Vaikka mitä

Ihan ensin: hyvää äitienpäivää äidille!

Mua lapset ja mies lahjoivat aamulla tuomalla aamukahvin sänkyyn tarjottimella, siinä oli niitä valkovuokkojakin jotka vielä sentään kukkivat joka paikassa. Pari viikkoa sitten pelättiin että ne ehtisivät lopettaa kukkimisen mutta kylmä sää pelasti tilanteen.

Eilen käytiin onnittelemassa siskon vuoden ikäiseksi tullutta "vauvaa" ja vietiin tää villatakki, johon löysin onneksi napitkin (ja sain ommeltua ne kiinni...) Nalle on _pikkuisen_ paksumpi kuin Taneli-vauva joten napit vähän irvistävät :-) Neule on sen kokoinen että se mahtuu pojalle vielä kaksivuotiaana vaikka tein sen yksivuotiaan ohjeen mukaan. Mitenköhän ne mitat on keksitty?

Viime viikon perjantaina kävin paikallisessa (Lahjaliike Ruusutupa) ja löysin sieltä Sublimen Cashmere Merino Silk DK:ta, ostin useamman kerän kun ajattelin että haluan tehdä siitä jotain enemmän kuin pipon tai kämmekkäät. Kymmenestä kerästä ei vielä villatakkia saa mun kokoiselle (ehkä onneksi, Soilella oli vähän huonoja kokemuksia) mutta huivin niistä sai. Mä ostin talvella Flower Basket Shawlin ohjeen ja olen siitä asti miettinyt sille lankaa. Mä halusin pehmeän huivin johon voi kietoutua ... ja tää Sublimen lanka on niiiiiin pehmoista. Viikko raivokasta neulomista ja tässä on:

Pingotusalustan ruudut on 5x5 cm niin että siitä laskien huivin on jonkin verran yli 2,5 metriä leveä ja suunnilleen 120 senttiä korkea. (Puikot oli 6 mm Addi-bambupyöröt) Kyllä minusta tuohon voi kietoutua kesäiltana. Malli on mukava, sen oppi ulkoa nopeasti niin ettei mallia tarvinnut mutta kyllä mä loppuun mennessä olin jo vähän kyllästynyt... lankaa jäi siis vähän yli kaksi kerää (50 g/ 116 m), mitä niistä vois tehdä?

Nyt kun tuo pakonomainen neulominen on saatu päätökseen, voinkin sitten jatkaa Zetoria ja sitä Modan kietaisutoppia. Jos sais ne ihan valmiiksi asti...

Tässä kävi niin että blogi sitten täytti yhden vuoden, viime maanantaina jo, oikeastaan. Huomasin sen kuitenkin vasta nyt :-)

Mä tässä mietin pikkusen että mitä tää nettiin kirjoittaminen on mulle antanut... No, varmasti en näin paljon neuloisi jos en olisi löytänyt blogeja. Viime keväänä en vielä tiennyt mitään kaikista ihanista langoista joita on olemassa, puhumattakaan kaikista niistä neulemalleista joita blogit on täynnään. Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin, IRL ja virtuaalisesti. Useimpiin en varmaan muuten olisi törmännyt. Yhteen vaihtoon olen osallistunut, miettiminen ja tekeminen oli mukavaa vaikka saamapuoli jäikin pettymykseksi... ja pariin tempaukseen. Hauskaa tää on ollut kaiken kaikkiaan. Tämä blogimaailma (ja sen lähi-ilmiönä neuletapaamiset) on tarjonnut paikan jossa puhua rakkaasta harrastuksesta jota kukaan lähipiirissä ei tajua, kyselevät vain että kuinka viitsit... Koko sosiaalinen puoli blogaamisessa oli suuri yllätys.

Että kiitokset, rakkaat kanssablogaajat ja -neulojat, teidän kanssanne on kivaa, jatketaan!


Lopuksi vielä muotokuva meidän 16 vuotiaasta vanhasta herrasta. Toisinaan pitää olla tarkkana ikkunassa, jos vaikka tintit hyökkäisivät lintulaudalle.