pinkki paketti

No ei oikeasti ihan pinkki vaan ennemminkin mansikkajätskin vaaleanpunainen oli sisältö tässä Lankaa,lankaa,lankaa -blogin palkintopaketissa, bongasin tasaluvun 30 000 (Onnea vielä!)
Vaaleanpunainen on Coatsin Lyriciä (100% puuvillaa) ja puikot ovat siihen sopivat 4,5 mm. Valkoinen on hauskaa valkoista lenkkilankaa, Filatin Marbella:a, puuvillaa sekin. Ja kuinka ollakaan, Katri oli lukenut ajatuksia ja vaistonnut akuutin suklaantarpeen, Dumle kesti paketissa juuri ja juuri kuvaamisen ajan. Sitten se oli pakko syödä :-) Kiitos Katri! Langat odottelevat vielä vähän aikaa inspiraatiota... heti ensin tuli mieleen että mä haluaisin itselleni pehmopossun! Vaaleanpunainen pitsilaukku olis kanssa aika kiva juttu.
Zetor valmistui viimetingassa, perjantaiaamuna. Illalla mentiin sitten työkavereiden läksiäisiin vielä pingottamaton huivi harteilla mutta se ei menoa haitannut. Sunnuntaina sitten pingotin ja auringossa kesti vain hetken että ohut pitsi kuivui. Taidan kuitenkin ottaa uuden kuvan tämän tilalle jos vaan muistan... Kuvasta poiketen huivi on kaunis :-)

Maanantaina tuli käytyä Vantaan neuletapaamisessa ja Jumbon Stockalta tarttui mukaan saksalainen pitsiliinalehti. Muutama malleista sopisi loistavasti huiviksikin, varsinkin jos lankaa muuttaa.Tämä esimerkiksi, vähän paksummasta langasta neulottuna olisi aika hyvä... Ohjeet vaan on saksalaiset, saksaksi ja saksa on mulla himpun verran ruosteessa. Onneksi Ullassa on kattava sanasto. Ruutumallit on olemassa, ihan hyvä, mutta tietty saksalaisessa lehdessä ne ovat erilaisia kuin kaikkialla muualla... ja kaikkia merkkejä ei suinkaan selitetä (edes saksaksi)
Tässä punaisessa liinassa esimerkiksi on noi lehdykät keskustähden ympärillä ja noiden reunatähtien pohjukoissa sellaisia että vielä en oo keksinyt että miten ne neulotaan. Ruutumallissa on vierekkäin kaksi langankiertoa mutta nurjaa kerrosta ei ole selitetty. Jos ne langankierrot neulottais kahdella silmukalla nurjalla (etu- ja takareunasta) niin tuloksena olis kai vähän erinäköinen tulos... ja arvatkaa keksinkö mä sen ratkaisun tässä kirjoittaessani. Tai luulen keksineeni... pitää kokeilla vielä. Enivei, jos ruutumalli on noin kryptinen niin jos valmis liina vähääkään muistuttaa mallia niin voitto on saavutettu :-D

Opinpas taas arvostamaan nykyajan mukavuuksia viime viikolla kun viikko sitten sunnuntaina lämminvesivaraaja kirjaimellisesti poksahti ja kaikki vedet valuivat ulos (onneksi suurin osa ihan hallitusti lopulta). Onneksi oli edes sitä kylmää vettä... Herättää muuten varmasti aamulla. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut ostaa kokonaan uutta varaajaa, pelkkä lämmitysvastus riitti - mutta maksoi sekin 450e. Juuri vakuutuksen omavastuun verran. En ehkä osta lankaa hetkeen mutta pesenpä hiukseni lämpimällä vedellä.

Mietinpä tässä viimeksi, kun ajeltiin mummolaa kohti, tätä suomenkielen häviämistä hitaasti mutta varmasti. Nimittäin nimistä. Tielaitos on nykyään Destia, Posti on Itella, Turun puhelinlaitos on Auria... pääkaupunkiseudun oppilaitokset ovat sitten ihan oma lukunsa. Omnia, Stadia, Helia, Metropolia, jne. Mitä vikaa on nimissä joista oikeasti voi päätellä että mitä koulu tai yritys tekee? Onneksi on olemassa Pirtin kehräämö, Laatikkotehdas (tää on mun suosikki!), tai Jyty-Sähkö ja Hurtta-Tuote. Sitten on tietysti vielä kukkakauppa nimeltä Kukkia Poikkeaville :-D (Urjalassa). Firmasta tai koulusta ei tee hienompaa tai yleismaailmallisempaa tai kansainvälisempää tai suositumpaa hassu nimi, kyllä sen pitää lähteä ihan muualta.

Jotta ei näyttäis siltä että tässä kiillotellaan omaa pyhimyksenkehää niin pitää samantien sitten tunnustaa että oma ammattikieli on ihan kamalaa epäsuomea, puoliksi kääntämätöntä siansaksaa. Mutta se pysyy sentään melkein seinien sisällä eikä sitä tuoda kadunkulmiin.

Taidan palata neuleen pariin.

Kerintäpäivä

Kun nyt tuli haamuiltuakin pienen säätämisen takia... Oikeastikin olin ajatellut tänään kirjoitella :-)

Hyvin levätyn viikonlopun jälkeen olin kerännyt tarpeeksi mielentyyneyttä jotta kykenin tarttumaan jo pitkään odotelleeseen tehtävään. Sitä vauhditti myös vähän lauantain Menita-ostokset.

Viime kesänä Pukaron Paronista ostetut Pohjan Vanamo -villalangat olivat odotelleet kerimisinspiraatiota samoin kuin nuo tummanvihreät Merinosilkit ja luonnonalkoiset Sivillat. Hopeanharmaat Merinosilkit olivat lauantain saalista (ei ainoat, ostin myös villatakillisen Drops Alpacaa, ihanaa vihreää...).

Muistiin itselle: Pohjan Vanamo: 100% villaa, kerä 100+/- 5 g, Nm 8/2.
Ihan kunnioitettava kasa lankaa kerittynä, varsinkin noi Merinosilkit lämmittää mieltä (kerittynä nimenomaan). Se on kyllä kertakaikkisen raivostuttavaa kerittävää, noita vaaleanharmaita keriä kerin moneen kertaan että kaikki roikkuvat lankalenkit sain pois. Vasta jälkikäteen muuten huomasin miten yksipuolisesti mä ostan lankaa, valkoista ja vihreää vain :-)

Toinen projekti tälle päivälle oli tän härpäkän setviminen ja purkittaminen. Mulla on Addeista pussit tallella ja oon ainakin joskus muistanut laittaa niitä takaisin pusseihinsa mutta nyt on taas repsahtanut. Vähän voisin selitellä sitä liian pienellä säilytyspurkilla... Nyt sitten kaivelin ullakolta massiivista Tupperivarastoani ja löysin tuon keskimmäisen laatikon, tilavuus suunnilleen 8 litraa. Sinne pitäis mahtua kaikki pyöröt, nekin nimettömät joilla ei ole omaa pussukkaa.

Toi lankojen paksuus/pituusmääritys on aina ollut mulle hiukan hämärä. Nm 8/2, mitä ihmettä se tarkoittaa? Tai Tex 50 x 4 ? Onneksi Lepa oli nähnyt vähän vaivaa ja selittänyt asian. Mä tässä toistan asian vielä itselleni muistiin:

tex 50 x 4 (esim Sivilla) tarkoittaa että a) lanka on nelisäikeistä ja b) että tästä langasta jokainen neljästä säikeestä painaa kilometrin mittaisena 50 grammaa ja NELIsäikeinen kokonainen lanka on siis neljä kertaa painavampi per kilometri. No tää menee vielä jotenkin jakeluun...

entäs Nm 8/2 (Pohjan Vanamo)? Lukema kertoo että: a) lanka on kaksisäikeistä ja b) kumpikin säie painaa 8 metrin mittaisena yhden gramman. Kaksisäikeistä lankaa menee siis grammaan 4 metriä (?) joten kun vyyhdissä on 100 grammaa niin siinä on 400 metriä? On se aika ohutta, sellaista vähän ehkä Floricaa ohuempaa että voi toi olla tottakin.

Sit kun pitää vielä muistaa että eri materiaaleista tehdyt langat ei tolla järjestelmällä vertaudu kun puuvilla on painavaa mutta vaikka on angora tosi kevyttä niin sitten toivoisi että kaikki kertoisivat vaikka jonkun yhteismitallisen arvon, vaikka silmukkaa tuumalla/sentillä... joka sekin riippuu puikon paksuudesta.

Yhtenäiset standardit ohoi!

Nyt oon muuten lukenut kaikki tähänastiset Harry Potterit putkeen, oon ihan valmis kun viimeinen kirja tulee 21.7. Tuskin maltan odottaa... Ne viimeiset kirjat ei muuten tosiaan ole mitään lastenkirjoja, hirvittää ajatellakin että pikkuiset lukis niitä itsekseen. Aikuisellekin tekee tiukkaa muistaa että se ahdistava tunnelma ja rankat tapahtumat ovat ihan tosiaan vaan hyvä romaani.

Vaikka mitä

Ihan ensin: hyvää äitienpäivää äidille!

Mua lapset ja mies lahjoivat aamulla tuomalla aamukahvin sänkyyn tarjottimella, siinä oli niitä valkovuokkojakin jotka vielä sentään kukkivat joka paikassa. Pari viikkoa sitten pelättiin että ne ehtisivät lopettaa kukkimisen mutta kylmä sää pelasti tilanteen.

Eilen käytiin onnittelemassa siskon vuoden ikäiseksi tullutta "vauvaa" ja vietiin tää villatakki, johon löysin onneksi napitkin (ja sain ommeltua ne kiinni...) Nalle on _pikkuisen_ paksumpi kuin Taneli-vauva joten napit vähän irvistävät :-) Neule on sen kokoinen että se mahtuu pojalle vielä kaksivuotiaana vaikka tein sen yksivuotiaan ohjeen mukaan. Mitenköhän ne mitat on keksitty?

Viime viikon perjantaina kävin paikallisessa (Lahjaliike Ruusutupa) ja löysin sieltä Sublimen Cashmere Merino Silk DK:ta, ostin useamman kerän kun ajattelin että haluan tehdä siitä jotain enemmän kuin pipon tai kämmekkäät. Kymmenestä kerästä ei vielä villatakkia saa mun kokoiselle (ehkä onneksi, Soilella oli vähän huonoja kokemuksia) mutta huivin niistä sai. Mä ostin talvella Flower Basket Shawlin ohjeen ja olen siitä asti miettinyt sille lankaa. Mä halusin pehmeän huivin johon voi kietoutua ... ja tää Sublimen lanka on niiiiiin pehmoista. Viikko raivokasta neulomista ja tässä on:

Pingotusalustan ruudut on 5x5 cm niin että siitä laskien huivin on jonkin verran yli 2,5 metriä leveä ja suunnilleen 120 senttiä korkea. (Puikot oli 6 mm Addi-bambupyöröt) Kyllä minusta tuohon voi kietoutua kesäiltana. Malli on mukava, sen oppi ulkoa nopeasti niin ettei mallia tarvinnut mutta kyllä mä loppuun mennessä olin jo vähän kyllästynyt... lankaa jäi siis vähän yli kaksi kerää (50 g/ 116 m), mitä niistä vois tehdä?

Nyt kun tuo pakonomainen neulominen on saatu päätökseen, voinkin sitten jatkaa Zetoria ja sitä Modan kietaisutoppia. Jos sais ne ihan valmiiksi asti...

Tässä kävi niin että blogi sitten täytti yhden vuoden, viime maanantaina jo, oikeastaan. Huomasin sen kuitenkin vasta nyt :-)

Mä tässä mietin pikkusen että mitä tää nettiin kirjoittaminen on mulle antanut... No, varmasti en näin paljon neuloisi jos en olisi löytänyt blogeja. Viime keväänä en vielä tiennyt mitään kaikista ihanista langoista joita on olemassa, puhumattakaan kaikista niistä neulemalleista joita blogit on täynnään. Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin, IRL ja virtuaalisesti. Useimpiin en varmaan muuten olisi törmännyt. Yhteen vaihtoon olen osallistunut, miettiminen ja tekeminen oli mukavaa vaikka saamapuoli jäikin pettymykseksi... ja pariin tempaukseen. Hauskaa tää on ollut kaiken kaikkiaan. Tämä blogimaailma (ja sen lähi-ilmiönä neuletapaamiset) on tarjonnut paikan jossa puhua rakkaasta harrastuksesta jota kukaan lähipiirissä ei tajua, kyselevät vain että kuinka viitsit... Koko sosiaalinen puoli blogaamisessa oli suuri yllätys.

Että kiitokset, rakkaat kanssablogaajat ja -neulojat, teidän kanssanne on kivaa, jatketaan!


Lopuksi vielä muotokuva meidän 16 vuotiaasta vanhasta herrasta. Toisinaan pitää olla tarkkana ikkunassa, jos vaikka tintit hyökkäisivät lintulaudalle.

Maksamaton mainos :-)

Ensin vihreä silmä jossa on ruskea piste. Väri vaihtelee vaatteiden ja meikin mukaan, oikeasti se on vihreämpi kuin tässä kuvassa.

Kuvan otti Rakas Insinööri.

Minä: Tules tänne, otas kuva mun silmästä, ihan läheltä.
RI: ???
Minä: joo-o, tee nyt vaan niin.
RI: Onkos tää taas niitä kertoja kun on parempi vaan tehdä niin kuin käsketään ja olla ihan hiljaa vaan?
Minä: :-D

Sitten se ilmoitusasia:

Hobboks ilmoitti tänään että heille on saapunut erä Victorian Lace Today -kirjoja.

Verkkokauppa toimii osoitteessa http://www.hobboks.com/ ja kauppa fyysisesti sijaitsee osoitteessa Korkeavuorenkatu 45, 00130 Helsinki (Espan päässä Korkeavuorenkatua, ihan lähellä Menitaa)
Avoinna: arkisin klo 10-19, la 10-16


PS. Muistakaa huomenna pääkaupunkiseudun neuletapaaminen Kampin keskuksen Campissa!