Villaa ja villakoiria / Poodles and Wool

Neulova puudelinomistaja: päätin että osaan neuloakin A knitting poodle owner: I decided that I could knit too.

tiistaina, syyskuuta 25, 2007

Kerran jos toisenkin / once and around



Mikä kumma tässä on estänyt blogaamista? Kaiken maailman juttuja olen tehnyt ja saanut aikaiseksi mutta näppäimistölle näpit vaan eivät ole ehtinee. Ehkäpä siinä se taika onkin, jos neulon niin kädet ovat puikoissa kiinni. Valmista tulee pikku hiljaa.

I wonder what was the reason not to blog for a long time... I've been doing loads of things and there's a lot to tell about but seems that I just cannot bring myself to write. Maybe this is the magic word, if I knit, I can't write at the same time.

Nyt tässä pitäisi sitten miettiä että mitä ihmettä kuukauden aikana on tapahtunut... No, kädentaitomessuilla tuli käytyä Marjutin ja Jennin ja Midorin kanssa... Siellä tavattiin muun muassa Pörrö. Mukaan tarttui kaiken näköistä mukavaa, varsinkin lankaa. Angorinan standillä käytiin tietenkin, ostamassa Angorilla Silk silkki-angora-karitsanvillalankaa. Marjutin kissa piti siitä kovin, minun kisuni käänsi sille selkänsä.

One thing that happened was the Handicrafts fair in Wanha Satama. I went there with a few friends and met some more. A bundle of yarn found it's way to my bag and some of it I already knit. This beanie was made from Freedom Spirit which is 100% merino wool and very soft and it stripes nicely too. I could not resist to take the picture with a dog, how many pictures of a beanie without a dog have you seen? hundreds, I'd say.

Messulta oli peräisin pari kerää Freedom Spirit -lankaa josta neuloin raitapipon. Kivat pehmeät värin ja kauniisti raidoittuvat myös. Lanka on mukavan pehmeää ja minua ainakaan ei kutita. Enkä voinut vastustaa kuvata puudelia pipossa... nyt kun se vielä on niin pikkuinen :-) Pipokuvia ilman koiraa on nähty... tuhansia kai? Montako olette nähneet puudelilla täytettynä :-D

Hoitokoira oli siis käymässä... Pikkuinen Venny-puudeli vietti isojen koirien opissa pitkän viikonlopun. Se on kertakaikkiaan pikkuinen, otin siitä kuvia kerijälaitteen vieressä mittakaavan vuoksi. Reipas puudeli, ei juuri hätkähtänyt vaikka kissa löi kuonoon (mitäs tuotte verihurtan ihan viereen)

Zeska opetti kehräämään tuossa joku viikko sitten. Kehrääminen koukutti heti vaikka ensimmäiset yritelmät muistuttavat diplomaattisesti sanottuna efektilankaa... Toisaalta jotkut langanvalmistajat myyvät möykkylankaa kalliilla ja minun lankani muistutti kovasti esim Lana Grossan tai Gedifran tuotteita... Vaihdoin myös vähän lankaa kehrättäviin topseihin, valmiiksi karstattuja ja kammattuja merinoihanuuksia...

Zeska taught me to spin, or at least the basics of it. At first I managed to spin only some very strange novelty yarn, expensive yarn houses like Gedifra or Lana Grossa would have been proud to have it :-) In the end it did resemble a bit more even yarn than not. Visiting my parents', I remembered the old spinning wheel mom had in the storage. It was still there, covered with dust and cob web but all the essential parts were there so there's hope that I can spin some yarn with it. My friend even got me a bag full of raw wool, straight from a sheep... it needs some work before it can be processed, though.

Kyselin äidiltä viime vierailulla että vieläköhän se vanha rukki on meillä kotona... ja löytyihän se, varastosta hämähäkin seitteihin ja pölyyn peittyneenä. Se oli suurin piirtein kasassa, mukana oli myös useita puolia. Osassa oli pieniä pintavaurioita mutta luulen että ne silti toimivat niin kuin pitää. Yksi ruuvinpää oli rikki ja isä lupasi sorvauttaa siihen uuden, samoin polkimen pyörään liittävä puukeppi oli hävinnyt. Se on laitettu täällä kotona tilaukseen ja Rakas Insinööri lupasi väkertää siihen uuden. Kunhan saan kaikki osat kasaan, voin kokeilla miten vanhus toimii, se on isäni mummon hankinta evakkoajoilta, sodan jälkeen, valmistaja Tyrvään Rukkitehdas.

Kun tulin mainiinneeksi ystävälleni Leenalle että olen hankkinut rukin, hän kertoi että varastosta löytyisi villoja. Ja löytyihän niitä, iso musta jätesäkki täynnä luonnonruskeaa lammasta! Seuraavaksi vuorossa on villan peseminen ja sitten pitää alkaa miettiä että mistä saisi karstat. Toikalta ehkä... Vastalahjaksi lupasin sitten neuloa sukat kehräämästäni villasta... voi mennä pitkään ennen kuin ovat valmiit :-)

10-% -projekti, johon liityin, on ollut hieman huonolla tolalla. Lankaa on kertynyt enemmän kuin tarpeeksi vaikka sitä oli tarkoitus vähentää. Kristelin lankainventaariosta kannoin kotiin kassillisen, varmaan ainakin 2 kiloa, josta onnistuin sentään vaihtamaan kehruuvillaan useamman kerän. Käsityömessut tuottivat myös monta kerää lankaa... eihän ihania Merino Oroja tai Freedom Spiritejä nyt millään voinut jättää sinne, eihän? Miinussuuntaista kehitystä on tapahtunut ulkoistamalla neulominen. Linda neuloi ystävineen kaulaliinoja Sirdar Biggasta ja sai kulumaan monta kerää, ehkä 300 grammaa ainakin. Toinen onnistunut vaihtokauppa oli se, kun Kristel vaihtoi kasan alpakkaa ja vyyhdin huivimerinoa Lindan neuletakkiin. Tästä takista kuullaan vielä, toisaalla.

Kuvassa syksyn värejä pihasta kadulle päin. Matalalla paistava aurinko sateen jälkeen sai aikaan kimmellyksen pensaiden lehdillä. Kaunista.

Lopuksi vielä meemi
Zeska haastoi tällaiseen:

"Tehtävänanto: kerro mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Zeska oli arvellut että jotain vihreää löytyisi mutta taisin tuottaa pettymyksen siinä. Mustaa ja punaista, siinä se. Tummanharmaat farkut, punavalkoinen, lyhythihainen kauluksellinen t-paita, musta pitsineuletakki (kaupasta ostettu), musta-harmaat sukat. Alusvaatteet valkoiset.

Nyt tässä vaiheessa meemi on kiertänyt jo vaikka ketä, jätän haastamisen sikseen mutta toki poimia saa.