Aika kuluu alta pois
Viikot senkuin vierivät ja hups, edellisestä päivityksestä onkin kulunut yht'äkkiä kokonaiset kolme viikkoa. Olen kylläkin odotellut että jotain tulisi valmiiksi mutta olen ollut laiska neulomisrintamalla. Muuten kyllä olen saanut aikani kulumaan :-)
Viime maanantaina pääsin taas omaan labraan töihin (on kuin kotiin tulisi), aika rankka jakso Viikissä on ohi, kirjoittamista vailla. Huomenna ja ensi viikolla muutenkin pitäisi kaivella kymmenisen artikkelia glykaanien kemiallisesta ja entsymaattisesta irrottamisesta ja niiden fluoresoivasta leimaamisesta ja RP-nestekromatografialla ja fluoresenssidetektorilla tutkimisesta. Otinpa käsittelyyni myös aineopintojen tenttikirjan, Lehningerin, ja aloin tavata sitä tenttimistä varten. Oonk mää pöhkö vai miks tuntuu siltä että lukeminen on kivaa, se on mielenkiintoinen kirja. Ei noin voi ajatella pakollisesta tenttikirjasta :-D, eihän?
Monesti olen maininnut pikkusiskon kuopuksen villatakista, no, nyt se on tässä vaiheessa:
Raglankavennukset jo puolessa välissä, kohta ihan kaula-aukossa asti. Kyllä se valmistuu, mutta mä en ymmärrä että mikä tässä on niin vaikeaa :-). Lanka on ihanaa, Lanettia, malli ihan mukava, mallineule helppo ja väreistäkin pidän. Eikä tää edes ole iso työ. Todellinen työvoitto kuitenkin kun tää on valmis.
Täytyy kyllä tunnustaa että yksi syy hitaaseen etenemiseen on tässä:
Zetor, Vivaldista neulottuna. Vaiheessa sekin. Paha startitis vaivaa... oli vaan pakko saada aloittaa tuollainen pehmoinen suklaanvärinen ihanuus, ja Zetorin mallineule on kiva. Tää monen keskeneräisen työn syndrooma tietää huonoa töiden valmiiksi saattamiselle :-)
Täällä blogeissa on liikkunut neulatyynymeemi, Villapallo sen aloitti. Tässä on mun osallistumiskuvani:Se on Oskarin tekemä, tooosi kauan sitten, päiväkerhossa. Hemmo täyttää kesällä 14 joten on se ollut pikkuinen silloin (niisk). Mä en kyllä raaski käyttää sitä, pudotan vielä ja rikon... se on siis hyvässä tallessa mun pienoiskaupunkini keskellä.
Aloituskuvana oli kukkapenkissä kasvava iiris, tuota sinistä ei voita mikään. Yleensä siniset kukat on hiukan violettiin vivahtavia mutta tuo on oikea sininen. Jostain kun löytäisi lisää noita sipuleita, laittaisin muuallekin. Ne kyllä leviävät mutta hitaahkosti. Tosin... en mä ole mitenkään aktiivisesti etsinytkään... pitäisi varmaan pudota päähän paketti tai jotain.
Omenapuut on nyt tässä vaiheessa, näyttää siltä että omppuja tulisi, kukkia ainakin.
2 Comments:
Terveppä terve.. mie olenkin miettinyt että missäs sinua pidetään :)
Tulin katsomaan neulatyynyäsi. Hauska "kukkaruukkumallinen" :) Omallani osallistuin meemiin. :)
Lähetä kommentti
<< Home