Jotain valmista /something finished

moikka.

On ollut tosi kiva huomata että tätä luetaan ja jopa kommentoidaan. Kiitos, tuntuu mukavalta :-)

I was very glad to find out that there is people that read my blog and even comment on it. Thanks, it feels nice.

Mulla jäi silloin helmikuussa (?) Conan O'Brienin Suomi-show näkemättä ja voi että se harmitti. Mä näin vaan jonkin haastattelun sieltä täältä mutta tuo kokonainen ohjelma jäi. Nyt se tulee uudelleen. Ja ihan vahingossa onnistuin avaamaan telkkarin just nyt. JES!

I missed the Conan O'Brian Suomi Show (Finland Show) in February and I was so disappointed I never saw it... I managed to see only an odd interview here and there but not the whole thing. And now, just accidentally, I managed to open the TV. It was really worth the wait, the show is great!

Nonni.
Sain sen vauvannutun valmiiksi ja viikonloppuna olisi sitten tarkoitus lähteä viemään tulokkaalle lahjaa. Omat lapset ovat jo sen verran isoja että vastasyntyneen koko on unohtunut täydelleen ja tuo nuttu näyttää kertakaikkiaan pieneltä, mutta vauvalle se varmaan on vielä iso, ainakin ohjeessa puhuttiin 2-4 kk iästä.

There. I finished the babycardigan. On Saturday we're about to go to see him and take the woolly thingy to him too. My own kids are grown so old and tall that I have totally forgotten the size of a newborn and this cardigan looks tiny but it will probably be too big for him for a while still. The pattern said it is for 2 to 4 months olds...

Mutta eikös olekin sievä, pojallekin?
It does look pretty, doesn't it, suitable even for a boy.

















Ja sitten jotain ihan muuta:
Tällaista jälkeä saa aikaan kaksi puudelia jotka ovat kotona työpäivän ajan keskenään ja kyllästyvät nukkumaan. Todennäköisesti ne eivät osaa avata roskiskaapin ovea itse vaan joku on jättänyt sen raolleen... tosin ihan varma ei voi olla koskaan.

And then something completely different:
This is what the kitchen looks like when two poodles left home during the working day get tired of sleeping. I suppose that they are not able to open the door by themselves. But I cannot be hundred procent certain of it...
















Tämä yrittää näyttää viattomalta mutta tuo hermostunut kieli antaa syyllisen ilmi. Tässä on Marketta, blogikoira2

This one tries to look innocent but the nervous tongue gives her away. This is Marketta, blogdog2.





















Jatketaan neuleista... Olen jatkanut alpakkahuivin neulomista vaikka työnteko häiritseekin kovasti. Mä ostin parit pyöröpuikot Menitasta ja nyt paraikaa mietin että onko alpakan neulominen mukavampaa bambuisilla vai metallisilla Addeilla. Ehkä metallisilla mutta mulla on vaan 60 cm 3,5 mm jotta levetessä pitää jatkaa niillä bambuilla. Ja lankaakin ostin... tummanharmaata alpakkaa (ette varmaan arvanneet...) rakkaan insinöörin talvikaulahuivia varten (se tulee se talvi joskus, voin ihan hyvin aloittaa sen neulomisen jo nyt), ja sitten vielä vähän lisääkin, muuten vain, odottamaan inspiraatiota ja ohjetta. Kuvia huomenissa päivänvalolla, nyt värit näyttivät kamalalta.

and continuing on the knitting front. I continued to knit the Alpaca scarf (see the post below, here's a link for the pattern) I bought circular needles from Menita - actually a couple of them - and I'm not yet sure if the knitting feels better with the Addi's of bamboo or of metal.
And I bought some yarn... Some grey alpaca for my DH's scarf for winter (it will come, eventually, I can well start knitting it already) and some just for nothing, the colour is just so nice. I'll take some pictures tomorrow with day light.