Villaa ja villakoiria / Poodles and Wool

Neulova puudelinomistaja: päätin että osaan neuloakin A knitting poodle owner: I decided that I could knit too.

torstaina, maaliskuuta 29, 2007

Kannustusneulontaa....

...on se kun aloittaa pitsineuleen jotta voisi palkita itseään. Ai mistä?

No, mulla on edelleen kesken siskonpojan villatakki. Siitä tulee kyllä ihan nätti mutta pintaneuleen neulominen on tyyyyylsäääää... Mä neulon sitä töissä kahvitunnilla mutta pitäis enemmänkin koska muuten se vauva ei enää ole vauva kun tää on valmis :-)

Siksi mä sitten neulon palkinnoksi tätä munakennoneuletta kotona. Pitsineule on kuitenkin pitsineule ja siitä ne kicksit tulee. Tää on siis Shetland Triangle Wrap Style -kirjasta, ihan kiva mallineule, käy telkkarineuleeksi koska sen oppi samantien ulkoa. Lanka on Angorinan villa-angoralankaa, tuntuu tosi hyvältä ja on varmasti kesäiltojen lämmike mutta väri ei sittenkään ole mun oma. Pitää värjätä sitten kun huivi on valmis... mä kuitenki haluaisin säilyttää tuon raitavaikutelman. Oisko tuohon Kool Aidit vai silkkivärit vai Dylonit parhaita?

Viimeinen pennuista on enää kotona. Poika lähti jo viikonloppuna ja Ulpukka oli pari ekaa päivää jotenkin vaisu. Onneksi koiran muisti on lyhyt ja tirppana on taas oma itsensä. Ulpukan uusi omistaja hakee sen jo ensi viikonloppuna mutta onneksi se omistaja on mun hyvä kaveri niin että tirppistä näkee varmasti usein. Tällä mun kaverilla on ennestään koiria joten Ulpukka pääsee laumaan ja saa leikkikavereita.

On se kyllä haikeaa luopua pennuista mutta toisaalta, ihanaa saada taas matot lattialle ja kerätä sanomalehdet pois, ei enää ylläreitä joihin voi astua ja saa sitten neuleetkin pingotettua :-). Toisaalta, en malttais odottaa seuraavia pentuja, varmaan vuoden päästä palataan tähän asiaan taas. Jäisköhän niistä vihdoin mullekin yks...

Kiitos kommenteista, niitä on kiva lukea. Ja joo, mun pitäis vastata niihin saman tien... mutta on mukamas liian monimutkaista avata oma blogi ja käydä vastaamassa, (ne nimittäin tulee aina sähköpostiin) ja sit kun ois aikaa niin sitten ei enää muista.

Nää Idolsit... harmi että Kristian putos viime viikolla pois, se ois ollut tässä sakissa paremmin paikoillaan kuin Kristiina, mun mielestä. Ari ja Anna, mä ennustan niitä finaaliin näistä (puol tuntia tuloksiin...)

3 Comments:

At 30.3.2007 klo 9.59.00, Blogger Pikku- Kettu said...

Ihanan näköinen huivi tulossa! Ja pidän väristä. Tuollaisen raitalangan värjääminen voi olla aikamoista tiedettä, että saa kaikista väreistä kauniit värjäyksen jälkeen.

Koiranpennut ovat kyllä ihania, mutta teettävät töitä. Oman koiran kohdalla muistan kuinka hienoa oli puolen vuoden jälkeen saada taas matot lattialle, vaikka söpö pentu olikin kadonnut ja tilalle oli tullut hirrrveä murkku-uros. :)

 
At 31.3.2007 klo 22.14.00, Anonymous .kirsi said...

Piti tulla vähän clapotista kurkkimaan :) Ihana on. Ja hurrjan pitkä, 10 kerää! Miten oot jaksanu tehdä... huh. Onkos jotain vinkkiä tuohon silmukoitten tiputteluun?
Mulla on tosiaan tulossa kahta eri väriä (124 ja 138) vuorotellen, katotaan miten toimii!

 
At 1.4.2007 klo 8.51.00, Blogger Villasatu said...

.kirsi:
Mä käytin saksia toisessa kädessä ja puikkoa toisessa kädessa. Aina kun langat juuttuivat toisiinsa niin leikkasin ne irti, sillä tavalla se sujui kaikkein kivuttomimmin.

Mä olin ajatellut neulovani siitä Noro-kasasta muutakin, ainakin pipon ja tumput mutta taisin innostua liikaa, huivi näytti aina liian lyhyeltä (se oli loppujen lopuksi yli kaksimetrinen)

Mä jään odottelemaan sun Clapotiksen valmistumista, siitä tulee upea!

 

Lähetä kommentti

<< Home