Nyt on aika... / Now it's time to ....

...istua takkatulen ääressä.
...kääriytyä paksuun huiviin.
...ihailla ensimmäistä "lumihankea".
...rauhoittua ennen joulukiireitä.
...järjestää arvonta. (lisää alempana tässä samassa postauksessa)


...sit by the fire.
...wrap yourself in a big shawl.
...admire the first snow of this winter.
...calm yourself before the Christmas rush.
...to have a draw. (More of it below)

Äidin vanhoissa Kotiliesi-lehdissä oli tällainen palsta ja lapsena aina ihmettelin että mitä siinä oikein ajettiin takaa mutta ikä tuo ymmärrystä, näköjään.

Ja siten tämän neulominen kestikin sitten koko kuukauden, Langattoman Lokakuun. Langat mä ostin syyskuun viimeisenä päivänä ja valmiiksi se tuli lokakuun kolmanneksi viimeisenä päivänä. Neulomista hidasti rankka työtahti, jonain iltoina jaksoin neuloa vain kerroksen tai pari, joskus en lainkaan. Kuvassa "tytöt" esittelevät siis - Clapotista. Mä yritin ottaa siitä hyviä kuvia päällä, peilin kautta mutta tulokset olivat lähinnä kaameita :-) - en siis näytä niitä. Ensi viikonloppuna koetan ottaa kuvia päivänvalossa, nyt olen kotona vain pimeään aikaan.

Valmis huivi on itse täydellisyys. Värikäs, lämmin, laskeutuva. Neulominen oli kivaa, yllättävää kyllä, mallineule oli äärimmäisen yksinkertainen, mutta se mahdollisti "aivottoman" neulomisen telkkaria katsellen, luennolla, jutellessa. Lanka on ihanaa Noro Kureyonia, väri 138. Siinä on sekä mun suosikkivärejä että inhokkivärejä mutta yllätys onkin siinä että ne toimivat kokonaisuutena. Tää on kai sitä mitä sanotaan väri-iloitteluksi :-).

Huivin leveys on 60 senttiä, vähän leveämpikin se ois voinut olla, ehkä yksi mallikerta lisää, tai kaksi. Pituudeksi tuli ihan vahingossa 207 senttiä, mulla oli varattuna 10 kerää, ja mä olin alunperin suunnitellut tekeväni siitä vielä ehkä pipon tai kämmekkäät tai tumput tai jotain... mutta kun ne meni kaikki tähän huiviin. Vielä yks kerä... ja vielä tää... ja tää... Jäljelle jäi yksi puolikas kerä. Mitä ihmettä siitäkin vois tehdä?


Mä olin jo varautunut siihen että kaikki vanhassa läppärissä olleet tiedostot olis olleet mennyttä. Mutta kuinkas kävikään. Rakas Insinööri puuhaili koneen kanssa viikon, sitkeästi avasi sen joka kerta kun järjestelmä kaatui ja sai kuin saikin pelastettua kuvat ja kirjanmerkit ja käsityöohjeet ja musiikit - kaikki tärkeät. Kone tilttasi aina kun sitä liikautti niin että kalua siitä ei enää tule.

Ja viimeiseksi...

10 000 kävijää on ihan kohta täynnä (WOW). Sen kunniaksi siis - ja ensilumen ja pelastettujen tiedostojen ja valmiin Clapotiksen - täällä on siis arvonta. Kerro miten mieluiten viettäisit talviunta tai tätä pimeää marraskuuta, jätä viesti tähän postaukseen. Ilmoitan kun etsikkoaika on ohi... Ja jos osut tasan kymppitonniin, ilmianna itsesi, keksin sinulle jotain pientä omaa.

Mä kirjoitan tän englanninkielisen version myöhemin ja koitan saada paremman kuvan huivistakin niin että pari haamua voi ilmestyä. Nyt nukuttaa. Kiitos.

I am announcing a draw to celebrate the 10 000 visitors and first snow and the fact that Dear Engineer succeeded to save most of my lost data from my broken computer. Leave your comment in this post telling your favourite way to hibernate through this muddy November. If you hit the exact ten thousand tell me, I'll get you something small and tasty for it too.

I'll fill in the English version as soon as I have energy (now I just want to go to bed) so a couple of ghosts will appear. Thank you.