just the picture looks a bit dark... The colours are betteri in the picture below, though. (the bloke with a beard is my Darling Engineer, by the way)

Eiks ookin IHANA ;-) ..... Ennenkuin saatte kakisteltua vastaukset "joo, hieno, mielikuvitukselliset koristelut" tai muut "öh, tota" -kommentit ;-D niin paljastan totuuden:

Lovely, isn't it? Before you say ummm, urhg, well, rrright, I give myself in:

Tää on oikeasti kirpparilöytö jostain vuodelta kivi ja miekka. Joo, kyllä mä kymmenen vuotta sitten pidinkin tätä mökillä missä kukaan ei nää... mutta nyt se sai uuden kohtalon:

Actually I found it in the flee market ages ago. I did actually wear it more than ten years ago in the summer cottage where nobody was to see it, but now it got a new fate:Pari vyyhtiä on vielä kuivumassa ja tuo yksi kappale (hiha) on vielä purkamatta. Hurja määrä hyvää villalankaa, mitähän tästä kaikesta tekisi? Ehkä se pitää lanoliinittaa tai jotain, se on ihan kuivaa, aika löyhäkierteistä mutta ei silti ihan hahtuvaa. Muistuttaa hiukan kyllä Ainoa niin että ei siitä oikein mitään kulutukseen joutuvaa kai kannata tehdä. Pitää miettiä :-)

A couple of skeins is still drying out and that one piece, a sleeve, is still to be frogged. A huge pile of perfectly lovely wool, what an earth will I do with it? It's a bit loosely spun but looks okay to me, maybe it's not for knits for a lot of wear and tear, though.

Muutakin lankaa tästä talosta löytyi viikonloppuna. Ihan totta, LÖYTYI. Linda kävi ullakolla etsimässä jotain, ja hihkaisi: Äiti, tiedätkö että ullakolla on lankakeriä? !!!???!!! Ei mun tietääkseni siellä mitään lankakeriä ole, mä kuvittelin tietäväni kaikki tän talon langat, läheisesti! Mutta niin vaan tyttö kantoi sieltä muovipussin jossa oli kolme täyttä ja yksi vähän vajaa kerä Novitan Jussia (ei ihan uutta, luulisin?), ja kaksi vyyhtiä valkoista merkitöntä villalankaa. Mistä ne ovat ullakolle joutuneet, ei mitään käsitystä. Pienen vinkin EHKÄ antaa toi purettu villapaita, se valkoinen vyyhtilanka on samannäköistä. Oonko mä ostanut sen langan itse kirpparilta samaan aikaan kuin sen villapaidan? Eihän ne nyt ole voineet jäädä edelliseltä asukkaalta, eihän?Alkaako dementia vaivata jo nyt?
And I found some more yarn last weekend too. Really, FOUND! Linda went to the attick to find something and she yelled for me: Mom, did you know that there's some yarn up here? Not according my knowledge there was, I thought that I knew every ball of yarn in the house, intimately. But lo and behold, she brought down a plastic bag of yarn with her. There was three full balls of a wool blend and one a bit short. With those there was also two small skeins of unlabelled wool. Where they are from, I have no idea what so ever :-) A small hint may be in the woollen sweater, the one I was frogging. The off white wool looks very much like that. Have I bought the yarns in the same time from the flee market? Am I becoming dementic already?

Mä tässä haamuilin aikaisemmin päivällä, kävin nimittäin lisäämässä tilastoijan sivulle. Krista antoi vinkin kuinka voi kuikuilla mistä kävijät tulevat ja millaisilla hakusanoilla hakukoneiden kautta tulijat sivulle löytävät. Toimunpipon laskurin kautta lähdin surffailemaan ja sieltä tilastoija löytyi, kiitos :-) Mä laitoin siihen saman lukeman kuin laskurissa, siksi siinä on niin iso numero.
My blog was ghosting earlier today, I added a statistics "counter" from Hitstats.com
I wanted to know what kind of searches get to my page and Krista gave me a hint, and after surfing a while, I found a stat-o-meter. I put the same number as in my counter, that's why there's such a big number there.

Hmm, tässä varmaan asiat olivatkin tällä kertaa, jotain pitää säästää tulevaankin :-) Näkemiin, siis!
I suppose this is it for now. By now :-)

Rapeita sanoja / Crisps words

Joo, 10 000 on ylittynyt, mahtava juttu :-), kiitoksia kaikille! Osallistumisaikaa arvontaan on vielä ainakin tää ja huominen päivä, ehdin arpoa vasta perjantai-iltana, siksi :-)

Kymmenestuhannes oli tosiaan Villapallo, hänelle lähetän jotain omaa pientä. Kaikkien kesken arvon sitten jotain muuta, lankaa tms, pitää miettiä...

Yeah, 10 000 visitors have now visited my blog, awesome :-) , thanks everyone! I'll add some time for entering the draw until Friday evening, because I won't have any time to pick the winner before that.

The exact number 10.000 was Villapallo, and for her I'll send something small special. Among everyone I'll draw a number and that person will then get some yarn or something, I'm not very sure yet.

Mitä nuo otsikon "rapeat sanat" ovat? No tietenkin sanoja jotka tuntuvat ääneen sanottuna paahdetulta ruisleivältä. Sarkofagi, kartonki, kretonki, hieroglyfi... niiden pitää olla vähän outoja myös. Tämä oli siis Lindan, 11v määritelmä, hän alkoi kirjoittaa eilen muistiin näitä "rapeita" sanoja.

What are the "crisp words" in the title? Well of course they are words that feel like toasted rye bread when said out loud. Sarcophagus, hieroglyphus, words that are a bit weird, and in Finnish they contain a lot of sharp RRR. That was a definition according to Linda, 11 years, she started to write down these "crisp" words yesterday.

Tänään on neuletapaaminen Kampissa, kiva nähdä taas kaikkia, toivottavasti tulee paljon ihmisiä paikalle!