Kannustusneulontaa....

...on se kun aloittaa pitsineuleen jotta voisi palkita itseään. Ai mistä?

No, mulla on edelleen kesken siskonpojan villatakki. Siitä tulee kyllä ihan nätti mutta pintaneuleen neulominen on tyyyyylsäääää... Mä neulon sitä töissä kahvitunnilla mutta pitäis enemmänkin koska muuten se vauva ei enää ole vauva kun tää on valmis :-)

Siksi mä sitten neulon palkinnoksi tätä munakennoneuletta kotona. Pitsineule on kuitenkin pitsineule ja siitä ne kicksit tulee. Tää on siis Shetland Triangle Wrap Style -kirjasta, ihan kiva mallineule, käy telkkarineuleeksi koska sen oppi samantien ulkoa. Lanka on Angorinan villa-angoralankaa, tuntuu tosi hyvältä ja on varmasti kesäiltojen lämmike mutta väri ei sittenkään ole mun oma. Pitää värjätä sitten kun huivi on valmis... mä kuitenki haluaisin säilyttää tuon raitavaikutelman. Oisko tuohon Kool Aidit vai silkkivärit vai Dylonit parhaita?

Viimeinen pennuista on enää kotona. Poika lähti jo viikonloppuna ja Ulpukka oli pari ekaa päivää jotenkin vaisu. Onneksi koiran muisti on lyhyt ja tirppana on taas oma itsensä. Ulpukan uusi omistaja hakee sen jo ensi viikonloppuna mutta onneksi se omistaja on mun hyvä kaveri niin että tirppistä näkee varmasti usein. Tällä mun kaverilla on ennestään koiria joten Ulpukka pääsee laumaan ja saa leikkikavereita.

On se kyllä haikeaa luopua pennuista mutta toisaalta, ihanaa saada taas matot lattialle ja kerätä sanomalehdet pois, ei enää ylläreitä joihin voi astua ja saa sitten neuleetkin pingotettua :-). Toisaalta, en malttais odottaa seuraavia pentuja, varmaan vuoden päästä palataan tähän asiaan taas. Jäisköhän niistä vihdoin mullekin yks...

Kiitos kommenteista, niitä on kiva lukea. Ja joo, mun pitäis vastata niihin saman tien... mutta on mukamas liian monimutkaista avata oma blogi ja käydä vastaamassa, (ne nimittäin tulee aina sähköpostiin) ja sit kun ois aikaa niin sitten ei enää muista.

Nää Idolsit... harmi että Kristian putos viime viikolla pois, se ois ollut tässä sakissa paremmin paikoillaan kuin Kristiina, mun mielestä. Ari ja Anna, mä ennustan niitä finaaliin näistä (puol tuntia tuloksiin...)

Keskeneräisiä valmiita

Ensimmäinen pentu lähti jo uuteen kotiinsa Laaksolahteen. On se vaan haikeaa... mutta se on varmasti perheen keskipiste ja saa roppakaupalla rakkautta.

Täs on tullut neulottua vaan *ihan* vähän, opiskelu on nyt vienyt kaiken hereilläoloajan ja sitten illat on kuluneet nukkuessa. Kun menee puolikuntoisena töihin, niin voi käydä :-) Nyt alkaa jo tuntua terveeltä (koputan puuta, minäkö taikauskoinen)
Joka tapauksessa, se villatakki on valmiiksi neulottu, tulis vaan joku joka ompelis ne palat yhteen... Viimeistelytonttu? Saas nähdä että kumpi ehtii valmiiksi ensin, villatakki vai tää kevät. Mä olen kyllä niin vilukissa että villatakille löytyy kyllä käyttöä myös lämpimällä säällä.

Fifi III valmistui myös, tiistain neuletapaamisessa (oli muuten kivaa, taas). Opin ihan uuden tavan päätellä, neulomalla, ja sillä saikin kunnolla joustavan reunan. Pingottaminen saa kyllä vähän odottaa, ihan niin kuin villatakinkin tapauksessa. Parempia kuvia sitten pingotuksen jälkeen, tää on vaan todisteena siitä että jotain on tehty :-D

Ai minkä takia noita ei voi nyt heti pingottaa? Mun pingotusalusta (kolmas kuva, vieritä alaspäin) on niin iso että se mahtuu vaan olkkarin lattialle ja nyt kun pennut pomppii ympäri taloa (eivätkä missään nimessä ole sisäsiistejä) niin lattialle voi levittää vaan sanomalehteä, kaiken muun päälle pissitään tai kakataan. Linda esimerkiksi jätti historiankirjansa lattialle ja voitte arvata, kuinka kävi :-P

Pipi ja tauti

Viime postauksesta on jo aikaa mutta silti ei mitää neulottua?

No ensin oli töitä, kiirekiirekiire, neuloskelin sitten iltaisin sitä Teddytakkia toisen etukappaleen loppuun asti. Hiihtoloman lopun koittaessa mies ja lapset lähtivät viemään kummityttöä takaisin kotiin ja minä jäin "pentuvahdiksi" tarkoituksena neuloa telkkaria katsomalla hihat loppuun ja ehkä jopa koota villatakki ja sitten nauttia siitä lämmöstä. Ketut kanssa.

Noro-virus iski. Sitten siihen päälle virtsatietulehdus ja ihan tavallinen flunssa. Laskekaa siitä, en neulonut. Noro veti voimat niin pois että vain makasin laattana monen peiton alla ja samalla piti huolen siitä etten sitten syönytkään mitään. Moneen päivään. Vieläkään mikään ei oikein maistu ja pitää pakottaa itsensä syömään (hämmentävä tilanne, yleensä toisinpäin?) mutta nyt voimia on jo niin että otan ihan kohta puikot käteen.

Kaivetaan vielä koiranpentukuva ettei vallan kuvaton postaus olisi. Varpaat Rakkaan Insinöörin ja sanomalehdet kuvausrekvisiittaa.