Kohti toukokuuta käydään

Hauskaa Vappua kaikille!

Taitaa tulla rauhallinen vappu nuorisolle, ulkona ei juuri tarkene riehua. Hyvä näin.

Vihdoin sain (melkein) valmiiksi sen pikkuisen villatakin, vain napit puuttuvat. Päättelin jo kaikki langanpäätkin ja pesin, nyt se on kuivumassa.
Kaulus piti neuloa kahdesti, ensimmäisellä kerralla yritin välttää purkamista vaikka heti kyllä näin että aloin kauluksen kavennukset liian myöhään ja tuloksena oli törökaulus kun raglankavennukset piti lopettaa ennen kuin kaikki kauluksen silmukat oli kavennettu. Sen sijaan että olisin purkanut sentin purinkin sitten viisi senttiä (ja neuloin uudelleen) Hmm... koskahan sitä oppisi että ajoissa purettu on oikeastaan ajansäästöä :-)

Valmiin työn kunniaksi teki mieleni aloittaa sitten uusi neule, ja tavoistani poiketen neuloin pari mallitilkkua ennen kuin aloitin oikeasti neulomaan mitään. Valkoinen Drops Alpacaa ja ruskea Novita Bambua. Kuva oikeastaan vain siksi kun nää värit on jotenkin niin herkulliset :-) Mutta siis tuloksena oli että mä voisin neuloa samoja ohjeita kummalla tahansa langalla (3,5 mm puikoilla neuletiheys on sama...).
Uudessa Modassa (3/2007, malli 4) on kiva kietaisuliivi Novitan Bambusta ja tuli sellainen tunne, että tuon mä haluan. Nyt se on jo edennyt koko lailla pidemmälle kuin tässä kuvassa... Mä otin lehden sivuista kopion ja laminoin ne joten nyt se raivostuttava sivujen plaraaminen loppui. (Villatakkia neuloessa hatutti, kun aina jos halusi nähdä mallin valmiista neuleesta, piti selata koko lehti taaksepäin...)

Vantaan neuletapaamisessa viime torstaina (26.4.) teemana oli lankavaihto ja sain vaihdettua itselleni tällaisen kerän virolaista villaa. Tykkään! Kirsti vaihtoi sen sähkönsiniseen mohairlankaan jonka olin joskus mielenhäiriössä ostanut... ikinä en käytä sähkönsinistä, mikä lie mielenhäiriö sattunut.

Lopuksi vielä kuva kevään etenemisestä, olikos näiden nimi espanjansinililja vai mitä? Oikeasti ne ovat sinisempiä mutta aurinko paistoi :-)

Aika kuluu alta pois

Viikot senkuin vierivät ja hups, edellisestä päivityksestä onkin kulunut yht'äkkiä kokonaiset kolme viikkoa. Olen kylläkin odotellut että jotain tulisi valmiiksi mutta olen ollut laiska neulomisrintamalla. Muuten kyllä olen saanut aikani kulumaan :-)

Viime maanantaina pääsin taas omaan labraan töihin (on kuin kotiin tulisi), aika rankka jakso Viikissä on ohi, kirjoittamista vailla. Huomenna ja ensi viikolla muutenkin pitäisi kaivella kymmenisen artikkelia glykaanien kemiallisesta ja entsymaattisesta irrottamisesta ja niiden fluoresoivasta leimaamisesta ja RP-nestekromatografialla ja fluoresenssidetektorilla tutkimisesta. Otinpa käsittelyyni myös aineopintojen tenttikirjan, Lehningerin, ja aloin tavata sitä tenttimistä varten. Oonk mää pöhkö vai miks tuntuu siltä että lukeminen on kivaa, se on mielenkiintoinen kirja. Ei noin voi ajatella pakollisesta tenttikirjasta :-D, eihän?

Monesti olen maininnut pikkusiskon kuopuksen villatakista, no, nyt se on tässä vaiheessa:
Raglankavennukset jo puolessa välissä, kohta ihan kaula-aukossa asti. Kyllä se valmistuu, mutta mä en ymmärrä että mikä tässä on niin vaikeaa :-). Lanka on ihanaa, Lanettia, malli ihan mukava, mallineule helppo ja väreistäkin pidän. Eikä tää edes ole iso työ. Todellinen työvoitto kuitenkin kun tää on valmis.

Täytyy kyllä tunnustaa että yksi syy hitaaseen etenemiseen on tässä:
Zetor, Vivaldista neulottuna. Vaiheessa sekin. Paha startitis vaivaa... oli vaan pakko saada aloittaa tuollainen pehmoinen suklaanvärinen ihanuus, ja Zetorin mallineule on kiva. Tää monen keskeneräisen työn syndrooma tietää huonoa töiden valmiiksi saattamiselle :-)

Täällä blogeissa on liikkunut neulatyynymeemi, Villapallo sen aloitti. Tässä on mun osallistumiskuvani:Se on Oskarin tekemä, tooosi kauan sitten, päiväkerhossa. Hemmo täyttää kesällä 14 joten on se ollut pikkuinen silloin (niisk). Mä en kyllä raaski käyttää sitä, pudotan vielä ja rikon... se on siis hyvässä tallessa mun pienoiskaupunkini keskellä.

Aloituskuvana oli kukkapenkissä kasvava iiris, tuota sinistä ei voita mikään. Yleensä siniset kukat on hiukan violettiin vivahtavia mutta tuo on oikea sininen. Jostain kun löytäisi lisää noita sipuleita, laittaisin muuallekin. Ne kyllä leviävät mutta hitaahkosti. Tosin... en mä ole mitenkään aktiivisesti etsinytkään... pitäisi varmaan pudota päähän paketti tai jotain.

Omenapuut on nyt tässä vaiheessa, näyttää siltä että omppuja tulisi, kukkia ainakin.

Palmusunnutaita

Ihanan aurinkoinen palmusunnuntai on jo melkein ohi, ikävä kyllä. Huomenna on taas työpäivä, tai oikeastaan koulupäivä. Kokopäiväkurssi Viikissä on puolessa välissä ja ihan kohta ohi. Toivottavasti vain peptidit digestoituisivat niin kuin niiden pitäisi, menossa sialidaasidigestio ja tähän mennessä se ei ole onnistunut vielä...

Pääsiäiskissat olivat liikkeellä, tytöt askartelivat oksia ahkerasti koko edellisen päivän ja jaksoivat kiertää koko kylän virpomassa. Naapurintyttöjen kasvot on sotkettu koska mulla on oikeus julkaista vain omat lapset. Suloisia kissoja olivat kyllä jokainen.

Oma blogikissa Nikke huomasi kuoritut valkosipulit ja arvasi että kohta on tarjolla jauhelihaa. Herra osaa tuoda vaatimuksensa henkilökunnalle selvästi esiin...

Lasagnen valmistamisen lisäksi tässä oli tämän päivän työsarka. Tuo ruudutettu pingotusalusta on muuten tosi hyvä juttu, vielä kerran kiitos, Rakas Insinööri.

Petroleista paloista pykästyi sitten tällainen, toistaiseksi vielä ilman kiinnitysmekanismia. Ensin pitää keksiä että millä mä tuon pidän kiinni, nyt siinä on tuollainen irtosolki. Ehkä sellaiset metallihakaset ois sopivat tähänkin... Hihoista tuli hiukan pitkät mutta siitä selviän kääntämällä, muuten pehmoinen ja lämmin. Väri on ihana (neonturkoosi)

Mallia mä otin Novitan mallista syksyltä 2005 mutta vähän sävelsin itsekin. Laskeskelin ihan itse levennyksiä ja sellaisia, mitat otin valmiista mallista. Pakkoko olis hakata päätä seinään jos joku on jo valmiiksi ajatellut mitat ja sen sellaiset? Neuloin seiskan bambupyöröillä jotka sopii Teddyn neulontaan hienosti.

Mutta kuka ihme paksu täti tuohon änkesi malliksi? On se kumma kun peilistä katselee ihan toisennäköinen otus...
Ja siitä rumasta rutusta kuoriutui tällainen perhonen. Ihana! Saanko esitellä: Fifi III, neulottuna värjäämättömästä suomenlampaan villasta jossa lampaan tuoksu on vielä vahvasti läsnä. Lankaa jäi vielä nöttönen koska halusin tuon tummanruskean reunaan. Siinä piti vähän säätää, viimeisen kokonaisen salmiakkikerroksen neuloin kai pariinkin kertaan kun yritin ottaa selvää että riittääkö tummaa ruskeaa reunaan asti. Hyvin kävi, onneksi. Suuremmankin oisin tehnyt mutta kun oli vain yksi vyyhti. Juu ja kuvausta varten huivi on ripustettu suoraan seinän rappaukseen :-)

Lanka on muuten peräisin Lohjan vanhanajan joulumarkkinoilta viime itsenäisyyspäivän tienoilta (samasta paikasta on tuo villatakin solki) ja Koivulan tila oli myyjä. Enemmän juttua markkinoista löytyy joulukuulta.

Ulpukka lähti sitten tänään myös omaan kotiinsa. Onneksi tirppana tulee hoitoon heti tiistai-iltana uuden siskonsa, Lumikin kanssa kun Kaarina lähtee työmatkalle. Hiljaista on...