Villaa ja villakoiria / Poodles and Wool

Neulova puudelinomistaja: päätin että osaan neuloakin A knitting poodle owner: I decided that I could knit too.

sunnuntaina, joulukuuta 02, 2007

Messuja ja muuta

Syksy on melkoista hulabaloota, viikonloputkin juoksuttavat ympäriinsä. Nyt, adventtiviikonloppuna, on pitkästä aikaa ensimmäinen viikonloppu jolloin voi viettää kunnollista pyjamapäivää. En varmana pue.

Marraskuussa oli paritkin messut ja niitä olinkin odottanut koko syksyn: ensin Tampereella Suomen Kädentaidot 2007 ja sitten seuraavana viikonloppuna Elma/kädentaidot2007. Tampereella seikkailin Pörrön ja Meerin kanssa ja kahvittelin Siren luona (kiitos tytöt seurasta!)

Helsingin messuilla vaelsin Marjutin kanssa ja siellä sitten tapasin Zeskan ja Pörrön, ja lyhyemmin Topperin ja Angorinan (jolta ostin taas pari vyyhtiä lankaa...).

Helsingin hauskinta antia olivat alpakat ja lammaskoirat (kuvassa Peppi), laamat ja jättisuuri sonni. (Messukuvat Marjutilta) Pääsin siellä kokeilemaan myös koirankarvan kehräämistä koirankarvankehruurukilla (hauskaa mutta vaikeaa, Zeska tekee sen niin paljon paremmin) ja sain oppitunnin karstaamisesta (itseopettelun seurauksena rystyset olivat rikki). Kissan alla messusaalista Helsigistä. Agorilla Silkiä ja Alpakkaa, ihan vähän mohairia. Elma tarkoittaa elävää maaseutua ja sellainen tosiaan esittäytyi, Suomessa on tuhansia maaseudulla asuvia yrittäjiä joiden tuotteet ovat upeita. Hienoja elintarvikkeita, käsityö-yrittäjien tuotteita, matkailukohteita ja vaikka mitä.

Tampereella oli esillä kädentaidon kirjo, villasukkien neulomisesta taidokkaisiin lasi- ja keramiikkatöihin ja materiaaleja näihin kaikkiin. Minä ostin lankaa. Ja lisää lankaa. Vähän helmiä. Ensimmäiset langat tarttuivat näppeihin jo ennen messuporteista sisään astumista. Shades of Cashmere -lanka, jota Marjut osti kesällä Irlannista, kiersi ensin Katjan käsien kautta. Onneksi se ei puhutellut lainkaan Katjaa ja - vielä suuremmaksi onneksi - Katja muisti että lanka olis kelvannut minullekin. Nyt se asuu meillä odottamassa täydellistä ohjetta. 45 % silkkiä ja 55 % kashmiria. Nam. Se on siis tuo oikeanpuoleisin vihreä lanka.

Muita onnenpotkuja oli petrolinvärinen Merino Oro joka ihan sattumalta oli samaa värierää kuin aikaisemmin syksyllä ostamani lanka. Kuvassa on lisäksi muutama nöttönen kehruuvilloja. Vihreitä tietenkin...

10 % -projekti taitaa olla historiallisen huono, lankaa on syyskuun alun jälkeen siunaantunut varmasti 15 kiloa lisää. IKINÄ en enää lankalakkoile. Oma paino on farkkujen mukaan kyllä tullut alaspäin, jouduin ostamaan yhtä kokoa pienempiä housuja kun viimeksi shoppailin. (Jei!)

Käsityöt ovat edenneet, mikä millekin asteelle, Desert Sun -huivia olen nyt neulonut aktiivisemmin kuin muita huiveja. Kide-huivi on edennyt myös, vielä ehkä parikymmentä senttiä ennen reunapitsiä. Valmistuu sekin ennen pitkää. Ihan varmasti. Katju kyseli vinoraitahuiviin tarvittavasta Ziton Prisman määrästä, mä olen varannut siihen viisi kerää mutta ei niitä varmaan mene kuin neljä. Jos päätän tehdä reunan niin sitten ehkä enemmänkin... tässä vaiheessa kulunut on kaksi ja puoli kerää ja mitta on 90 senttiä.

Kissan uni... ja maitoviikset

1 Comments:

At 12.12.2007 klo 12.38.00, Anonymous Katju said...

Varmaan löydät täydellisen ohjeen tuolle täydelliselle langalle. Ja ton Prisman sävyt on aivan huiput!

 

Lähetä kommentti

<< Home