KIP KIP (on se siellä.../ it is down there...)

Nyt on sitten viikonlopun koiranäyttelyputki taas ohi ja Elsa on jälleen rutisteltavissa kotonaan Santahaminassa. Kaunis se olikin, ja sai laatuarvostelussa molempina päivinä erinomaisen mutta niin vaan hävisi kilpakumppanilleen. Niin se vaan on että kauneus on katsojan silmässä. Joku onkin sanonut että koiranäyttelyt on oikeasti kestävyyslaji, se joka useampia näyttelyitä jaksaa kiertää, voittaa ainakin joskus.

Mutta Elsa on niin ihana :-) Koira vähän vihertää koska teltassa valo on kummalisen väristä. Aurinkoisena päivänä teltassa on mukavan viileää ja koirille mukavampi odotella. Toinen kuva on Messukeskuksesta, Euroopanvoittajanäyttelystä. Ystäväni Kaarina esittää Elsaa.

Now the dogshows of this weekend are over and Elsa is back home in Santahamina receiving lots of love. She was so pretty and got exellent in quality on both days but came second to her rival both days. Beaty is in the eye of the beholder, so they say and it is very much true in dogshows too. Someone has said that dogshowing is a matter of endurance, the one who just goes to most shows, wins, at least sometime.

But Elsa is so lovely. :-) The picture is a bit greenish, as on a very sunny day we spend most of the time in the tent, in shadow. The second picture is from European Winner 2006 show in Helsinki, and my friend Kaarina is showing Elsa.
Kyllä lauantaina ehti neuloakin, harvinaista kyllä. Ja se kiinnitti huomiota myös. Mutta kun kerroin että vietän julkineulomispäivää, sain kommentiksi: älä huijaa, ei sellaista olekaan :-)
Neuleena mulla oli mukana sininen pörrö: Sandnesin Soft Mohairista (juuri se väri joka on tuossa linkissa esillä) tekeillä oleva huivi jota mä neulon vuorotellen mun alpakkaneuleeni (vieritä alaspäin, se on se vihreä huivi) kanssa. Tää on isoilla 7 mm puikoilla ja mallissa mä yhdistelen Ullan Amimonoa ja Fifi2:ta. Ja sitten vielä jotain omasta päästä, mutta ruudut on se kantava juttu tässä.

For once I did have time to knit in a dogshow and it did draw attention. But when I told that I'm spending KIP-day, the comment was: You are kidding me, there's no such thing :-) I had a furry blue thing with me, of Sandnes Soft Mohair. I knit it in turns with my Alpaca-thingy (scroll down, it's the green scarf). I knit this with large needles, 7 mm and I combine Amimono from Ulla and Fifi2. And some from my own pocket, but these squares are the basics of the shawl.
Ylemmässä kuvassa näkyy kuvio hyvin ja alempi on soinnutettu lemmikeihin.

The upper picture shows the pattern and the lower is tuner with the forget-me-nots.