Villaa ja villakoiria / Poodles and Wool

Here I am / Täällä ollaan

2010-01-17T18:14:00.009+02:00

Now, that I have something new to show, I took some time to take some pictures and show: There's a big green, a big orange, a pair of socks.

Nyt olisi jotain näytettävää. Koko syksy oli hyvin kiireinen töissä ja vapaa-ajalla, niin että valmistuneita neuleita ei juuri tullut. Pari sentään. Yksi iso vihreä ja yksi iso oransssi. No joo... parit sukat ehkä.

Tuulia Salmelan The Tailored Sweater - metodilla tehty villatakki. Metodia on käytetty istutettujen hihojen ja silmukkamäärien laskemiseksi, muuten disain on mun omaa.

Lanka/Yarn: Fleece Artist Blue Face Aran, väri/colour Pumpkin, 3 vyyhtiä/skeins, 750 g.
Puikot/Needles: Knit Pro Harmony 4,5 mm
Soljet/Fasteners: Karnaluks-tukku, Tallinna/ Karnaluks wholesale, Tallinn, Estonia.
Miltä tuntuu?/How do I feel?: IhanaIhanaIhana / I lovelovelove it!

The Tailored Sweater -method by Tuulia Salmela, and design of my own: Pumpkin lace -cardigan.

Elokuussa olin Suomen ihan ensimmäisessä neuleretriitissä ja siellä Tuulian paitapajassa ja siellä opin käyttämään metodia. Tämä on nerokas tapa neuloa neulepusero/neuletakki/liivi ylhäältä alaspäin, istutetuin hihoin, omien mittojen mukaan. Mittaamisessa on syytä olla tarkkana, siinä voi onnistua hyvin tai huonosti.
Ennen ensimmäistä neulomista koko metodi on syytä lukea huolellisesti läpi, mutta toisaalta niinhän kaikki ohjeet pitäisi lukea. Joskus luenkin.

In August we had this first ever knitting camp in Finland, and Tuulia had a work shop there. An ingenious method this is, a way to design a perfectly fitting garment with your own measurements. Of course, you have to be careful when measuring and think at least twice before starting, but it's the same with every project.

Helsingin neuletapaamiset täyttivät tuossa kuun alussa kuusi vuotta (!) ja kohta kaksi vuotta niitä on pidetty Aleksi 13:n Cafe Ursulassa. Cafe Ursula saa meidät tuntemaan itsemme tervetulleiksi, meille on aina varattuna paljon pöytätilaa, henkilökunta on ystävällistä ja auttavaista, ruoka on hyvää ja leivokset herkullisia. Kiitos, Cafe Ursula!

For more than a year now we have been gathering together in Cafe Ursula in a department store Aleksi 13. We had knitting meetings before that in a different cafe, but we didn't feel wellcome there and changed. Now this cafe greets us with reserving tables for us and with lovely salads and pastres. It's been lovely to go there.

Ja tässä niitä muita: ensiksi Suuri Vihreä. Se on suuri, lämmin huivi, jonka neuloin nurkkiin kertyneistä yksinäisistä keristä. Jostain syystä mukaan tarttuu hyvin usein samaa vihreän sävyä ja yhdestä kerästä ei juuri saa aikaan kuin pipon. Yhdistin sitten kaikki erilaiset langat yhteen huiviksi ja väri on kaikkia yhdistävä tekijä.

Here's the Big Green. It's a combination of different yarns that I have collected ball by ball. Surprisingly - or not - they are all almost the same green and go together well.

Kuvaa ottaessa puudelit vähän "auttoivat". Kuvassa Mikki. Toisen kuvan on ottanut Tuulia kesällä retriitissä.

Mikki-puudeli on kasvanut, samoin kuin Paavo-kissa. . Paavon kuva on marraskuulta, poika on tuosta vielä kasvanut. Ei se vieläkään osaa pestä nenäänsä syömisen jälkeen.
Mikki esittää välillä zombiekoiraa. Se on kasvanut ja on reipas pentu kun sitä ruokkii oikein.

New loves and old ones too / Uusia rakkauksia ja vanhoja

2009-08-24T19:40:00.009+03:00

Niin mikä tässä nyt sitten on uutta ja mikä on vanhaa? Kehrääminen on vanha rakkaus, tosin vanhalla isomummon rukilla se oli alituista taistelua katkeavan langan ja ylikierteen välillä. Uusi rakkaus on kuvassa: Kromski Mazurka. Ostin sen melkein vahingossa Zeskalta. Melkein vahingossa siksi, että kerran kahvipöydässä Zeska sattui mainitsemaan haluavansa uutta rukkia, ja minä sitten ilmoitin haluavani sen vanhan. Ja sain. Mazurkalla kehrääminen on kokonaan toinen maailma, ihanan helppoa (Juujuu)

So what are the new loves and which are the old? Right. Spinning is an old love, though it has been something I've done only occationally. Until... a certain conversation at a coffee table eating the best cheese cake ever. A friend casually mentioned that she just might want to get a new spinning wheel for herself. So I told her that if she did, I would be buying her old wheel. Last week it happened... I got to bring my new spinning wheel home. It's a Kromski Mazurka, a bit different from my great grandmother's old wheel. With the old antique wheel spinning was a constant battle with breaking yarn and with too much twist, and I mean serious overtwist. Now it's easy (yeah right)

Tämän verran olen jo kehrännyt, melkein kokonaan itse. Kaikki pinnalla näkyvä lanka on minun, pohjalla on Zeskan ja Midorin tuotoksia. Lankahan on siis pinkihköä... se ei jää meille vaan muuttaa ystävän luo, kunhan olen kerrannut sen (siis heti kun olen oppinut kertaamisen) Ilmoittauduin juuri kehruukurssille, mutta se on vasta lokakuussa.

I already spun some, not for me though. It's pink-ish... so it goes to a friend. I've spun all the visible yarn on the bobbin, but underneath there's some yarn made by Zeska and Midori too. I'll ply it soon...
Pitää tässä kai esitellä edes yksi neule. Nämä sukat (huom, makkaralla) ovat olleet jo tovin valmiina, mutta nyt vasta mökillä sain kuvaajan ottamaan kuvia koirakuvauksen varjolla. Koira(n tapainen) kuvassa on Mikki, puudelilaumamme nuorin jäsen. Herra on 9 viikon ikäinen, Marketta-kääpiövillakoiramme on sen emo. Mikillä on myös sisko ja veli jotka ovat muuttaneet jo omiin koteihinsa. Mikki on pentueen pienin ja pippurisin. Hauska pentu.

I have also knit some... these socks have already been in use for a while, but the picture was taken only now. It's with our new baby boy, Mikki the poodle. He is nine weeks old, and his mom is our Marketta. Mikki is the tinyest of the litter, he has a brother and a sister, which have already moved to their new homes.

Sukat taasen, ne olivat todella pitkä projekti. Aloitin niitä jo viime vuoden marraskuussa (!) ja ne valmistuivat nyt jo viiden kuukauden kuluttua. Kävin melkoisen taistelun kantapään kanssa, neuloin sen toiseen sukkaan kolme kertaa ennen kuin siitä tuli edes jotenkin toimiva. Ihan ilmainen neuvo: kun aloitat sukat, kirjoita muistiin kantapäät, kavennukset ja sen sellaiset. Viiden kuukauden kuluttua et ihan oikeasti muista enää mitä ensimmäisessä sukassa tapahtui. Lanka on Noro Kureyon Sockia. Ihana lanka, mutta sukkia en enää neulo. Ehkä.

The socks, in the other hand, were a long project. I started them on November last year (!) and finished them after long battle with the heel of the second sock. I knit that three times. A free advice: if you knit a sock, write down how you do it... after five months you really do not remember :-) Noro Kureyon Sock is lovely yarn, but next time it's not going to be socks. Maybe.

Tämän kesän kukat ovat nyt kukkeimmillaan. Kiitos huivikommenteista edelliseen postaukseen!
This summer's flowers are blooming at their fullies now.

Ullallaa... / New Ulla

2009-07-19T18:40:00.004+03:00

Uusi Ulla on ilmestynyt! Tai oikeastaan se ilmestyi jo pari päivää sitten, mutta näin lomalaisena blogaaminen on jäänyt...

Mulla on myös ohje mukana, Ulpukka-huivi. Mä suunnittelin sen siskolleni, joka pyysi iltapukuhuivia. Sen piti olla geometrisesti kuvioitu, ilman mitään hässäkkää :-)
Sitten Ullasta kysyivät, josko voisin sponsoroidusta langasta suunnitella huivin johonkin numeroon... ja kun kerran olin jo aloittanut, niin oli helppo luvata. Suunnittelu ja tekeminen vain kestivät hieman kauemmin, kuin olin ajatellut, ja sen sijaa, että se ohje olisi ollut joulunumerossa, kuten alkuperäinen ajatus oli, se tuli tähän pitsinumeroon. Oikeastaan sopivampi tähän.

Käykää ihmeessä katsomassa, tässä(kin) numerossa on paljon upeita malleja. Kiitos, tytöt, teitte taas upean Ullan!

New Ulla is out! I have one shawl in, Ulpukka. I designed for my sister, who asked a geometric design, without any fuss :-) Then friends from Ulla asked me to design a shawl from sponsored yarn... and once I had already started, it was easy to say yes. I took me longer than I had planned, and instead the Christmas issue, it came out in the lace issue. More fitting, I think.

Go check out the issue, it has lots of great designs (as Ulla always has) The are in Finnish, though... but the lace is often charted and thus easy to

Hanami (only Finnish this time)

2009-05-21T18:41:00.008+03:00

Kuten kuvasta näkyy, kirsikankukat kukkivat _juuri_nyt_ joten oli sitten pakko katkaista pitkähkö blogihiljaisuus. Kevät on muutenkin virkistänyt, ja niinpä kuljeskelin pitkin pihaa kuvailemassa.

Kirsikankukat aukesivat tänä aamuna, nyt voisin viettää omaa Hanami-juhlaa, piknikkiä kirsikankukkien alla.

Luumupuukin kukkii, toivottavasti se tuottaa hedelmiä myös tänä vuonna. Viime vuoden sato oli yhdeksän sinistä luumua.

Tuomi kukkii ja TUOKSUU!

Narsissit ovat nostaneet päänsä keltaisessa penkissä (joka selvisi viimekesäisestä koiranpentujen tuhotoiminnasta ihmeen hyvin).

Norjanangervot ovat juuri aloittamassa kermavaahtokauttaan...

Ja nurmikolla lepäilee tämä hyvin rakas peitto. Sairastuin tuossa vuodenvaihteen tienoilla oikein urakalla. Niinhän se on, että huonoina aikoina oppii tuntemaan oikeat ystävänsä, ja minulla on niitä hyviä ystäviä PALJON <3.

Neulojaystävät löivät yhteen kukin omat tilkkunsa, ja valmistivat minulle tämän peiton. Jostain kumman syystä ( :-D ) osasivat valita oikean väriyhdistelmän... Peitto on ihana, koska se on kaunis, ja suuremmastakin syystä: sitä katsellessa ja siihen kääriytyessä muistan ystäväni, ja ne lämpimät ajatukset, jotka tulivat peiton (ja tyynyn) mukana. Muut kuin neulojaystävät ovat muistaneet hieman aineettomammin, mutta silti yhtä lämpimin ajatuksin. KIITOS <3.

Minun omat neuleeni ovat olleet kaikkea pientä: viisi pipoa, kahdet kämmekkäät, tiskirättejä ja sen sellaista. Kevään vaikutus on kylläkin saanut aikaan startiitin, niin että puikoilla on nyt montakin aloitettua työtä. Niiden lukuisuudesta johtuen kukin valmistuu varsin hitaasti... mutta olen ahkerana.

Itämeri / Baltic Sea

2008-10-30T22:47:00.005+02:00

Wow, it's been a while again! Time just flies these days. Since the last post I changed jobs and started with my master's thesis... and that's where all the time goes. Okay, the poodles take some time too...

Ohhoh, onpas kulunut aikaa edellisestä postauksesta. Aika vaan valuu sormien välistä nykyään. Sitten edellisen kerran olen vaihtanut työpaikkaa ja aloittanut gradun. Siihen se aika sitten meneekin. Ja koiriin.

Anyway, I have finished something on the knitting front, other than the necessary family-knitting-thingies. I present you Itämeri (Baltic Sea)

No, oonpas neulonutkin. Muutakin kuin pakollista perheen vaatetusta siis. Tässä ois Itämeri.

The original pattern is called Tonava (the Danube) and it's designed by Marjut. She knit a beautiful, blue shawl that was very clearly the Danube from the beginning. Mine is green, and since the Danube isn't green, my shawl had to be named again.

Alkuperäisen mallin äiti on Marjut, joka neuloi Tonava Kaunoisen. Se on kaunis, sininen shaali, nimensä veroinen. Minun huivini on vihreä eikä Tonavaa voi ajatellakaan vihreänä... kotoinen Itämeri taas, sehän vihertää kesäisin iloisesti. Siitä lempinimi huiville. On se pitkä.

Our Baltic Sea is very green in the summer time with algae, so hence the nickname Itämeri, Baltic Sea.
The yarn is import from Ireland, Marjut herself brought it a couple of years ago from This is Knit. It's 45 % cashmere 55 % silk. Dream of a yarn, and I still have some...

Lanka on Irlannista kotoisin, Marjuthan sen sieltä kantoi männäkesänä, This is Knit -kaupasta, Dublinin läheltä. Se on 45 % kashmiria ja 55 % silkkiä. Unelmalankaa, ja vieläkin mulla on sitä vähäsen.

kaikkea ja muuta /everything and more

2008-07-24T21:40:00.006+03:00

Warning: a mile long post. Plenty of pics.
Varoitus: kilometrin mittainen kirjoitus. Paljon kuvia.

Yleisön pyynnöstä oli sitten pakko kirjoittaa taas. Tämä kesä on ollut kiireinen ja kirjoittaminen on sitten ollut se kaikkein viimeinen tärkeä asia. Mutta nyt, keskellä tämän vuoden lyhykäistä kesälomaa, tässä ei ole enää mitään tekosyitä lykätä, kissakin nousi käden päältä.

Due to popular demand I decided to write again. This summer has been busy and thus writing has been the least urgent thing to do. But now that I am on my short summer holiday, there's no excuse - not even the cat is sleeping on my hand now.

Sitten huhtikuun on kaiken näköistä tullut toimitetuksi. Käsitöistä olen saanut valmiiksi Aquilan. Neuloin sen Colinetten Jitterbugista jota kului kaikkiaan 432 grammaa, vähän vajaa 4 vyyhtiä. Huivi on VALTAVA, keskikorkeus on 150 senttiä ja siipiväli 300 senttiä. Nämä siis paljon pingotuksen jälkeen kun huivi on ehtinyt rentoutua ja mennä kasaan vaikka millä mitalla. Teltta (TM).

Since April a lot has been done and accomplished. On crafts, I have finished Aquila (ooooh) from Jitterbug (Jay). It took 432 grams of yarn - almost 4 hanks. The shawl is enormous, some 150 cm along the spine and odd 300 cm across. You might call it a tent.
February Lady Sweater Angorinan Angorilla silkistä. Kaikki vyötteet ovat nyt tietenkin hukassa niin että tarkkoja speksejä en voi antaa mutta langassa on silkkiä ja villaa (30/70 %). Ihanan lämmin se on ollut tämän kylmän kesän aikana. Valokuvaaja näköjään katkoi jalat kuvista - mutta toisaalta ne ovat ainoat joissa en näytä norsulta. Kaikkea ei voi saada, niin se kai on.

the February Lady Sweater #1 (aaah) from Angorilla Silk from Angorina. (I lost all the bands but it contains wool and silk (70/30 %), and the cardi is lovely warm in the office!) Hmm, the photographer decided to get more green in the pic and lose my legs... but this was the only picture where I don't look like an elephant. Lose some, win some.
Aloitin minä muutakin, pahanlainen startitis iski. Pari huivia ja toinen February...

I ddi start several other things too, the worst case of startitis struck me. There are two shawls and another Ferbuary Lady Sweater is coming along too.

Mitäs muuta tässä... niin joo, puudelit lähtivät sitten jo koteihinsa. Yksi jäi, Ulpukka. Nimi jatkaa tätä kotimaiset kukat -sarjaa jota olen koirissa harrastanut (Orvokki ja Marketta)

On the other fronts, the poodles have moved to their new homes, save one. The one that stayed home is called Ulpukka (yellow water lily) to match the other dogs: Orvokki (Viola) and Marketta (Daisy).
Ulpukka ja Tiku tulevat loistavasti toimeen, niistä on hirmuisen hauskaa painia ja vaania toisiaan pitkin puutarhaa.

Ulpukka and Tiku the cat are getting wonderfully along, they love to wrestle around and stalk each other around the garden.

Pikkuisen matkailua myös. Irlantiin äidin ja siskojen kanssa. Me vietimme pitkän viikonlopun Dublinissa. Se on toisenkin matkan arvoinen, seuraavaksi sitten Rakkaan Insinöörin kanssa. Dublin on mukava kaupunki, juuri sopiva siihen että siellä voi kävellä paikasta toiseen mutta kuitenkin se on eloisa, ystävällinen ja vilkas kaupunki. Kävimme myös puutarhavierailulla, Knockrose Gardenissa hieman Dublinin eteläpuolella. Puutarhafanille se oli taivas, puut ja pensaat olivat kukassa ja niitä oli paljon. Tietenkin otin kuvia... ja Flickr'issä on lisää, käy katsomassa.

I've done some travelling too, to Ireland with my mom and sisters. We spent a long weekend in Dublin and that definetely is something worth repeating with DH. The city of Dublin is lovely, compact enough to walk around but still a busy and lively. We visited also a garden, Knockrose Garden. Being a garden lover, that was a heaven. The garden was in full bloom and of course I took some pictures: There's more pictures in Flickr, go to see.

Melkein jo sanoin että yhtään lankaa en ostanut koko kesänä mutta se menisi jo valheen puolelle. Irlannista ostin vähän vihreää 100 % kashmir-lankaa.

I did almost say that no yarn has been bought for a while... but that would be a lie. I bought some 100 % cashmere from Ireland, green of course. Kauppa oli nimeltään This Is Knit. Se oli Blackrockin kylässä, suunnilleen 15 kilometrin päässä Dublinin keskustasta etelään, meren rannalla. Etsiskelen tässä vieläkin sitä täydellistä mallia pitsi-kashmirlangalle mutta en minä ole vielä sitä löytänyt.

The place was This Is Knit, in Blackrock, some 15 km from the centre of Dublin, on the coast. I'm searching the perfect pattern for about 1200 meters of lace weight cashmere. Haven't found one yet.

Toinen ostos oli Turun keskiaikamarkkinoilta, jossa en käynyt. Sain langoista tällaisen lunnasvaatimuksen... Juulin värjäämä lanka pääsi vihdoin kotiin, neuvottelujen päätyttyä onnellisesti. (Lankaa tai puudeleita ei vahingoitettu tapausta ratkaistaessa.)

Another buy was from Turku where I did not go myself. I got this ransom note for the yarn (no yarn or poodles were harmed in the action)

Aurinkoinen aamu / A sunny day

2008-04-22T08:43:00.010+03:00

Kaunis aurinkoinen kevätaamu tänään, auton ikkuna on jo melkein jäätön tähtikirkkaan yön jälkeen. Pihalla ja sisällä kukkii, ja kevään myötä eläinlaumakin on kasvanut. Räjähdysmäisesti.

Today is a lovely sunny spring morning, and the fozen dew after a bright night is almost gone. The garden has started to bloom as do the plants inside, and as is proper for spring, the animals have their offspring.

Ensin oli tällainen
First there was this
Sitten näkyi tällaista
Then it looked like this
ja nyt sitten näyttää tältä:
And now here is the result:
Elsa (Yellowmellow Escherichia) sai sunnuntai-aamuna 8 suloista sunnuntailasta. 5 narttupentua ja 3 urospentua. Lapset ovat virkeitä ja terveitä ja emokin voi oikein hyvin.

My miniature poodle Elsa (Yellowmellow Escherichia), whelped and had eight lovely puppies, 5 female and 3 male. I'm only wishing that every pup gets a proper, loving home.
Ei näistä vielä erota että kuka on kuka, vain vatsan alle kurkistamalla erottaa edes pojat tytöistä. Äänekkäitä maksamakkarapötkylöitä joilla on jalat. Sitten vaan toivotaan että jokaiselle pennulle löytyy kunnollinen, rakastava koti.

You cannot tell yet who is who... they are just a bunch of very noisy bratwursts.

Apostolinmiekka päätti sitten juhlistaa pentujen syntymää avaamalla kaksi kukkaa. Onneksi satuin olemaan aamupäivän kotona, kukat lakastuivat illaksi pois.

My Walking Iris decided to celebrate the baby poodels too and bloomed with these two flowers for a day. Luckily I happened to be home at the time, the flowers withered away before the afternoon.

Olen minä ehtinyt ihan vähän neuloakin... Aquila on edennyt jo toiseen kaavioon. Suuri siitä on tulossa, tietenkin. Aquila on hurjan kaunis malli ja sitä on ilo neuloa.

I have knit some too. Just a bit. Aquila has progressed to the second chart. The shawl is going to be huge, of course... Aquila is a lovely pattern and I love to knit it too.

Tässä välissä tuli käytyä ihan pikkuisen Tallinnassa lankaostoksilla:

The yarn picture is from our trip to Tallinn, we did some serious stash developement work.

Onneksi kaikki lanka ei ole minun... matkassa oli toki muitakin lankaholisteja.

Ai niin... Pentuja voi seurata nettikamerasta suoraan tai koirien kotisivun kautta.
Kotisivulla on vasemmassa sivupalkissa linkit sekä videostreamiin että päivittyvään still-kuvaan. Streamia voi seurata muutama ihminen kerrallaan ja aika on rajoitettu, joten jos et heti näe kuvaa, kokeile hetken päästä uudelleen.

Oh yes, I almost forgot: you can watch the poodles through a web camera, either with a direct address or click to the poodle homepage. The homepage is in Finnish only, but you'll find the webcam in the left side. There's also a still-picture that refreshes every 10 seconds. There's a limited viewer amount so if you cannot see a picture, try again in a few moments.

Heleä helmikuu / Fair Ferbruary

2008-02-24T15:18:00.007+02:00

English in the end.
Helmikuu näyttää siltä kuin kevät olisi jo pitkällä. Onneksi luonto ei ole vielä herännyt, joitain yksittäisiä tapauksia lukuunottamatta. Olen kuullut sinivuokoista ja itsekin nähnyt pensaita hiirenkorvalla.

Nyt kuitenkin sataa lumiräntää ja maa on valkoinen. Tähän harmaaseen ja värittömään helmikuuhun oli välttämätöntä saada väriterapiaa. Tämä syntyi. Revontuli-huivi.
On tähän helmikuuhun kuulunut muutakin. Kirjanjulkistustilaisuus oli mukava ja kodikas. Sieltä kotiin tuomisina oli uusi suomalainen neulekirja. Punokset Puikoille on täynnä upeita malleja ja kauniita kuvia. Neuleet on suunniteltu oikeille, eläville ihmisille ja siksi ne näyttävät niin hyviltä kirjassa ja luonnossa. Järkevimpään hintaan sen voi ostaa Hobboksista tai suoraan kustantajalta. Jostain syystä moni kirjakauppa haluaa pitää hinnan korkeana, silläkin uhalla että kirja jää hyllyyn.

Kirjanjulkistamista ennen hain neuletunnelmaa Priimasta, ostin sieltä tuon Revontulen langan, kaksi vyyhtiä upeaa punaista liukuvärjättyä vironvillaa ja ihania Jitterbug-lankoja. Jitterbugit ovat pehmeää merinovillaa joten niistä olisi muuhunkin kuin sukkiin, saas nähdä mihin ne päätyvät.Keriminen oli hauskaa... kissankin mielestä

Tuossa alkuvuodesta valmistui taas yksi pyöreä ihanuus, äiti tilasi kesällä huivin ja toteutin sen Kamenasta, mallin nimi on Desert Sun. Kissa mittakaavan vuoksi. Ravelryssä on lisää yksityiskohtia.
Short in English: This February has been so gloomy and dark wihtout the snow that usually covers the ground this time of year, that I needed to make me something bright. So this Revontuli was born. It's made out of Estonian wool in rainbow colour way and certainly brings colours into world. I love it!

The Jitterbugs were bought just out of shear need to have soft merino wool in lovely colours. Maybe I will even knit something out of them, eventually :)

And finally, this lovely red shawl I knit to my mom. She asked me to knit her something and she chose this deep red wool. Knitting it was a drag but the finished shawl made it all woth it. I even could do it again (some day) .

2008

2008-01-01T14:16:00.000+02:00

Uusi vuosi ja uudet neuleet. On tässä odotettavaa, mitä kaikkea mukavaa keksii neuloa tänä vuonna, mitä ihania lankoja tulee ostettua, uudet ihmiset jotka tapaa.

New Year, New kniting. There's a lot to look forward to, all the nice projects I get to knit, all the lovely yarns I will buy and all the wonderful people I'll meet during the next year.

Vuoden ensimmäinen projekti on sadunlämmitysprojekti. Neulon ohutta vilttiä viime kesänä ostetuista värjäämättömistä Määkylän puodin villalangoista. Lanka on ruskeasävyisistä lampaanvilloista kehrättyä ja raidoittuu liukuvasti, oikein kaunista. Malli on Brooklyntweedin Jaredin kokoama Hemlock Ring Blanket, feather & fan -mallinen pyöreä shaali.

The first project of this year will be a Satu-warming-project. I started to knit a round shawl from this undyed lambs wool form Määkylän puoti. It has lovely , natural brown colours in that change gradually. The pattern is by Jared from Brooklyntweed , Hemlock Ring Blanket, a round shawl in feather & fan .

Mitäs muuta... osallistuin -10 % projektiin (syyskuun alku - vuodenvaihde), tavoitteena pienentää lankavarastoa -10 % ja samalla pudottaa omaa painoa myös -10%. No, lankavarasto ei suinkaan pienentynyt vaan paremminkin kasvoi... +59%. Oma paino ehkä putosi, ainakin housukoko muuttui yhtä numeroa pienemmäksi syksyn mittaan. Ei se vielä peilistä katsoessa näy...

What else there is now... I took part to -10 % project this fall, the purpose was to decrease the size of your stash with 10 % and also decrease your own weight by that same 10 %. I managed not to decrease but to increase my stash, by 59 %. Not a very successful project at that... but my own weight, I think that went down some since I could take a smaller clothes size.

Oikein hyvää uutta vuotta 2008 kaikille blogaajille ja blogin lukijoille ja ystäville ja tutuille ja kaikille. Iloista neulomista!

I wish a very happy New Year 2008 to all friends and readers! Happy knitting!

Joulu / X-mas

2007-12-26T14:39:00.000+02:00

Joulu

Ensin sitä odotetaan monta kuukautta ja sitten se on ohi parissa päivässä. Tässä on kuitenkin ollut aikaa rauhoittua ja levätä ja rentoutua, se kai se perimmäinen tarkoitus on, ainakin meidän joulussamme.

The Christmas is the one holiday everybody waits for weeks and then it's all over in a couple of days. This year there was plenty of time to relax and unwind, and that's the main purpose of this holiday, for me, at least. The food was good and there was too much of it as usual, and the gifts were nice.

Kiitos kaikille joululahjoista ja jouluntoivotuksista.

Tänä jouluna meillä oli pienen piirin joululahjavaihto #neulonnalla ja minä sain ihania lahjoja. Sen lisäksi että lahjat olivat onnistuneita niin ne olivat yllätyksiä, seikka joka perheen kesken yleensä ei toteudu, varsinkin kun joutuu itse ostamaan itselleen jouluyllätyksiä.

Sain lahjat Meeriltä , Sireltä ja Duchessilta ja itse lahjoin Zeskaa, Kristeliä ja Kramoxia. Enkä tietenkään ymmärtänyt ottaa kuvia lähettämistäni lahjoista...

Kuvassa laatikossa Meeriltä käsintehty käärmeketju-rannekoru, enkeli-kuusenkoriste ja kehruuvillaa, Sireltä palmikkokämmekkäät, lasikissa, puudelisilmukkamerkki, teetä ja piparimuotti ja Duchessilta kaksi kerää teetee Alpakkaa. KIITOS tytöt! Kuvaa voi klikata suuremmaksi.

This year, our small circle of friends had our private gift exhange. I received some well thought and alltogether wonderful gifts form Meeri, Sire and Duchess.

Äidin joululahjakin valmistui ja äiti saa sen heti uuden vuoden jälkeen, nimipäiväkseen. Malli on Goddess Knits Desert Sun, neulottu Teetee Kamenasta 4,5 mm puikoilla. Lankaa kului 250 grammaa, vähän kolmannesta kerästä. Malli on valmiina kaunis vaikka tietyssä vaiheessa olinkin tulla epätoivoiseksi.

Parempia kuvia saa sitten joskus kun päivänvalo sallii valokuvauksen.
And, finally, my mom's Christmas present was finished on Christmas Day. She will receive it shortly after the New Year, for her name day and I really hope she likes it. I do. There were times when I was desperate with it but now, finished, it's gorgeous. It is Desert Sun by Goddess Knits and it took 250 grams of teetee Kamena (Nm 2/9,5) to knit it.

Messuja ja muuta

2007-12-02T13:57:00.001+02:00

Syksy on melkoista hulabaloota, viikonloputkin juoksuttavat ympäriinsä. Nyt, adventtiviikonloppuna, on pitkästä aikaa ensimmäinen viikonloppu jolloin voi viettää kunnollista pyjamapäivää. En varmana pue.

Marraskuussa oli paritkin messut ja niitä olinkin odottanut koko syksyn: ensin Tampereella Suomen Kädentaidot 2007 ja sitten seuraavana viikonloppuna Elma/kädentaidot 2007. Tampereella seikkailin Pörrön ja Meerin kanssa ja kahvittelin Siren luona (kiitos tytöt seurasta!)

Helsingin messuilla vaelsin Marjutin kanssa ja siellä sitten tapasin Zeskan ja Pörrön, ja lyhyemmin Topperin ja Angorinan (jolta ostin taas pari vyyhtiä lankaa...).

Helsingin hauskinta antia olivat alpakat ja lammaskoirat (kuvassa Peppi), laamat ja jättisuuri sonni. (Messukuvat Marjutilta) Pääsin siellä kokeilemaan myös koirankarvan kehräämistä koirankarvankehruurukilla (hauskaa mutta vaikeaa, Zeska tekee sen niin paljon paremmin) ja sain oppitunnin karstaamisesta (itseopettelun seurauksena rystyset olivat rikki). Kissan alla messusaalista Helsigistä. Agorilla Silkiä ja Alpakkaa, ihan vähän mohairia. Elma tarkoittaa elävää maaseutua ja sellainen tosiaan esittäytyi, Suomessa on tuhansia maaseudulla asuvia yrittäjiä joiden tuotteet ovat upeita. Hienoja elintarvikkeita, käsityö-yrittäjien tuotteita, matkailukohteita ja vaikka mitä.

Tampereella oli esillä kädentaidon kirjo, villasukkien neulomisesta taidokkaisiin lasi- ja keramiikkatöihin ja materiaaleja näihin kaikkiin. Minä ostin lankaa. Ja lisää lankaa. Vähän helmiä. Ensimmäiset langat tarttuivat näppeihin jo ennen messuporteista sisään astumista. Shades of Cashmere -lanka, jota Marjut osti kesällä Irlannista, kiersi ensin Katjan käsien kautta. Onneksi se ei puhutellut lainkaan Katjaa ja - vielä suuremmaksi onneksi - Katja muisti että lanka olis kelvannut minullekin. Nyt se asuu meillä odottamassa täydellistä ohjetta. 45 % silkkiä ja 55 % kashmiria. Nam. Se on siis tuo oikeanpuoleisin vihreä lanka.

Muita onnenpotkuja oli petrolinvärinen Merino Oro joka ihan sattumalta oli samaa värierää kuin aikaisemmin syksyllä ostamani lanka. Kuvassa on lisäksi muutama nöttönen kehruuvilloja. Vihreitä tietenkin...

10 % -projekti taitaa olla historiallisen huono, lankaa on syyskuun alun jälkeen siunaantunut varmasti 15 kiloa lisää. IKINÄ en enää lankalakkoile. Oma paino on farkkujen mukaan kyllä tullut alaspäin, jouduin ostamaan yhtä kokoa pienempiä housuja kun viimeksi shoppailin. (Jei!)

Käsityöt ovat edenneet, mikä millekin asteelle, Desert Sun -huivia olen nyt neulonut aktiivisemmin kuin muita huiveja. Kide-huivi on edennyt myös, vielä ehkä parikymmentä senttiä ennen reunapitsiä. Valmistuu sekin ennen pitkää. Ihan varmasti. Katju kyseli vinoraitahuiviin tarvittavasta Ziton Prisman määrästä, mä olen varannut siihen viisi kerää mutta ei niitä varmaan mene kuin neljä. Jos päätän tehdä reunan niin sitten ehkä enemmänkin... tässä vaiheessa kulunut on kaksi ja puoli kerää ja mitta on 90 senttiä.

Kissan uni... ja maitoviikset

ajantasalla / catching up

2007-10-28T15:23:00.000+02:00

Pistäydyin paikalliseen lanka-lahjatavara-helmi-askartelukauppaan hakemaan paria kerää lankaa, ja sain kuulla että liike lopettaa siitä liiiketilasta. Ei kuulemma kannata sillä paikalla, liian vähän kävijöitä. Juuri sinne ajaessani ajattelin että miten mukavaa onkaan kun omilla nurkilla on lankakauppa jossa voi nopeasti pistäytyä. Onneksi kauppias aikoo kuitenkin jatkaa liiketoimintaa pienemmissä tiloissa, ja jatkaa langan ja helmien myymistä.

My LYS is only a mile away and I've been thinking how lucky I am to have it so close. Now, however, the shop is closing, due to too high of a rent and too few customers. I alone cannot keep a store running how ever much I try. So I bought some yarn to help them empty the shop.
My luck is that they will not quit all together but continue close by at the shop owner's home. And she'll keep on selling yarn and beads.

Ruusutuvassa oli sitten langat -30% alessa ja vaikka en juuri sitä lankaa löytänytkään
jota etsin, löysin jotain muuta. -10 % on tainnut muuttua +10 % -projektiksi. Ale on kuulemma voimassa marraskuun loppuun, *vink* .
Lanka kartioissa on jotain Grignascon koneneulontalankaa, kartiossa ei lue sen tarkempia tietoja kuin numeroita toisensa vieressä. Lanka on merinosilkin paksuista (Nm 2/28) mutta tuskin sisältää silkkiä. Se palaa hieman eri tavalla kuin merinosilkki, onkohan se villasekoitetta vai pelkkää villaa, en tiedä. sitä on joka tapauksessa melkein 500 grammaa (- kartioiden paino) punaisessa värissä ja 250 grammaa (- kartio) harmaassa värissä. Tummansininen lanka on Sublimen cashmire merino silk dk -lankaa.

Sire lajitteli kasan helmiä jotka Zeska hylkäsi puhumattomina. Minä toin osan kotiin ja Sire vei osan ja täällä ainakin helmet saivat hyvän vastaanoton. Lindakin kaiveli pussia ja hihkui ihastuneena.

Tiku-kissa on nyt asunut talossa kaksi viikkoa ja on täysin kotiutunut. Se saa koirista paljon huvia, koirien päälle voi hypätä tuolilta tai niiden kimppuun voi loikata jakkaran takaa. Orvokki arvostaa uutta elämää mutta Marketta ei vielä. Se lämpiää muutenkin hitaammin kaikille uutuuksille.

Tiku the cat has lived now two weeks with us and he's quite confident with the dogs already. He loves to jump at a dog from a chair and from behind a bench. Marke the toy poodle does not appreciate it at all but Orvokki seems to like the restored life in the house.

RI rakensi Tikulle kiipeilypuun ja siinä Tiku viihtyy tarkkailemassa tinttejä. Se jaksaa kiroilla lintulaudalla käyville tinteille, haaveilee varmaan metsästyksestä. Kiipeilypuulta on sitten mukava siirtyä ruokakupille metsästämään kuivanappuloita.

Tässä välissä olen neulonut yhtä ja toista. Kide on edennyt, nyt sitä on valmiina jo melkein puolet tavoitteesta.

On the knitting front, I have been knitting a couple of shawls which both are semi-ready. I finished a couple of beanie hats for my son and my nephew. Instructions were: black, no fuss, no details. They got what they wanted, although I fooled them a bit, for Oskari I knit it from soft wool-mohair (Sandnes Alfa) and for my nephew I used k2p2-rib. The customers were difficult to please but the merchandise met their approval. Myös Prisma-huivi etenee. Zitronin Prisma on värjätty samalla tavalla kuin Zitronin Loft, pehmeästi liukuvin värivaihdoin, mutta se on mohairsekoitelanka, 82 % mohairia ja 18 % polyesteriä. Tuollainen raitalanka kaipaa ohjeen jossa raidat eivät häviä ja sekoitu ja aloitin huivin kulmasta, Clapotiksen tyyliin. Siitä on tulossa kuitenkin jotain ihan muuta, mohairista ei ole kiva pudotella silmukoita niin että muokkasin ohjetta omaan tarpeeseeni.

Huivien lisäksi neuloin tilaustyönä kaksi pipoa, toisen Oskarille ja toisen siskonpojalleni. Tilaus kuului: "musta, sileä, ei koristeita". Onnistuin hieman huijaamaan poikia, toiseen pipoon käytin pehmeää villa-mohairia (Sandnes Alfa) vaikka pipo olikin mustaa sileää neuletta, ja toiseen pipoon tein lisäysten jälkeen 2o2n-ribbiä alas asti. Aloitin molemmat pipot ylhäältä, lisäsin aina puikon lopussa joka kerroksella neuloin alapäin putkena kunnes korvat peittyivät. Kuvia ei ole, pipot menivät heti käyttöön ja ovat sen jälkeen olleet liikkeessä koko ajan. Asiakkaita oli vaikea miellyttää mutta onnistuin.

Huivikuvat on kuvattu parhaassa päivänvalossa, ihan totta! Loka-marraskuun vaihde on juuri tällaista, harmaata. Oikeastaan pidän tästäkin vuodenajasta (vaikka kuvaaminen onkin vaikeaa), ilmapiiri on odottava, talvi on melkein tulossa ja kaikki hiljenee. Väritkin.

The shawl pictures were taken in the middle of the day, outside, I swear. This season is like that, grey. I do like this too, apart from the picture taking difficulties. Everything in nature is waiting for winter and quieting down, even the colours.

Talontäytettä /filling the house

2007-10-11T22:54:00.000+03:00

Kiitos kaikille osanotosta, Nikkeä kaivataan paljon... toisaalta on helpotuksen tunne, sairas kissa ei kärsi enää. Huoli on pois.
Koska talo tuntui tyhjältä ilman kissaa, pyysin eläinlääkäriystävääni pitämään silmät auki jos vaikka sopivia kissanpentuja tulisi näköpiiriin. Ja nopeammin kuin osasin odottaakaan, tarjolle tuli mustavalkoinen, 4 kuukauden ikäinen poikakissa, Tiku. Tiku tarvitsi uuden kodin ja meiltähän se sitten löytyi. Because the house felt very empty without a cat, I asked my vet to keep her eyes open if any kittens came around. And sooner that I thought, a black and white male kitten, 4 months old, was without a home. And of course, now his home is with us. His name is Tiku

Nelikuista kissaa on tosi vaikea kuvata, se ei pysy montaakaan hetkeä paikallaan... :-D
Taking a picture of a young cat is not easy, he won't stay still for very many seconds at a time :-)

Koirat ovat kovin kiinnostuneita uudesta kissasta mutta Tiku ei vielä ole sallinut kovin likeistä kontaktia. Ehkä se tästä.

Nikkeä on silti ikävä...

Nikke

2007-10-09T20:27:00.001+03:00

Nikke 16.4.1991 - 9.10.2007

Nikke ehti olla meillä kahdeksan vuotta, se muutti meille kahdeksanvuotiaana, entisen emäntänsä allergian vuoksi. Vielä viime viikolla Nikke näytti olevan kunnossa, vain vähän vanha. Näin nopeasti voi tilanne muuttua.
Perheessä on kissanmentävä kolo.

Onneksi talo ei ole liian hiljainen, sain hoitoon ystäväni kolme koiraa jotka pitävät puuhassa.

My dear cat, Nikke, died today, 16,5 years old. He came to us eight years ago, due to his former owner's allergy. Only last week Nikke was quite all right, just a bit old,

There's a cat-size hole in the family

Luckily, the house isn't all quiet, I'm looking after my friends dogs, all three of them, and so there's five dogs in the house now. No time to think.

Kennel Villasatu

2007-10-05T07:22:00.000+03:00

Torstaisessa neuletapaamisessa tytöt pääsivät yllättämään:Sain etukäteissynttärilahjaksi kokonaisen kennelin silmukkamerkkejä, puudeleita tietenkin. Lisäksi tarpeellinen kissa :-) Ihana! Pääsivät todella yllättämään, olin niin häkeltyneen onnellinen tästä etten oikeasti osannut edes kiittää kunnolla. Huomatkaa käsintaiteltu puudelikuvioinen laatikko :-) Kiitos Marjut ja Zeska, olette ihania!

I was totally surprised by my friends: I got an advance birthday present, and what a present that was: a kennel of poodles! I love it!

Koska edellisestä blogauksesta on tapojen vastaisesti kai peräti kolme (3) päivää, ei tässä ole isompia ehtinyt tapahtua. Paitsi... aloitin minä Kidettä neuloa, pikkuisen vain, ei mitään vakavaa... ohje ilmestyy Ullassa huomenna(tai siis silloin kun uusi Ulla ilmestyy, tietty), Tuulia on sen suunnitellut. Kiva, mun mielestä. Ja koska puudeliteemassa täytyy pysyä, teen sitä huivia puudelinvärisestä langasta (Novita Kid Mohair). On se kyllä vähän kissanväristäkin.

Because it's only three days since my last update, totally against my usual manner, there has not happened very much. Exept... I started to knit Kide... only a bit, nothing serious. The pattern will be in Ulla tomorrow and it is designed by Tuulia. I like. And because we must stick with a theme, the yarn (Novita Kid Mohair) is poodle coloured. A bit cat coloured, too.

Syksyn kunniaksi hain luottoparturiltani uuden pään, ja voitte kuvitella millaista on yrittää kuvata itse itseään. Onneksi on päivänvalo ja auringonpaiste... Kuvia piti ottaa monta että sai oman päänsä mukaan.

Ravelry!

2007-10-03T07:06:00.000+03:00

Hiihei, pääsin sisään Ravelryyn! Tunnus Ravelryssä on tämä sama, Villasatu, alue Espoo, Finland. Tule hakemaan ystäväksi :-)

Paljon pitää vielä opetella, saapa nähdä että paljonko tässä ehtii neuloa.

-10 % -projektia varten tilannekatsaus:
Saatu lankaa: Kristel 2000 grammaa, Niina 400 grammaa, Marjut, 500 grammaa, Kädentaitomessut, 550 grammaa, lohtulanka 300 grammaa , Zeskalta 50 grammaa, yhteensä 3800 grammaa

Lankaa poistunut varastosta: Lindan ja kavereiden kaulahuivit: 300 grammaa, Freedom-pipo 50 grammaa, Bire-pipo 50 grammaa, Jitterbug-sukka 100 grammaa työssä kiinni, Zeskalle 200 grammaa, Kristelille huivilankaa 100 grammaa, Kristelille alpacaa 300 grammaa, Kanervalle villalankaa 200 grammaa, Zeskalle sukkalankaa 100 grammaa yhteensä 1200 grammaa

-10 % -projekti on tällä hetkellä 2600 grammaa plussalla. Hmmm. Pitäisi aloittaa varmaan enemmän töitä keskeneräisiksi... tai sitten tosiaan neuloa se villatakki paksusta langasta. Toinen vaihtoehto on alkaa viskoa lankaa ulos ikkunoista :-)

Jippijai, I got in, to Ravelry. My name in Ravelry is the same as in Here, Villasatu inEspoo, Finland. Come and mark me as your friend :-)

My -10% out of my stash is not doing well on the moment, I have got more yarn that I have gotten rid of, status is now +2600 grams. I should start knitting more or start throwing yarn out of windows, it seems.

Puudelilankaa / poodle yarn

2007-09-30T12:13:00.001+03:00

No niin, tässä on ensimmäinen aikaansaannokseni isomummon rukilla. Rakas Insinööri teki siihen liipottimen joten pääsin varovasti kokeilemaan että toimiiko edes koko värkki... ja toimii :-). Ei minulla just tähän hätään ollut muuta hyvää villaa kuin Zeskalta saadut ihanat merinot enkä niitä halunnut tuhlata opetteluun... puudelinkarvaa oli korissa joten nappasin siitä kourallisen ja koska karstatkin puuttuvat vielä niin selvittelin sitä vähän sormin ja annoin mennä. Tuloksena oli efektilankaa :-D

There, this is the first ball of yarn spinned with my great grandmother's wheel. I didn't have any spare wool to learn with right at hand, the good merino rowigns Zeska gave me are too nice for that. So I grabbed a handful of poodle hair and just arranged the fibres with my fingers a bit and was spinning off. The result was novelty yarn :-)
Tietytsti siitä piti neuloa mallitilkku myös

Of course I had to knit a swatch too.Nyt voikin keskittyä taas tehdastekoisen langan neulomiseen, äidin huivi on kohta edennyt niin että voin kohta aloittaa viimeisen mallikuviosarjan neulomisen, kahdeksan toistoa sitä ja reunus.

Having that done, I can concentrate on knitting industrial yarn, my mother's shawl is almost in the last set of patterns. Some knitting still and I can send it to her.

Kerran jos toisenkin / once and around

2007-09-25T21:15:00.000+03:00

Mikä kumma tässä on estänyt blogaamista? Kaiken maailman juttuja olen tehnyt ja saanut aikaiseksi mutta näppäimistölle näpit vaan eivät ole ehtinee. Ehkäpä siinä se taika onkin, jos neulon niin kädet ovat puikoissa kiinni. Valmista tulee pikku hiljaa.

I wonder what was the reason not to blog for a long time... I've been doing loads of things and there's a lot to tell about but seems that I just cannot bring myself to write. Maybe this is the magic word, if I knit, I can't write at the same time.

Nyt tässä pitäisi sitten miettiä että mitä ihmettä kuukauden aikana on tapahtunut... No, kädentaitomessuilla tuli käytyä Marjutin ja Jennin ja Midorin kanssa... Siellä tavattiin muun muassa Pörrö. Mukaan tarttui kaiken näköistä mukavaa, varsinkin lankaa. Angorinan standillä käytiin tietenkin, ostamassa Angorilla Silk silkki-angora-karitsanvillalankaa. Marjutin kissa piti siitä kovin, minun kisuni käänsi sille selkänsä.

One thing that happened was the Handicrafts fair in Wanha Satama. I went there with a few friends and met some more. A bundle of yarn found it's way to my bag and some of it I already knit. This beanie was made from Freedom Spirit which is 100% merino wool and very soft and it stripes nicely too. I could not resist to take the picture with a dog, how many pictures of a beanie without a dog have you seen? hundreds, I'd say.

Messulta oli peräisin pari kerää Freedom Spirit -lankaa josta neuloin raitapipon. Kivat pehmeät värin ja kauniisti raidoittuvat myös. Lanka on mukavan pehmeää ja minua ainakaan ei kutita. Enkä voinut vastustaa kuvata puudelia pipossa... nyt kun se vielä on niin pikkuinen :-) Pipokuvia ilman koiraa on nähty... tuhansia kai? Montako olette nähneet puudelilla täytettynä :-D

Hoitokoira oli siis käymässä... Pikkuinen Venny-puudeli vietti isojen koirien opissa pitkän viikonlopun. Se on kertakaikkiaan pikkuinen, otin siitä kuvia kerijälaitteen vieressä mittakaavan vuoksi. Reipas puudeli, ei juuri hätkähtänyt vaikka kissa löi kuonoon (mitäs tuotte verihurtan ihan viereen)

Zeska opetti kehräämään tuossa joku viikko sitten. Kehrääminen koukutti heti vaikka ensimmäiset yritelmät muistuttavat diplomaattisesti sanottuna efektilankaa... Toisaalta jotkut langanvalmistajat myyvät möykkylankaa kalliilla ja minun lankani muistutti kovasti esim Lana Grossan tai Gedifran tuotteita... Vaihdoin myös vähän lankaa kehrättäviin topseihin, valmiiksi karstattuja ja kammattuja merinoihanuuksia...

Zeska taught me to spin, or at least the basics of it. At first I managed to spin only some very strange novelty yarn, expensive yarn houses like Gedifra or Lana Grossa would have been proud to have it :-) In the end it did resemble a bit more even yarn than not. Visiting my parents', I remembered the old spinning wheel mom had in the storage. It was still there, covered with dust and cob web but all the essential parts were there so there's hope that I can spin some yarn with it. My friend even got me a bag full of raw wool, straight from a sheep... it needs some work before it can be processed, though.

Kyselin äidiltä viime vierailulla että vieläköhän se vanha rukki on meillä kotona... ja löytyihän se, varastosta hämähäkin seitteihin ja pölyyn peittyneenä. Se oli suurin piirtein kasassa, mukana oli myös useita puolia. Osassa oli pieniä pintavaurioita mutta luulen että ne silti toimivat niin kuin pitää. Yksi ruuvinpää oli rikki ja isä lupasi sorvauttaa siihen uuden, samoin polkimen pyörään liittävä puukeppi oli hävinnyt. Se on laitettu täällä kotona tilaukseen ja Rakas Insinööri lupasi väkertää siihen uuden. Kunhan saan kaikki osat kasaan, voin kokeilla miten vanhus toimii, se on isäni mummon hankinta evakkoajoilta, sodan jälkeen, valmistaja Tyrvään Rukkitehdas.

Kun tulin mainiinneeksi ystävälleni Leenalle että olen hankkinut rukin, hän kertoi että varastosta löytyisi villoja. Ja löytyihän niitä, iso musta jätesäkki täynnä luonnonruskeaa lammasta! Seuraavaksi vuorossa on villan peseminen ja sitten pitää alkaa miettiä että mistä saisi karstat. Toikalta ehkä... Vastalahjaksi lupasin sitten neuloa sukat kehräämästäni villasta... voi mennä pitkään ennen kuin ovat valmiit :-)

10-% -projekti, johon liityin, on ollut hieman huonolla tolalla. Lankaa on kertynyt enemmän kuin tarpeeksi vaikka sitä oli tarkoitus vähentää. Kristelin lankainventaariosta kannoin kotiin kassillisen, varmaan ainakin 2 kiloa, josta onnistuin sentään vaihtamaan kehruuvillaan useamman kerän. Käsityömessut tuottivat myös monta kerää lankaa... eihän ihania Merino Oroja tai Freedom Spiritejä nyt millään voinut jättää sinne, eihän? Miinussuuntaista kehitystä on tapahtunut ulkoistamalla neulominen. Linda neuloi ystävineen kaulaliinoja Sirdar Biggasta ja sai kulumaan monta kerää, ehkä 300 grammaa ainakin. Toinen onnistunut vaihtokauppa oli se, kun Kristel vaihtoi kasan alpakkaa ja vyyhdin huivimerinoa Lindan neuletakkiin. Tästä takista kuullaan vielä, toisaalla.

Kuvassa syksyn värejä pihasta kadulle päin. Matalalla paistava aurinko sateen jälkeen sai aikaan kimmellyksen pensaiden lehdillä. Kaunista.

Lopuksi vielä meemi
Zeska haastoi tällaiseen:

"Tehtävänanto: kerro mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Zeska oli arvellut että jotain vihreää löytyisi mutta taisin tuottaa pettymyksen siinä. Mustaa ja punaista, siinä se. Tummanharmaat farkut, punavalkoinen, lyhythihainen kauluksellinen t-paita, musta pitsineuletakki (kaupasta ostettu), musta-harmaat sukat. Alusvaatteet valkoiset.

Nyt tässä vaiheessa meemi on kiertänyt jo vaikka ketä, jätän haastamisen sikseen mutta toki poimia saa.

Pitkästä aikaa taas

2007-08-26T20:04:00.000+03:00

Only in Finnish this time, sorry...

Lomat ovat ohi ja työ on alkanut taas, ja kummallisen nopeasti sitä solahti paikoilleen. Loma teki kyllä hyvää, nyt jaksaa taas.

Sitten viime päivityksen neuleita on valmistunut ja keskeneräisiä on saatettu taas muutama rivi eteenpäin. Menitassa käydessä sattui hassusti lankahyllyn vieressä ja mukaan tarttui oudon väristä lankaa... punaista! Sitä ei lankavarastosta aikaisemmin ole löytynytkään kaikkien valkoisten, vihreiden, ruskeiden ja harmaiden joukosta. Nuo rehevän punaiset langat kuitenkin kutsuivat ja pakkohan ne sitten oli pelastaa mukaan. Edellisessä postauksessa esittelinkin jo toisen huivinalun Kamenasta.

Dropsin Alpacat ovat jo neulottu ja tällainen huivi syntyi: Ohje on peräisin Mystery Shawl 3 knit alongista jossa se sai nimekseen Midsummer:
Puikot 5 mm Knit Pick Options ja lankaa kului vähän yli 3,5 kerää, 170 grammaa.

Omaperäinen kuva-asetelma johtuu sadekuurosta joka kasteli koko pihan juuri kun olin lähdössä kuvailemaan ja sen mentyä ohi joka paikka oli niin märkä että huivi piti ripustaa puuhun. Viisi minuuttia kuvan ottamisen jälkeen satoi taas.

Ajattelin opetella uuden tekniikan ja aloin neuloa sukkaa ensimmäistä kertaa kärjestä aloittaen. Muutaman kerran piti aloittaa uudelleen ennen kuin aloitus onnistui niin kuin pitäisi, ensimmäinen yritys näytti tältä:
Mallisukka Ullassa oli neulottu 7-veljeksestä ja viisaasti päättelin että koska Hjerten Sock-lanka on paljon ohuempaa, silmukoita tarvitaan paljon enemmän. Väärin... tuloksena oli kamelinvarvas, ja sitten purettiin sukkaa. Hjerten sukkalanka muuten kestää useamman purkukerran pahemmin rispaantumatta, se tuli nyt kokeiltua.

Muutaman aloituksen jälkeen sukka on jo vauhdissa ja näyttää tältä:
Paljon paremmalta.

Puutarhassa on kasvatettu tänä kesänä kurpitsoita: mittakaavan vuoksi vieressä on kerä Dropsin Alpacaa:
Näistä saa mukavan kokoisia syyskoristeita kuistille jos vain saamme varjeltua ne yöpakkasilta. Kurpitsat ovat tunnetusti kärkkäitä ottamaan nokkiinsa kylmästä.

Pakollinen puudelikuva on tällä kertaa otettu posliinipuudeleista:
Sire kävi Islannissa häämatkalla ja näki keskellä olevat puudelisirottimet kirjakaupassa. Onneksi ymmärsi kertoa siitä #neulonta-kanavalla ja kesti noin minuutin (alle sen, jos ollaan ihan rehellisiä) kun taistelin itseni kanssa ja hävisin. Sire etäosti puudelit ja nyt ne asuvat hyllyssä muiden pienoispuudeleiden kanssa tyytyväisenä. Ihanat!

Sire keksi myös syksylle projektin jossa lankavarastosta on tarkoitus kadottaa 10%, tavalla tai toisella. Projekti alkaa syyskuun alussa ja kestää vuoden loppuun... ja siihen kuuluu myös bonuksena omasta painosta kymmenen prosentin pudotus. Lankalaihis on kuitenkin se oleellisempi asia. Siksi siis punnitsin kaikki lankani ja tein niistä Exel-taulukon. Taulukon mukaan minulla on yli 80 kilometriä lankaa.... suurin osa ohutta huivilankaa. Huivien neulomisella grammoja ei juuri kerätä, niinpä pitäisi alkaa keksiä ohjeita paksulle ja painavalle langalle. Vielä kun sellaista olisi. Pitää kai mennä lankakauppaan :-)

Ohuita lankoja olen nimittäin hankkinut viime aikoina kyllä. Marjut kävi Hämeenlinnassa Wetterhoffilla ja soitteli lankahyllyn vierestä... etäostin kaksi vyyhtiä Wetterhoffin Uutta Veeraa, ohutta 100% villalankaa joka olisi mukavaa huivilankaa. Muutenkin lanka hakeutuu langan luo, Midori piti mielessä lupaukseni tarjota uusi koti ohuille merinolangoille jos ne eivät kotiutuisi hänen luokseen ja toi minulle kaksi vyyhtiä ihanaa Titan Woolia, kotoisin Tallinnasta.

villaa, villaa, villaa, / wool, wool, wool

2007-08-05T21:48:00.000+03:00

Tässä on oltu lomilla ja vieläkin jatkan lomailua viikon verran. Lomalla on ehtinyt lomailla, ajella ympäriinsä, käydä käsityötapaamisissa, hoitaa suloisia pikkulapsia ja käydä kirpputoreilla. Ihan vähän neulomista olen harrastanut myös, pari juttua valmiiksikin asti ja vielä enemmän olen aloittanut.

I've been on vacation for last two weeks and still will be on next week. I have had time to be, drive around, knit, go to flea markets and all sorts of vacation stuff.

Tästä punaisesta kasasta on tulossa huivi, äiti katseli pyöreää huiviani sillä silmällä että katsoin parhaaksi neuloa hänelle oman huivin. Kuvassa pilkottavat silmukkamerkit ovat uutta tuotantoa, aloittelin tätä mökillä enkä ollut huomannut ottaa mukaan silmukkamerkkejä. Helmiaskartelutavarat olivat mukana kuitenkin joten äkkiäkös sitten tekaisin parikymmentä merkkiä erottamaan mallikertoja. Mystery stole 3 on odottamassa, katselen vähän minkä näköistä jälkeä muut saavat aikaan ennen kuin jatkan itse viitosvihjeestä.

This will be a circular shawl, my mom was looking at my Cap Shawl with an eye that made me start a new one just for her :-) My Mystery Stole 3 is on hold, I'm waiting to see what other knitters make of clue 5 before I take it on again.

Perjantaina lueskelin blogeja ja SeijaP:n blogista luin riihimäkelä isestä osto- ja myyntiliikkeestä jossa oli paaaaljon lankaa. Silloin vain taivastelin kaupan lankamäärään ja ihailin Seijan lankasaalista enkä edes haaveillut retkestä Riihimäelle.

The flea market was really something, yarn-wise. There I bought lots of yarn, my friends bought more. Because it was probably moth infected, I put it all to a hot sauna and kept it there over night in 80 degrees Celcius (176 degrees Fahrenheit).

Se oli siis perjantaina. Lauantaiaamuna #neulonta-kanavalla Zeska yllytti minut, minä yllytin Marjutin ja Niinan ja niin me sitten ajelimme mekin sinne Riihimäelle. Siellä nähtiin myös Skroik ja Pauliina ja yhdessä tuumin aloimme kaivella kaupassa vielä purkamattomana olleita laatikko- ja pussikasoja ja etsiskellä aarteita. Marjutin blogissa on kuvia sisältäkin, minä onneton en muistanut ottaa kameraa mukaani lainkaan.Koska lanka oli jossain määrin koin/hiiren/turkiskuoriaisensyömää niin se piti saunottaa. Koko lankasaalis (7 neulojalle) tuli saunomaan meille ja vietti yön yli 80-asteisessa kuivassa saunassa. Sen pitäisi tappaa kaikki tuholaiset.
Minun saaliikseni tuli 18 kerää Heleniä joka on 100% villalankaa, 4 kerää mohair-villasekoitetta jossa ei ole tekokuituja ja 800 grammaa mystistä valkoista vyyhtilankaa. Vyyhtilanka on polttokokeen mukaan mahdollisesti villaa (haisee palaneille hiuksille eikä muoville) ja sitä on suunnilleen 3000 metriä joten siitä voi neuloa vaikka sitten mitä.

Kuulin tänään surullisen asian: Ystäväni koira, toyvillakoira Lumikki joka on ollut monesti minlla hoidossa, kuoli tänään auton alle. Koiranpitävä aita ei ollutkaan Lumikinpitävä. Osanottoni Kaarinalle, Lumikki oli ihana koiraI heard a very sad thing today: My friends dog, a toy poodle Lumikki, ran away and was killed by a car. A dog tight fence was not tight enough to keep Lumikki. My deepest condolences to Kaarina.

Yllärihuivi 3 / Mystery stole 3

2007-07-15T19:42:00.000+03:00

Mystery stole 3 on edennyt jo kolmanteen vihjeeseen ja nyt alkaa näyttää siltä että oli hyvä arpaonni kun aloin neuloa tätä. Huivista on tulossa kaunis. Lankana mulla on Wetterhoffin Silvia (70% merinovilla/30% silkki) ja käytän kullanvärisiä helmiä (8/o). Puikot ovat 3.25 mm Addin pyöröt. Kolmatta vihjettä on vielä muutama kerros neulomatta mutta kyllä se siitä :-)

Kevyesti pingotettu leveys tässä vaiheessa on 57 cm. Se kasvaa jonkin verran kunnollisen pingotuksen jälkeen.

ja sitten pitemmittä puheitta, kuvia. Ensimmäinen on terävä, neule näkyy siinä paremmin mutta helmet eivät juuri erotu. Otin siis toisen kuvan ilman salamaa, ei täysin skarppi mutta helmien sijoittelu näkyy hyvin. Klikkaa kuvia suuremmaksi.

My Mystery Stole 3 has progressed to clue 3 already. Now I can be happy about joining in, the stole will be beautiful. I use 70% wool/30% silk (Silvia by Wetterhoff) and golden beads. The needles are 3.25 Addi circular. I have still a couple of row to go but I'll get there :-)

Mildly blocked width of the stole is 57 cm at the moment. It will grow some with proper blocking.

And to the pictures. The first one shows the pattern well and is sharp, the beads aren't showing well though. That's why I took the other without a flash, not well focused but the placement of the beads shows well. Click on the pictures for bigger image.

Kiitos edellisessä postauksessa ympyrähuivin kommentoijille, mä olen itsekin aivan ihastunut siihen. Merinosilkki on iholla mukavan tuntuista, pehmeää ja niin sileää. Silkki sen tekee .

Thank you for the lovely comments on my shawl in the previous post. I love it too :-)

P.s. blogilista kiukuttelee, ei halua tunnustaa päivitystä. Kokeillaan josko tämän tekstin lisääminen tekisi tehdävänsä.

Toukasta perhoseksi / From a catepillar to a butterfly

2007-07-10T19:38:00.000+03:00

English text in the end

Sainpas valmiiksi :-)

Ostin langat tähän toukokuussa, hopeanharmaa Merinosilk on kummitellut mielen taustalla siitä lähtien kun näin Villasukan blogissa siitä neulotun Kirin. Halusin oman huivin siitä langasta. Malli oli ollut mielessä siitä lähtien kun ostin Victorian Lace Today -kirjan, se pyöreä Cap Shawl. Ensin ajattelin neuloa yksinkertaisesta langasta, aloitinkin, mutta nopeasti ymmärsin että en saisi tarpeeksi suurta huivia näin. Siis kaksinkertaista Merinosilkkiä.

Keskeneräinen pitsineule on aina uskon asia, ei tuosta rastapipon näköisestä kasasta uskoisi että se on kevyt ja ilmava ihanuus.

Pingotus huivin tekee.

Tässä hiukan mittakaavaa, huivin halkaisija on 200 cm ja sen ympärysmitta sitten jotain vähän enemmän... 2*pii*r tais olla se kaava... 628 cm. Lankaa kului 220 grammaa kaksinkertaista Merinosilkkiä, puikoilla 4 mm.

Pikkuisen muutin ohjetta, lisäsin siihen yhden reikäkerroksen ja vähensin pari nurjaa kerrosta, muuten aika orjallisesti noudatin oheita :-).

Hauska sattuma oli että Villasukan kanssa neulottiin tätä yhtä aikaa

Finished, finally :-) I started to knit this in May as I bought the yarn and kept on knitting until yesterday. I decided to knit this when I saw the picture in Victorian Lace Today, I just had to get it, and I found the yarn when I saw a shawl knitted from it, silvery grey Merinosilk by Grignasco.

The transition from WIP to FO is tryly magical, it's like metamorfosis from a catepillar to a butterfly. The shawl took 220 grams of yarn ( I knit it doubled) and I used 4 mm circular needles to knit it. The radius of the shawl is 100 cm (40 inch)

7 faktaa ja lisää kukkia / 7 facts about me and some more flowers

2007-07-04T19:50:00.001+03:00

Ensi viikolla, toivottavasti voin jo esitellä valmista pyöreää huivia. Nyt sen reunuksesta on neulottu jo puolet, työnteko haittaa harrastustoimintaa. Eilen en jaksanut neuloa silmukkaakaan, mutta tänään ajattelin viettää iltani puikoissa.

Next week I hopefully have already something to show about the round shawl. Now I have half of the border ready, working distracts knitting a lot. Yesterday I was too tired to knit a stitch but today I thought of spending some time on needles.

7 faktaa on kiertänyt jo hetken blogista toiseen ja minut haastoi Nelmi joka odottelee suloista villakoirapoikaa. This 7 facts about me -meme has gone agound the Blogistania for a while now and I was given the challenge by Nelmi.

Tässä siis, 7 tosiasiaa: So here you are, 7 facts about me:

1. Asun omakotitalossa puutarhan keskellä. I live in a house that is surrounded by a garden

2. Pidän kovasti Harry Potterista, kirjoista enemmän kuin elokuvista. I like Harry Potter a lot, more of the books than the movies though.

3. Neuloisin mieluiten aamusta iltaan ja jos en neuloisi, voisin lukea. I'd rather knit from morning till night, and if not knit, I would read.

4. Pidän kovasti työstäni. I like my job very much.

5. Minulla on mukavia työkavereita. I have wonderful collegues whom I like a lot.

6. Perhe on tärkeä. My family means a world to me.

7. Elämä olisi tylsää ilman kotieläimiä, niinpä kotoa löytyy kaksi villakoiraa ja yksi kissa. Life would be pretty boring without pets, hence two poodles and one cat in the house.

Lampaita ja susia / sheep and wolves

2007-07-03T22:05:00.000+03:00

Turku siirtyi keskiaikaan, vuoteen 1412, muutamaksi päiväksi viime viikon lopulla. Juuli mainosti tapahtumaa blogissaan ja lupasi myydä lankaa jos joku eksyisi hänen kojulleen. Paljoa enempää ei yllytystä tarvitse (lankaa? Joo, tulen heti)

Turku was transferred to the Middle Ages for a few days last week. Juuli was advertising the occasion on her blog and promised to sell yarn if anybody should get meet her there. I have always been easily persuaded so off we went to Turku.

Koirat lähtivät matkaan mukaan koska olimme matkalla mökille... puudelit saivat runsaasti huomiota, ansaittua tai ansiotonta. Keskiaikamarkkinoita elävöitettiin näyttelijöillä jotka esittivät keskiaikaisia roolihahmojaan yleisön keskellä (tästä Pilvi ja Juuli kertovat enemmän), näyttelijät reagoivat myös yleisöön. Puudelit olivat selvästi "keskiaikaiselle" hämmentävä näky: "Kui te lampai narussa kuljetatte, viekää ne karsinaan".... "Onpas surkian pieniä lampaita, ja keriminenkin jäänyt kesken. Eihän noista ole edes lihoiksi"... ..."Ovat tuoneet susia torille... lettipäisiä susia!" (Puudelikuvat Marjutin kamerasta)

The poodles came with us since we spent some time at the summer cottage after the market... and the dogs got a lot of attention : There were actors among the audience , and they were acting small plays to illustrate the Middle Ages period. They also reacted to the audience: "why do you have those sheep in the leash?"... "Small sheep you have, and somebody left the shearing in the middle... a bit too small for meat too"..."wolves, why did you bring wolves to the market? And why do the wolves have pigtails?"
Koska matkaan oli lähdetty langan houkuttamana niin sitä piti tietenkin saada... Juulin kojulta neljä vyyhtiä vihreäsävyistä villa-alpakkaa ja Määkylän puodin kojulta kolme vyyhtiä luonnonväristä liukukehrättyä kaksisäikeistä lampaanvillaa joka tuoksuu edelleen vahvasti lampaalta.

Of course I had to buy some wool too, since that was the main reason to travel as far. Juuli sold me four lovely hanks of alpaca-wool and from somewhere else I bought three enourmous hanks of undyed wool in lovely sheep brown.Pikkukerät ovat kaikki saman värisiä, ilta-aurinko vain valehtelee hiukan

Pahan kirjoitusblokin takia loppuun muutama puutarhakuva, nyt heinäkuussa kaikki tuntuvat kukkivan yhtä aikaa

Finally, some pictures from my garden, it's in full bloom just now.Jasmikepensaat täydessä kukassa, mulla on sekä kerrottukukkainen että yksinkertainen pensas. Tuoksu on huumaava, tuntuu ympäri pihaa.
Jasmin (not sure of the English name), the smell is heavy and klings around the garden.Ihkupinkki pioni Lovely pink peony

Päävärit
Primary colours
Metsästävä kissa.
A hunting cat.

Juhannusta/ Midsummer things

2007-06-26T17:54:00.000+03:00

Edit: lisäilin kuvia ja uuden piilokuvan :)

Juhannusta vietettiin taas tavan mukaan ystävien kesäpaikassa Loviisassa ja kuten aina, juhlasta jäi hyvä mieli.

We had our Midsummer celebration by sea again, at our friends summer place in Loviisa. As always, we left feeling happy and glad.Tällä kertaa joukon kaikki viisi perhettä olivat päässeet paikalle joten meitä riitti... 10 aikuista ja 10 lasta. Onneksi lääniä riitti niin että ahdasta ei ollut missään muualla kuin saunassa (ahdapa viisi nelikymppistä naista pieneen saunaan, voi olla tiukkaa)

Again this year all of the usual friends were able to come and so there were plenty of us: 10 adults and 10 kids. And yet it was not crowded, there was so many things to do and places to be... exept in the sauna, there was a bit dense when five ladies in their forties packed in :-)

Tälläkin kertaa otettiin kuva lapsista ikäjärjestyksessa, kasvavat pannahiset hurjaa vauhtia kaikki. Vielä kaikki tulevat mukaan, kiitos paljolti isännän joka jaksaa keksiä joka vuosi lapsille suuren seikkailun... nokkeluustehtäviä ja ajattelua, vähän extremeä mukana. Nyt kalliokiipeiltiin.

Every year we take a photo of our kids, arranged by their ages. And every year they have grown :) Still every kid wants to come along, mainly thanks to our host who takes time to plan an adventure... tasks that require inventiveness and thinking, spiced a bit of extreme, this time cliff climbing.

Koko juhannuksen ajan mulla oli neule kädessä, ensin mun Cap Shawl jota pojat kutsuivat "groteskin kokoiseksi rastapipoksi" - ympyrähuivia on kieltämättä hiukan vaikea hahmottaa lyhyehköllä pyöröpuikolla :-). Kun ilta eteni ja valo hävisi, otin käteen huivintekeleen vihreästä vironvillasta. Siitä on tulossa aika iso.... 3/4 ympyrää, Kiristä tutulla lehtimallilla. Huivissa on kuitenkin jonkun verran omaakin ajattelua, lopullinen tulos ei ole vielä selvillä :-D

For the whole weekend I kept knitting, first my Cap Shawl that the boys called "a rasta cap of grotesque size" - I admit that it might be a bit tricky to perceive a round shawl gathered on shortish circular needles :-) Later in the evening I took my green thing of a shawl that I'm knitting of Estonian wool... I don't know yet how it will turn out, I have the pattern but else is a mystery :-)

Mä liityin muuten Mystery Stole 3 KALiin, ja jälkijunassa Mystery Shawl 3:een myös. Tai siis ainakin yritin liittyä siihen jälkimmäiseen. Katsotaan että vieläkö se onnistuu. Mystery Stolea ajattelin neuloa _ehkä_ Silviasta, ehkä musta tai harmaa... saas nähdä. Ainakin se mallitilkku näytti ihan hyvältä 3,5 mm puikoilla neulottuna.

I also joined in Mystery Stole 3 KAL and tried to join Mystery Shawl 3 KAL. Hope the latter succeeds... The Mystery Stole I was planning to knit from a Finnish silk/wool blend Silvia, black or grey, don't know yet really.

Mä kirjoittelen tätä nyt työkoneella odotellessani että puskurin pH tasaantuisi ja siksi kuvat tulevat sitten edittinä vähän myöhemmin. Samalla mä sitten muuttelen pikkuisen tuota sivupalkkia... Sisko aloitti myös blogin ja vihdoin löysin myös siskontytön kummitädin grafiikkablogin. Ihania kuvia.
I'll add the pictures later as I get home. And I'll add a couple of links too, to my sister's blog and to my niece's god mother's blog. She has some lovely prints in hers.

Viimeisenä piilokuva #2 : etsi taas yksi puudeli.
A puzzle picture #2: find a poodle.

Edustuksellista shoppailua / shopping through an agent

2007-06-19T21:54:00.000+03:00

Joskus shoppaaminen voi olla vaivalloista ja väsyttävää, jalat turpoavat, hiki virtaa ja painavat kassit hankaavat rakot kämmeniin.

Toisinaan taas, jos shoppaaja on viisas, asian voi hoitaa toisin. Yleensä käytetty tapa on klikkailla hiirellä nettikaupassa omalla kotisohvalla. Tässä shoppailumenetelmässä jännitys on minimoitu, langat (tai mitä nyt olitkaan ostamassa) valitaan itse ja tiedetään jo lähetystä vastaanotettaessa tarkkaan että mitä tulossa on.
Picture1/kuva1

Toinen, lähes vastaava tapa, jännittävämpi tosin, on antaa matkustavalle ystävälle rahaa ja summittainen ohje "osta lankaa" ja jäädä jännityksellä odottamaan lopputulosta.

Someties shopping may be a very tiresome task, the feet swell, perspiration is oozing from every pore and your hand blister with heavy bags.

Then, sometimes, a wise shopper does it differently. The usual method is to sit on your couch comfortably and click your way through net shops. Here your minimize the thrill, you choose the yarn (or what ever) yourself so you basically know what you are getting when the mail man comes.

Another way, more exiting, is to give some money to a travelling friend and give these rather non-specific instructions : "buy yarn" ; and stay home and wait for the outcome.Picture 2/ kuva2

Tällä kerralla lankaa ostavat ystävät olivat asiansa osaavia ja lankatuliaiset olivat juuri sellaisia kuin virtuaalishoppailija oli toivonut. Tyytyväisenä pidettyyn mielenmalttiin ja tiukan budjetin onnistumiseen virtuaalishoppailija palasi luovutustilaisuudesta kotiinsa painavan lankakassin kanssa.

This time the shopping friends were experts on their field and the yarn they bought was exactly as the virtual shopper had imagined. The virtual shopper returned home with a heavy bag of yarn, happy with the tight budget that held and mind that was kept cool.Picture 3/kuva 3

Nyt pitää kyllä tunnustaa yksi juttu: jos olisin ollut shoppailumatkalla mukana niin budjetti ei suinkaan olisi pitänyt, olisin menettänyt järkeni ensimmäisessä halvan langan paratiisissa. Nyt menetin järkeni vain ihan vähän, alun perin oli tarkoitus että agenttini ostaisi minulle vain puikkoja ja ehkä sitä ihanaa liukuvärjättyä viron villaa. Sain toki puikotkin, metalli-Addeja. 200 cm pitkät 2,5 milliset, 80 cm pitkät 3,25 mm ja 3,75 mm ja 120 cm pitkät 4 milliset.

Now I must confess: If I had been there with the shoppers, I would have blown the budget and lost my mind in the first paradise of cheap yarn. Now I lost my cool only a bit, the first plan was to get only some knitting needles and just a tiny ball of that lovely variegated Estonian wool. I did get my needles, four circular Addis: 200 cm (80") long , 2,5 mm thick (US 1 ?), 120 cm 4 mm (47" #6 US) and 80 cm 3,25 and 3,75 mm (32" #3 and #5).

Shoppaajat: Marjut, Niina ja Midori . Kiitos tytöt!
Paikka/Place: Tallinna, Estonia... kierroksesta kerrotaan Marjutin blogissa.
Langat/Yarn:
kuva/pic 1) Titan Wool Merinos Extra Irrestringibile, 6 väriä/colours 100% merino wool, 100g 1400m
Kuva/pic 2) Alvita Silkid 70% Kid Mohair, 30% silk, 25g 220 m, poodle colour/puudelin väristä; BBB Kid mohair 70% kid mohair, 30% polyamide, 25g 250m, variegated light green and very dark green/ vaaleamman vihreä ja tumma sinisen-harmaan-vihreä
Kuva/pic 3) liukuvärjätty vironvilla, 330 grammaa, paljon. Variegated Estonian wool

Neuletapaamisessa nämä langat vielä halusivat tähän vihreään joukkoon, Katja halusi päästä niistä eroon ja pakkohan niille oli antaa uusi koti.

In our knitting meeting, these yarn balls wanted to change homes. I just had to offer them a new safe place in the green stash.

Vantaan neuletapaaminen... Espoossa

2007-06-14T18:33:00.000+03:00

Pääkaupunkiseudulla kuntien rajat ovat lähinnä ohjeelliset, varsinkin tällaisten vapaaehtoisten toimintojen kyseessä ollen. Vantaan tapaamiset pidetään yleensä Jumbon Fazerilla mutta tällä kertaa yhdistettiin Marsun Tupperware-esittely neuletapaamiseen ja pidettiinkin tapaaminen meillä Niipperissä.

Paikalle uskaltautui myös Espoolaiset Neulojat* ja Helsinkiläinen Neuloja**, joten tässä olikin sitten alku eräänlaiselle ekumenialle :-), vantaalaisista Kirsti, Anitta ja Marsu (vaikkeivat Vantaalla asukaan vaan Helsingissä :->) tulivat neulomaan. Kiitos kun tulitte kaikki, oli oikein mukavaa ja aika kului nopeasti niinkuin aina neuloessa kuluu. Pihaneulontaan ei tällä kertaa päästy, viileän ja tuulisen sään takia mutta jos joskus toiste sitten.
*Marjut ja Riffi **Sire

Kahdenkymmenentuhannen kävijän ylitys tapahtui jo maanantaina ja Anitta ehti onnittelemaan, kiitos, onneksi, siitä jäi tällä tavalla viesteihin jälki :-) Jälkeäkään ei nyt sitten tuosta kakskymppisestä näy, laskuri katsoi parhaaksi pistää blogaajan maanpinnalle takaisin ja poistaa lukemasta yli 2000 kävijää ja nyt lukema on vaan vähän yli 18000. Vielä tänä aamuna kun käväisin niin lukema oli yli 20200 ja mietiskelin että 22222 olis sopiva arvonnan paikka. Nyt saa sitten odotella sitä hetkisen. Pöh. Pitää kohta keksiä joku muu sopiva aihe...Muuten kesä on tarjoillut mukavia juttuja. Tällä viikolla tehtiin Marjutin kanssa ex tempore -käynti Haagan Alppiruusupuistoon. Olen jo pitkään ajatellut että se olisi mukava paikka käydä mutta aina se on jäänyt. Nyt rodot olivat juuri parhaimmillaan kukassa ja kertakaikkiaan kauniita. Olen aina kuvitellut puiston rodoja pieniksi ja mataliksi mutta kaikkea kanssa, nehän olivat PUITA. Ainakin kolme metriä korkeita ja täynnä kukkia tumman pinkistä raikkaaseen valkoiseen. Ihana paikka.

Omassa pihassa on myös rehevää juuri nyt, sade tuli tarpeeseen.

Pidän kovasti tästä altaasta jonka ympärille terassi on rakennettu. Allas oli ensin ja sen ympärillä kasvoivat rehevästi kuunliljapensaat ja katajat ja terassi rakennettiin sitten niiden ympärille. Terassi on ollut nyt olemassa muutaman vuoden ja kun kasvit ympärillä kasvavat niin puulattia maastoutuu aina vain paremmin.Lopuksi piilokuva: etsi kaksi puudelia

Pari kuvaa, lainattuja ja omia :-)

2007-06-10T14:30:00.000+03:00

Edit: Juhuu, Ulla on tullut!

Vielä palaan eiliseen KIP-päivään, onneksi Akka otti kuvia ja antoi luvan myös lainata niitä: :Kiitos, Akka! Tossa ylemmässä kuvassa näkyy mun Zetor-huivi hyvin myös.

Loput kuvat on sitten mun itse ottamiani.

Mun tekeillä ollut huivi on tosiaan Victorian Lace Today:n Cap Shawl, kaksinkertaisesta Grignascon MerinoSilkistä, nelosen puikoilla. Mä olen päässyt jo vähän matkaa neulomaan sitä Print o' the Wave -osuutta, nyt puikoilla on melkein 500 silmukkaa (tai jotain) joten kerrosten neulomisaika pitenee... Tykkään kuitenkin. Villasukan blogissa on kuva jo melkein valmiista huivista joten odottelen tästäkin tulevan ihan kivan huivin.

Tässä vaiheessa huivi on vielä pehmoinen mytty ahdettuna metriselle pyöröpuikolle :-)

Rakas Insinööri tuossa tiedusteli lisenssimaksuja kun niin huolettomasti lainailen hänen sanomisiaan blogiini. Kelpaisivatkohan villasukat?

Vielä lopuksi muistutus ensi keskiviikon neuletapaamisesta!

13.6.2007 täällä meillä, Alajuoksu 5, Espoo.

Virallisesti (kai) tää on Vantaan tapaaminen mutta tervetulleita ovat kaikki pääkaupunkiseudulle tiensä löytävät neulojat, paikkakunnasta riippumatta!
Kesäinen neulontapaikka omalla pihalla <3

Puistoneulontaa, lopussa neulontatapaamistiedotus

2007-06-09T19:16:00.000+03:00

Niin, enhän mä kameraa saanut koko päivänä kassista, puikot vaan oli kourassa koko ajan...

Tuli siis KIPpailtua Vanhan Kirkon puistossa Helsingin keskustassa, monen tutun neulojan, ja mikä hauskinta, monen uuden tuttavuuden kanssa. Rakas Insinööri oli taas mukana hengessä: "tuletteko te nyt sitten ulos kaapeista, kun tähän asti olette neuloneet vain baareissa? kohta nekin jotka ei vielä blogaa, alkaa kirjoittaa omaa blogia ja neulonta senkun leviää, pian baarit alkaa rakentaa neulontakoppeja teille." Mitä tohon sanois? "Kyllä mies on viisas"?

Ennen puistoon menoa kävin Stockalla hakemassa pikniktarpeita (salaattia, hedelmäsalaattia ja juotavaa) ja törmäsin Zeskaan joka oli samoilla apajilla. Sieltä sitten yhteistuumin kävelimme Menitaan josta kerrankin selvisin ilman lankaostoksia, mukaan tarttuivat vain kahdet 100 cm pitkät 4 mm paksuiset Addit huivia varten ja purkillinen puikkonalleja. Langattomuus ei sitten missään nimessä johtunut tahdonvoimasta, olisin toki ostanut kasan joko Madilin Kid Setaa tai sitten Rowanin Kid Silk Hazea mutta valkoista ei ollut kahta kerää enempää...

Koko päivä siinä tuli istuskeltua, vasta neljän jälkeen lähdimme kävelemään pois puistosta. Ajatuksena oli käydä katsomassa Stockan kanta-asiakastarjouksena olleita Crockseja mutta mun koko (9) puuttui kokonaan valikoimista tänään eikä myyjäpoika osannut sanoa mitään uusien saapumisesta. Se raha siis säästyi - langan ostamiseen. Helsingin Stockalta nimittäin saa nykyään taas lankaa. Iso se lankahylly ei ole, muutamaa laatua Gedifran lankoja, Austermanin Stepiä paria väriä ja vähän Mandarin Petitiä. Täältä löytyi mulle luonnonvalkoista mohairlankaa, Gedifran Easy Softia. Sitä oli myynnissä valkoisena, vaaleansinisenä, vedenvihreänä ja vaaleanpunaisena. Muutenkin lankavalikoima oli pastellin puolella, kai se on sitten muotia nyt.

Oikeastaan tää shoppailu oli ajan tappoon tarkoitettu (joo seli seli), Helsingin Samba-karnevaali oli sitten just tänään ja just niin että Mannerheimintie oli suljettu liikenteeltä pohjoiseen päin. Sambaajia riitti ja riitti, mä vietin tunnin siellä tavaratalossa ja kulkue jatkui yhäkin edelleen. Pääsihän sieltä keskustasta pois toistakin kautta mutta kun yhteen reittiin on tottunut niin sitä sitten käyttää...

Torstaina neuletapaamisen jälkeen käytiin naisissa Anttilan lankahyllyjä ihmettelemässä ja katsomassa että oisko Oliviaa vielä jäljellä (1,90 kerä). Oli sitä...ja mullekin 10 kerää.

Seuraavana päivänä Rakas Insinööri sitten kurkisti pussiin ja kysyi: " mitä nää on?"
Minä siihen: "kuinka tyhmäksi ihminen voi tulla, se on LANKAA!"
RI yritti paikata tilannetta ja teki jatkokysymyksen: "eikun mä tarkoitin että mitä sä teet näistä?"
Minä: "No paidan. Tai jotain..." (ei siis aavistustakaan, tosiaan, mutta ne oli tosi hyvän värisiä ja tytöt puhui ympäri... vaikkei siihen pajoa puhumista tarvittukaan. "tää on ihan sun väristä" Okei, mä otan tätä.)

Sitten vielä TÄRKEÄ tiedotus kaikille pääkaupunkiseudulla neuloville: Ensi viikolla, keskiviikkona 13. päivä kesäkuuta, pidetään neulontatapaaminen täällä meillä, Espoon Niipperissä, klo 18 alkaen. Marsu tulee esittelemään Tupperwarea, neulontateemalla, eikös niin. Jos sää sallii, neulotaan pihalla, muussa tapauksessa sisällä. Talosta löytyy kissa ja koiria, mahdollisille allergikoille tiedoksi... Tervetulleita on kaikki!

Nyt tänne vois sitten ilmoittautua, vaikka kommentteihin, jotta tiedän varata kahvia tai teetä tai mehua tarpeeksi, muuten ajattelin tarjoilla lähinnä patonkia ja juustoja tms. Mä laitan tiedon myös Neulonta-listalle, Marsu laittoikin jo Finnis Knit Blogs -listalle.

ajo-ohjeet löytyvät esim Google maps:n kautta tai YTV:n reittihaulla. Osoite on Alajuoksu 5, Espoo.

Ai kuvia vai? mä otan huomenna mun huivintekeleestä ja niistä langoista ja liimaan ne tähän... tai

Puudeleita ja UFOja

2007-06-01T21:34:00.000+03:00

Ensin puudelijutut:
Sunnuntaina vietetään City-Puudeleiden Kesäpäivää (klikkaa kuvaa isommaksi) Helsingissä, Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla. Sinne ovat tervetulleita kaikki villakoirat, kokoon, väriin ja karvanpituuteen katsomatta! Tietenkin myös kaikki jotka muuten vaan tykkäävät villakoirista, tulkaa tekin: ohjelmassa on villakoiraparaati jossa esittäytyvät kaikki värit ja koot, yhteensä 20 erilaista villistä.
Mainoksen on muuten tehnyt Riikka Naumanen.
Ja seuraavaksi jotain aivan muuta:

Liityin FUFO-tempaukseen jotta saisin ainakin vähän neulottua keskeneräisiä töitä. Nyt yht'äkkiä keskeneräisiä neuleita löytyi muutama:
Vasemmasta alakulmasta:

Valkoinen salomoninsolmuhuivi, oikeastaan vasta aloitettu, kiinnostus loppui joskus viimesyksynä alkuunsa.

Sireeninvärinen angorainen hartialämmitin: aloitin pari viikkoa sitten, niin että se on oikeastaan vasta aktiivisesti työnalla. Tässä kuitenkin mukana siksi ettei jäisikään UFOksi .-)

Ruskea toppi Novita Bambusta. Aloitin vapun tienoilla, ei vielä kovin paha ufo. Pari kiireellisempää kyllä ehti edelle. On kyllä ihan kiva neuloa, takakappale on melkein valmis jo. Tasainen sileä vähän puudutti.

Vaaleanvihreä Icarus: Tän kävi köpelösti kun puudelit vähän "neuloi". Selvitin lankasotkut tuossa talvella ja nyt voisi taas keväänvihreä neule maistua. Olen kyllä valmistautunut siihen että tää on pitkäaikainen neule, yksinkertainen Merinosilk on vähän hurja valinta Icarukseen, tunnustan :-)

Sininen mohairhuivi: tää nyppii eniten. Tän piti valmistua siskolle viime joulukuussa synttärilahjaksi mutta iski plääh. Jatkuu edelleen, muuten. Neulottu yli puolenvälin joten pitäis kai vaan ryhtyä.

Petrolin värinen Mystery Diamond-huivi. Jäi kesken syksyllä kun piti aloittaa jotain tarpeellisempaa ja sitten tumma neule pimeässä ei oikein houkuttanut tai sujunut. Haluan valmiiksi, alpakka tuntuu tosi hyvältä.

Tässä nämä neuleet, ristipistoufoista ei puhuta... niitä nimittäin löytyy ullakolta moooonta...

pinkki paketti

2007-05-30T20:36:00.000+03:00

No ei oikeasti ihan pinkki vaan ennemminkin mansikkajätskin vaaleanpunainen oli sisältö tässä Lankaa,lankaa,lankaa -blogin palkintopaketissa, bongasin tasaluvun 30 000 (Onnea vielä!)
Vaaleanpunainen on Coatsin Lyriciä (100% puuvillaa) ja puikot ovat siihen sopivat 4,5 mm. Valkoinen on hauskaa valkoista lenkkilankaa, Filatin Marbella:a, puuvillaa sekin. Ja kuinka ollakaan, Katri oli lukenut ajatuksia ja vaistonnut akuutin suklaantarpeen, Dumle kesti paketissa juuri ja juuri kuvaamisen ajan. Sitten se oli pakko syödä :-) Kiitos Katri! Langat odottelevat vielä vähän aikaa inspiraatiota... heti ensin tuli mieleen että mä haluaisin itselleni pehmopossun! Vaaleanpunainen pitsilaukku olis kanssa aika kiva juttu.
Zetor valmistui viimetingassa, perjantaiaamuna. Illalla mentiin sitten työkavereiden läksiäisiin vielä pingottamaton huivi harteilla mutta se ei menoa haitannut. Sunnuntaina sitten pingotin ja auringossa kesti vain hetken että ohut pitsi kuivui. Taidan kuitenkin ottaa uuden kuvan tämän tilalle jos vaan muistan... Kuvasta poiketen huivi on kaunis :-)

Maanantaina tuli käytyä Vantaan neuletapaamisessa ja Jumbon Stockalta tarttui mukaan saksalainen pitsiliinalehti. Muutama malleista sopisi loistavasti huiviksikin, varsinkin jos lankaa muuttaa.Tämä esimerkiksi, vähän paksummasta langasta neulottuna olisi aika hyvä... Ohjeet vaan on saksalaiset, saksaksi ja saksa on mulla himpun verran ruosteessa. Onneksi Ullassa on kattava sanasto. Ruutumallit on olemassa, ihan hyvä, mutta tietty saksalaisessa lehdessä ne ovat erilaisia kuin kaikkialla muualla... ja kaikkia merkkejä ei suinkaan selitetä (edes saksaksi)
Tässä punaisessa liinassa esimerkiksi on noi lehdykät keskustähden ympärillä ja noiden reunatähtien pohjukoissa sellaisia että vielä en oo keksinyt että miten ne neulotaan. Ruutumallissa on vierekkäin kaksi langankiertoa mutta nurjaa kerrosta ei ole selitetty. Jos ne langankierrot neulottais kahdella silmukalla nurjalla (etu- ja takareunasta) niin tuloksena olis kai vähän erinäköinen tulos... ja arvatkaa keksinkö mä sen ratkaisun tässä kirjoittaessani. Tai luulen keksineeni... pitää kokeilla vielä. Enivei, jos ruutumalli on noin kryptinen niin jos valmis liina vähääkään muistuttaa mallia niin voitto on saavutettu :-D

Opinpas taas arvostamaan nykyajan mukavuuksia viime viikolla kun viikko sitten sunnuntaina lämminvesivaraaja kirjaimellisesti poksahti ja kaikki vedet valuivat ulos (onneksi suurin osa ihan hallitusti lopulta). Onneksi oli edes sitä kylmää vettä... Herättää muuten varmasti aamulla. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut ostaa kokonaan uutta varaajaa, pelkkä lämmitysvastus riitti - mutta maksoi sekin 450e. Juuri vakuutuksen omavastuun verran. En ehkä osta lankaa hetkeen mutta pesenpä hiukseni lämpimällä vedellä.

Mietinpä tässä viimeksi, kun ajeltiin mummolaa kohti, tätä suomenkielen häviämistä hitaasti mutta varmasti. Nimittäin nimistä. Tielaitos on nykyään Destia, Posti on Itella, Turun puhelinlaitos on Auria... pääkaupunkiseudun oppilaitokset ovat sitten ihan oma lukunsa. Omnia, Stadia, Helia, Metropolia, jne. Mitä vikaa on nimissä joista oikeasti voi päätellä että mitä koulu tai yritys tekee? Onneksi on olemassa Pirtin kehräämö, Laatikkotehdas (tää on mun suosikki!), tai Jyty-Sähkö ja Hurtta-Tuote. Sitten on tietysti vielä kukkakauppa nimeltä Kukkia Poikkeaville :-D (Urjalassa). Firmasta tai koulusta ei tee hienompaa tai yleismaailmallisempaa tai kansainvälisempää tai suositumpaa hassu nimi, kyllä sen pitää lähteä ihan muualta.

Jotta ei näyttäis siltä että tässä kiillotellaan omaa pyhimyksenkehää niin pitää samantien sitten tunnustaa että oma ammattikieli on ihan kamalaa epäsuomea, puoliksi kääntämätöntä siansaksaa. Mutta se pysyy sentään melkein seinien sisällä eikä sitä tuoda kadunkulmiin.

Taidan palata neuleen pariin.

Kerintäpäivä

2007-05-20T14:58:00.000+03:00

Kun nyt tuli haamuiltuakin pienen säätämisen takia... Oikeastikin olin ajatellut tänään kirjoitella :-)

Hyvin levätyn viikonlopun jälkeen olin kerännyt tarpeeksi mielentyyneyttä jotta kykenin tarttumaan jo pitkään odotelleeseen tehtävään. Sitä vauhditti myös vähän lauantain Menita-ostokset.

Viime kesänä Pukaron Paronista ostetut Pohjan Vanamo -villalangat olivat odotelleet kerimisinspiraatiota samoin kuin nuo tummanvihreät Merinosilkit ja luonnonalkoiset Sivillat. Hopeanharmaat Merinosilkit olivat lauantain saalista (ei ainoat, ostin myös villatakillisen Drops Alpacaa, ihanaa vihreää...).

Muistiin itselle: Pohjan Vanamo: 100% villaa, kerä 100+/- 5 g, Nm 8/2.
Ihan kunnioitettava kasa lankaa kerittynä, varsinkin noi Merinosilkit lämmittää mieltä (kerittynä nimenomaan). Se on kyllä kertakaikkisen raivostuttavaa kerittävää, noita vaaleanharmaita keriä kerin moneen kertaan että kaikki roikkuvat lankalenkit sain pois. Vasta jälkikäteen muuten huomasin miten yksipuolisesti mä ostan lankaa, valkoista ja vihreää vain :-)

Toinen projekti tälle päivälle oli tän härpäkän setviminen ja purkittaminen. Mulla on Addeista pussit tallella ja oon ainakin joskus muistanut laittaa niitä takaisin pusseihinsa mutta nyt on taas repsahtanut. Vähän voisin selitellä sitä liian pienellä säilytyspurkilla... Nyt sitten kaivelin ullakolta massiivista Tupperivarastoani ja löysin tuon keskimmäisen laatikon, tilavuus suunnilleen 8 litraa. Sinne pitäis mahtua kaikki pyöröt, nekin nimettömät joilla ei ole omaa pussukkaa.

Toi lankojen paksuus/pituusmääritys on aina ollut mulle hiukan hämärä. Nm 8/2, mitä ihmettä se tarkoittaa? Tai Tex 50 x 4 ? Onneksi Lepa oli nähnyt vähän vaivaa ja selittänyt asian. Mä tässä toistan asian vielä itselleni muistiin:

tex 50 x 4 (esim Sivilla) tarkoittaa että a) lanka on nelisäikeistä ja b) että tästä langasta jokainen neljästä säikeestä painaa kilometrin mittaisena 50 grammaa ja NELIsäikeinen kokonainen lanka on siis neljä kertaa painavampi per kilometri. No tää menee vielä jotenkin jakeluun...

entäs Nm 8/2 (Pohjan Vanamo)? Lukema kertoo että: a) lanka on kaksisäikeistä ja b) kumpikin säie painaa 8 metrin mittaisena yhden gramman. Kaksisäikeistä lankaa menee siis grammaan 4 metriä (?) joten kun vyyhdissä on 100 grammaa niin siinä on 400 metriä? On se aika ohutta, sellaista vähän ehkä Floricaa ohuempaa että voi toi olla tottakin.

Sit kun pitää vielä muistaa että eri materiaaleista tehdyt langat ei tolla järjestelmällä vertaudu kun puuvilla on painavaa mutta vaikka on angora tosi kevyttä niin sitten toivoisi että kaikki kertoisivat vaikka jonkun yhteismitallisen arvon, vaikka silmukkaa tuumalla/sentillä... joka sekin riippuu puikon paksuudesta.

Yhtenäiset standardit ohoi!

Nyt oon muuten lukenut kaikki tähänastiset Harry Potterit putkeen, oon ihan valmis kun viimeinen kirja tulee 21.7. Tuskin maltan odottaa... Ne viimeiset kirjat ei muuten tosiaan ole mitään lastenkirjoja, hirvittää ajatellakin että pikkuiset lukis niitä itsekseen. Aikuisellekin tekee tiukkaa muistaa että se ahdistava tunnelma ja rankat tapahtumat ovat ihan tosiaan vaan hyvä romaani.

Vaikka mitä

2007-05-13T21:18:00.000+03:00

Ihan ensin: hyvää äitienpäivää äidille!

Mua lapset ja mies lahjoivat aamulla tuomalla aamukahvin sänkyyn tarjottimella, siinä oli niitä valkovuokkojakin jotka vielä sentään kukkivat joka paikassa. Pari viikkoa sitten pelättiin että ne ehtisivät lopettaa kukkimisen mutta kylmä sää pelasti tilanteen.

Eilen käytiin onnittelemassa siskon vuoden ikäiseksi tullutta "vauvaa" ja vietiin tää villatakki, johon löysin onneksi napitkin (ja sain ommeltua ne kiinni...) Nalle on _pikkuisen_ paksumpi kuin Taneli-vauva joten napit vähän irvistävät :-) Neule on sen kokoinen että se mahtuu pojalle vielä kaksivuotiaana vaikka tein sen yksivuotiaan ohjeen mukaan. Mitenköhän ne mitat on keksitty?

Viime viikon perjantaina kävin paikallisessa (Lahjaliike Ruusutupa) ja löysin sieltä Sublimen Cashmere Merino Silk DK:ta, ostin useamman kerän kun ajattelin että haluan tehdä siitä jotain enemmän kuin pipon tai kämmekkäät. Kymmenestä kerästä ei vielä villatakkia saa mun kokoiselle (ehkä onneksi, Soilella oli vähän huonoja kokemuksia) mutta huivin niistä sai. Mä ostin talvella Flower Basket Shawlin ohjeen ja olen siitä asti miettinyt sille lankaa. Mä halusin pehmeän huivin johon voi kietoutua ... ja tää Sublimen lanka on niiiiiin pehmoista. Viikko raivokasta neulomista ja tässä on:

Pingotusalustan ruudut on 5x5 cm niin että siitä laskien huivin on jonkin verran yli 2,5 metriä leveä ja suunnilleen 120 senttiä korkea. (Puikot oli 6 mm Addi-bambupyöröt) Kyllä minusta tuohon voi kietoutua kesäiltana. Malli on mukava, sen oppi ulkoa nopeasti niin ettei mallia tarvinnut mutta kyllä mä loppuun mennessä olin jo vähän kyllästynyt... lankaa jäi siis vähän yli kaksi kerää (50 g/ 116 m), mitä niistä vois tehdä?

Nyt kun tuo pakonomainen neulominen on saatu päätökseen, voinkin sitten jatkaa Zetoria ja sitä Modan kietaisutoppia. Jos sais ne ihan valmiiksi asti...

Tässä kävi niin että blogi sitten täytti yhden vuoden, viime maanantaina jo, oikeastaan. Huomasin sen kuitenkin vasta nyt :-)

Mä tässä mietin pikkusen että mitä tää nettiin kirjoittaminen on mulle antanut... No, varmasti en näin paljon neuloisi jos en olisi löytänyt blogeja. Viime keväänä en vielä tiennyt mitään kaikista ihanista langoista joita on olemassa, puhumattakaan kaikista niistä neulemalleista joita blogit on täynnään. Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin, IRL ja virtuaalisesti. Useimpiin en varmaan muuten olisi törmännyt. Yhteen vaihtoon olen osallistunut, miettiminen ja tekeminen oli mukavaa vaikka saamapuoli jäikin pettymykseksi... ja pariin tempaukseen. Hauskaa tää on ollut kaiken kaikkiaan. Tämä blogimaailma (ja sen lähi-ilmiönä neuletapaamiset) on tarjonnut paikan jossa puhua rakkaasta harrastuksesta jota kukaan lähipiirissä ei tajua, kyselevät vain että kuinka viitsit... Koko sosiaalinen puoli blogaamisessa oli suuri yllätys.

Että kiitokset, rakkaat kanssablogaajat ja -neulojat, teidän kanssanne on kivaa, jatketaan!

Lopuksi vielä muotokuva meidän 16 vuotiaasta vanhasta herrasta. Toisinaan pitää olla tarkkana ikkunassa, jos vaikka tintit hyökkäisivät lintulaudalle.

Maksamaton mainos :-)

2007-05-02T20:11:00.000+03:00

Ensin vihreä silmä jossa on ruskea piste. Väri vaihtelee vaatteiden ja meikin mukaan, oikeasti se on vihreämpi kuin tässä kuvassa.

Kuvan otti Rakas Insinööri.

Minä: Tules tänne, otas kuva mun silmästä, ihan läheltä.
RI: ???
Minä: joo-o, tee nyt vaan niin.
RI: Onkos tää taas niitä kertoja kun on parempi vaan tehdä niin kuin käsketään ja olla ihan hiljaa vaan?
Minä: :-D

Sitten se ilmoitusasia:

Hobboks ilmoitti tänään että heille on saapunut erä Victorian Lace Today -kirjoja.

Verkkokauppa toimii osoitteessa http://www.hobboks.com/ ja kauppa fyysisesti sijaitsee osoitteessa Korkeavuorenkatu 45, 00130 Helsinki (Espan päässä Korkeavuorenkatua, ihan lähellä Menitaa)
Avoinna: arkisin klo 10-19, la 10-16

PS. Muistakaa huomenna pääkaupunkiseudun neuletapaaminen Kampin keskuksen Campissa!

Kohti toukokuuta käydään

2007-04-30T17:41:00.001+03:00

Hauskaa Vappua kaikille!

Taitaa tulla rauhallinen vappu nuorisolle, ulkona ei juuri tarkene riehua. Hyvä näin.

Vihdoin sain (melkein) valmiiksi sen pikkuisen villatakin, vain napit puuttuvat. Päättelin jo kaikki langanpäätkin ja pesin, nyt se on kuivumassa.
Kaulus piti neuloa kahdesti, ensimmäisellä kerralla yritin välttää purkamista vaikka heti kyllä näin että aloin kauluksen kavennukset liian myöhään ja tuloksena oli törökaulus kun raglankavennukset piti lopettaa ennen kuin kaikki kauluksen silmukat oli kavennettu. Sen sijaan että olisin purkanut sentin purinkin sitten viisi senttiä (ja neuloin uudelleen) Hmm... koskahan sitä oppisi että ajoissa purettu on oikeastaan ajansäästöä :-)

Valmiin työn kunniaksi teki mieleni aloittaa sitten uusi neule, ja tavoistani poiketen neuloin pari mallitilkkua ennen kuin aloitin oikeasti neulomaan mitään. Valkoinen Drops Alpacaa ja ruskea Novita Bambua. Kuva oikeastaan vain siksi kun nää värit on jotenkin niin herkulliset :-) Mutta siis tuloksena oli että mä voisin neuloa samoja ohjeita kummalla tahansa langalla (3,5 mm puikoilla neuletiheys on sama...).
Uudessa Modassa (3/2007, malli 4) on kiva kietaisuliivi Novitan Bambusta ja tuli sellainen tunne, että tuon mä haluan. Nyt se on jo edennyt koko lailla pidemmälle kuin tässä kuvassa... Mä otin lehden sivuista kopion ja laminoin ne joten nyt se raivostuttava sivujen plaraaminen loppui. (Villatakkia neuloessa hatutti, kun aina jos halusi nähdä mallin valmiista neuleesta, piti selata koko lehti taaksepäin...)

Vantaan neuletapaamisessa viime torstaina (26.4.) teemana oli lankavaihto ja sain vaihdettua itselleni tällaisen kerän virolaista villaa. Tykkään! Kirsti vaihtoi sen sähkönsiniseen mohairlankaan jonka olin joskus mielenhäiriössä ostanut... ikinä en käytä sähkönsinistä, mikä lie mielenhäiriö sattunut.

Lopuksi vielä kuva kevään etenemisestä, olikos näiden nimi espanjansinililja vai mitä? Oikeasti ne ovat sinisempiä mutta aurinko paistoi :-)

Aika kuluu alta pois

2007-04-22T20:21:00.002+03:00

Viikot senkuin vierivät ja hups, edellisestä päivityksestä onkin kulunut yht'äkkiä kokonaiset kolme viikkoa. Olen kylläkin odotellut että jotain tulisi valmiiksi mutta olen ollut laiska neulomisrintamalla. Muuten kyllä olen saanut aikani kulumaan :-)

Viime maanantaina pääsin taas omaan labraan töihin (on kuin kotiin tulisi), aika rankka jakso Viikissä on ohi, kirjoittamista vailla. Huomenna ja ensi viikolla muutenkin pitäisi kaivella kymmenisen artikkelia glykaanien kemiallisesta ja entsymaattisesta irrottamisesta ja niiden fluoresoivasta leimaamisesta ja RP-nestekromatografialla ja fluoresenssidetektorilla tutkimisesta. Otinpa käsittelyyni myös aineopintojen tenttikirjan, Lehningerin, ja aloin tavata sitä tenttimistä varten. Oonk mää pöhkö vai miks tuntuu siltä että lukeminen on kivaa, se on mielenkiintoinen kirja. Ei noin voi ajatella pakollisesta tenttikirjasta :-D, eihän?

Monesti olen maininnut pikkusiskon kuopuksen villatakista, no, nyt se on tässä vaiheessa:
Raglankavennukset jo puolessa välissä, kohta ihan kaula-aukossa asti. Kyllä se valmistuu, mutta mä en ymmärrä että mikä tässä on niin vaikeaa :-). Lanka on ihanaa, Lanettia, malli ihan mukava, mallineule helppo ja väreistäkin pidän. Eikä tää edes ole iso työ. Todellinen työvoitto kuitenkin kun tää on valmis.

Täytyy kyllä tunnustaa että yksi syy hitaaseen etenemiseen on tässä:
Zetor, Vivaldista neulottuna. Vaiheessa sekin. Paha startitis vaivaa... oli vaan pakko saada aloittaa tuollainen pehmoinen suklaanvärinen ihanuus, ja Zetorin mallineule on kiva. Tää monen keskeneräisen työn syndrooma tietää huonoa töiden valmiiksi saattamiselle :-)

Täällä blogeissa on liikkunut neulatyynymeemi, Villapallo sen aloitti. Tässä on mun osallistumiskuvani:Se on Oskarin tekemä, tooosi kauan sitten, päiväkerhossa. Hemmo täyttää kesällä 14 joten on se ollut pikkuinen silloin (niisk). Mä en kyllä raaski käyttää sitä, pudotan vielä ja rikon... se on siis hyvässä tallessa mun pienoiskaupunkini keskellä.

Aloituskuvana oli kukkapenkissä kasvava iiris, tuota sinistä ei voita mikään. Yleensä siniset kukat on hiukan violettiin vivahtavia mutta tuo on oikea sininen. Jostain kun löytäisi lisää noita sipuleita, laittaisin muuallekin. Ne kyllä leviävät mutta hitaahkosti. Tosin... en mä ole mitenkään aktiivisesti etsinytkään... pitäisi varmaan pudota päähän paketti tai jotain.

Omenapuut on nyt tässä vaiheessa, näyttää siltä että omppuja tulisi, kukkia ainakin.

Palmusunnutaita

2007-04-01T19:50:00.000+03:00

Ihanan aurinkoinen palmusunnuntai on jo melkein ohi, ikävä kyllä. Huomenna on taas työpäivä, tai oikeastaan koulupäivä. Kokopäiväkurssi Viikissä on puolessa välissä ja ihan kohta ohi. Toivottavasti vain peptidit digestoituisivat niin kuin niiden pitäisi, menossa sialidaasidigestio ja tähän mennessä se ei ole onnistunut vielä...

Pääsiäiskissat olivat liikkeellä, tytöt askartelivat oksia ahkerasti koko edellisen päivän ja jaksoivat kiertää koko kylän virpomassa. Naapurintyttöjen kasvot on sotkettu koska mulla on oikeus julkaista vain omat lapset. Suloisia kissoja olivat kyllä jokainen.

Oma blogikissa Nikke huomasi kuoritut valkosipulit ja arvasi että kohta on tarjolla jauhelihaa. Herra osaa tuoda vaatimuksensa henkilökunnalle selvästi esiin...

Lasagnen valmistamisen lisäksi tässä oli tämän päivän työsarka. Tuo ruudutettu pingotusalusta on muuten tosi hyvä juttu, vielä kerran kiitos, Rakas Insinööri.

Petroleista paloista pykästyi sitten tällainen, toistaiseksi vielä ilman kiinnitysmekanismia. Ensin pitää keksiä että millä mä tuon pidän kiinni, nyt siinä on tuollainen irtosolki. Ehkä sellaiset metallihakaset ois sopivat tähänkin... Hihoista tuli hiukan pitkät mutta siitä selviän kääntämällä, muuten pehmoinen ja lämmin. Väri on ihana (neonturkoosi)

Mallia mä otin Novitan mallista syksyltä 2005 mutta vähän sävelsin itsekin. Laskeskelin ihan itse levennyksiä ja sellaisia, mitat otin valmiista mallista. Pakkoko olis hakata päätä seinään jos joku on jo valmiiksi ajatellut mitat ja sen sellaiset? Neuloin seiskan bambupyöröillä jotka sopii Teddyn neulontaan hienosti.

Mutta kuka ihme paksu täti tuohon änkesi malliksi? On se kumma kun peilistä katselee ihan toisennäköinen otus...
Ja siitä rumasta rutusta kuoriutui tällainen perhonen. Ihana! Saanko esitellä: Fifi III, neulottuna värjäämättömästä suomenlampaan villasta jossa lampaan tuoksu on vielä vahvasti läsnä. Lankaa jäi vielä nöttönen koska halusin tuon tummanruskean reunaan. Siinä piti vähän säätää, viimeisen kokonaisen salmiakkikerroksen neuloin kai pariinkin kertaan kun yritin ottaa selvää että riittääkö tummaa ruskeaa reunaan asti. Hyvin kävi, onneksi. Suuremmankin oisin tehnyt mutta kun oli vain yksi vyyhti. Juu ja kuvausta varten huivi on ripustettu suoraan seinän rappaukseen :-)

Lanka on muuten peräisin Lohjan vanhanajan joulumarkkinoilta viime itsenäisyyspäivän tienoilta (samasta paikasta on tuo villatakin solki) ja Koivulan tila oli myyjä. Enemmän juttua markkinoista löytyy joulukuulta.

Ulpukka lähti sitten tänään myös omaan kotiinsa. Onneksi tirppana tulee hoitoon heti tiistai-iltana uuden siskonsa, Lumikin kanssa kun Kaarina lähtee työmatkalle. Hiljaista on...

Kannustusneulontaa....

2007-03-29T21:22:00.000+03:00

...on se kun aloittaa pitsineuleen jotta voisi palkita itseään. Ai mistä?

No, mulla on edelleen kesken siskonpojan villatakki. Siitä tulee kyllä ihan nätti mutta pintaneuleen neulominen on tyyyyylsäääää... Mä neulon sitä töissä kahvitunnilla mutta pitäis enemmänkin koska muuten se vauva ei enää ole vauva kun tää on valmis :-)

Siksi mä sitten neulon palkinnoksi tätä munakennoneuletta kotona. Pitsineule on kuitenkin pitsineule ja siitä ne kicksit tulee. Tää on siis Shetland Triangle Wrap Style -kirjasta, ihan kiva mallineule, käy telkkarineuleeksi koska sen oppi samantien ulkoa. Lanka on Angorinan villa-angoralankaa, tuntuu tosi hyvältä ja on varmasti kesäiltojen lämmike mutta väri ei sittenkään ole mun oma. Pitää värjätä sitten kun huivi on valmis... mä kuitenki haluaisin säilyttää tuon raitavaikutelman. Oisko tuohon Kool Aidit vai silkkivärit vai Dylonit parhaita?

Viimeinen pennuista on enää kotona. Poika lähti jo viikonloppuna ja Ulpukka oli pari ekaa päivää jotenkin vaisu. Onneksi koiran muisti on lyhyt ja tirppana on taas oma itsensä. Ulpukan uusi omistaja hakee sen jo ensi viikonloppuna mutta onneksi se omistaja on mun hyvä kaveri niin että tirppistä näkee varmasti usein. Tällä mun kaverilla on ennestään koiria joten Ulpukka pääsee laumaan ja saa leikkikavereita.

On se kyllä haikeaa luopua pennuista mutta toisaalta, ihanaa saada taas matot lattialle ja kerätä sanomalehdet pois, ei enää ylläreitä joihin voi astua ja saa sitten neuleetkin pingotettua :-). Toisaalta, en malttais odottaa seuraavia pentuja, varmaan vuoden päästä palataan tähän asiaan taas. Jäisköhän niistä vihdoin mullekin yks...

Kiitos kommenteista, niitä on kiva lukea. Ja joo, mun pitäis vastata niihin saman tien... mutta on mukamas liian monimutkaista avata oma blogi ja käydä vastaamassa, (ne nimittäin tulee aina sähköpostiin) ja sit kun ois aikaa niin sitten ei enää muista.

Nää Idolsit... harmi että Kristian putos viime viikolla pois, se ois ollut tässä sakissa paremmin paikoillaan kuin Kristiina, mun mielestä. Ari ja Anna, mä ennustan niitä finaaliin näistä (puol tuntia tuloksiin...)

Keskeneräisiä valmiita

2007-03-22T21:50:00.000+02:00

Ensimmäinen pentu lähti jo uuteen kotiinsa Laaksolahteen. On se vaan haikeaa... mutta se on varmasti perheen keskipiste ja saa roppakaupalla rakkautta.

Täs on tullut neulottua vaan *ihan* vähän, opiskelu on nyt vienyt kaiken hereilläoloajan ja sitten illat on kuluneet nukkuessa. Kun menee puolikuntoisena töihin, niin voi käydä :-) Nyt alkaa jo tuntua terveeltä (koputan puuta, minäkö taikauskoinen)
Joka tapauksessa, se villatakki on valmiiksi neulottu, tulis vaan joku joka ompelis ne palat yhteen... Viimeistelytonttu? Saas nähdä että kumpi ehtii valmiiksi ensin, villatakki vai tää kevät. Mä olen kyllä niin vilukissa että villatakille löytyy kyllä käyttöä myös lämpimällä säällä.

Fifi III valmistui myös, tiistain neuletapaamisessa (oli muuten kivaa, taas). Opin ihan uuden tavan päätellä, neulomalla, ja sillä saikin kunnolla joustavan reunan. Pingottaminen saa kyllä vähän odottaa, ihan niin kuin villatakinkin tapauksessa. Parempia kuvia sitten pingotuksen jälkeen, tää on vaan todisteena siitä että jotain on tehty :-D

Ai minkä takia noita ei voi nyt heti pingottaa? Mun pingotusalusta (kolmas kuva, vieritä alaspäin) on niin iso että se mahtuu vaan olkkarin lattialle ja nyt kun pennut pomppii ympäri taloa (eivätkä missään nimessä ole sisäsiistejä) niin lattialle voi levittää vaan sanomalehteä, kaiken muun päälle pissitään tai kakataan. Linda esimerkiksi jätti historiankirjansa lattialle ja voitte arvata, kuinka kävi :-P

Pipi ja tauti

2007-03-04T09:19:00.000+02:00

Viime postauksesta on jo aikaa mutta silti ei mitää neulottua?

No ensin oli töitä, kiirekiirekiire, neuloskelin sitten iltaisin sitä Teddytakkia toisen etukappaleen loppuun asti. Hiihtoloman lopun koittaessa mies ja lapset lähtivät viemään kummityttöä takaisin kotiin ja minä jäin "pentuvahdiksi" tarkoituksena neuloa telkkaria katsomalla hihat loppuun ja ehkä jopa koota villatakki ja sitten nauttia siitä lämmöstä. Ketut kanssa.

Noro-virus iski. Sitten siihen päälle virtsatietulehdus ja ihan tavallinen flunssa. Laskekaa siitä, en neulonut. Noro veti voimat niin pois että vain makasin laattana monen peiton alla ja samalla piti huolen siitä etten sitten syönytkään mitään. Moneen päivään. Vieläkään mikään ei oikein maistu ja pitää pakottaa itsensä syömään (hämmentävä tilanne, yleensä toisinpäin?) mutta nyt voimia on jo niin että otan ihan kohta puikot käteen.

Kaivetaan vielä koiranpentukuva ettei vallan kuvaton postaus olisi. Varpaat Rakkaan Insinöörin ja sanomalehdet kuvausrekvisiittaa.

Tilkkupeitto

2007-02-17T14:37:00.000+02:00

Tilkkupeitto valmistui jo pari päivää sitten mutta en ole ollut päivänvalon aikaan kotona ottamassa siitä kuvia. Nyt vielä sattui mukava aurinkoinen hetki.Lanka oli siis Teddy, puikot 5,5 mm ja mallineule ainaoikein. Mitat 135 x 162 cm, just sopiva päiväunipeitto. Koskahan ehtis päikkäreitä nukkumaan....

Lämmin se on mutta painava, siihen kului melkein kaksi kiloa lankaa joista 1300 grammaa laskettiin hamsterihin. Pari tilkkua aloitin jo tammikuussa niin että niitä ei lasketa, tietysti ne olivat ne isoimmat ja painavimmat :-)

Ei täällä muuta tänään, villatakin selkäkappale on kohta valmis ja voin aloittaa etukappaleita. Kädentien kavennukset lainaan jostain Novitan mallista mutta muuten teen sitä omasta päästä, mitat on suunnilleen laskettu yhdestä vanhasta puserosta.

Kunhan pennut herää, lisää kuvia niistä.

Kun nyt tuli haamuiltuakin niin hyvää Ystävänpäivää!

2007-02-14T06:44:00.000+02:00

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Lisäilin tässä kuvia tuonne _marraskuulle_ (12.11.), Blogger oli onnistunut hukkaamaan yhden postauksen kuvat kokonaan. Tai mä en ainakaan muista että olisin poistellut kuvia...
Sain sitten viikonloppuna torkkupeiton tilkut neulottua, siihen kului ihan kamalasti lankaa. 1309 grammaa Teddyä. Mä noin voittopuolisesti tykkään luonnonkuiduista mutta Teddyyn mulla on sellainen outo suhde :-) Mun ensimmäinen pitsineule (Fifi, tietysti) oli valkoista Teddyä ja se on edelleenkin pehmeä ja lämmin. Vähän sen jälkeen neuloin siitä sukatkin, sellaiset lyhytvartiset tossukat ja ne kyllä lämmittävät jalkoja ja tuntuvat mainiosti kestävän kulutustakin.

Novitan langasta tykkääminen on vähän niinkuin tunnustaisi katsovansa nolottavia telkkariohjelmia joita ei KUULU katsoa ( niinkuin Idosl, BB, Salkkarit) ja väärän musiikin kuuntelu tai että tunnustaisi lukevansa hömppäromaaneja. Mä siis itse katson Idolsia ja BBtä enkä suostu olemaan häpeissäni siitä :-). No on ne langat usein laatuunsa nähden kalliita mutta ne on silti sellaista arkimättöä josta voi ihan mainiosti neuloa vaikka oikeat rakkaat onkin silkkivillaa ja alpakkaa ja merinoa. Tämäkin selittely näyttää siltä kuin hävettäisi :-D mutta ei oikeasti kyllä hävetä. Seiskaveikan neulomisesta nyt ei saa samanlaisia kicksejä kuin alpakasta mutta kyllä siitäkin sukat ja konepestävä villatakki kasvaville mukuloille syntyy. Harmittaa vaan että ne värikartat muuttuu niin usein.

No, edelleen ihanpuhdas akryyli ja kimallelangat on ehdoton no-no ja tosinautittava neulomiskokemus tulee merinovillasta ja alpakasta.

Tämän pohjustuksen jälkeen voinkin sitten kertoa aloittaneeni villatakin neulomisen Novitan ohjeella petrolinvärisestä Teddystä :-D. Valmiina on kaksi senttiä takakappaleesta, työt hiukan häiritsevät neulomisen edistymistä, viime yönäkin väänsin exel-taulukoita solmuun yhteen asti enkä neulonut riviäkään.

Hyvää tuulispäivää - ei kun pakkaspäivää / Frost day

2007-02-08T07:22:00.000+02:00

EDIT: lisäilin tuonne taaksepäin kuvia jotka Blogger oli hukannut. Sorry haamuiluista
edit: kuva pistorasioista. Niistä jotka ovat jäässä.

Helmikuun pakkaset ovat täälläkin, aika lempeinä tosin, verrattuina muutamiin kanssablogaagiin (Villasukka, Sahrami ja Muoriska, nyt esimerkiksi) Oskari just laski että ulkona on 42,1 astetta kylmempi kuin sisällä , siis kevyet -20,5 astetta.

Cold February days are here again, here in Espoo quite not so cold as in Middle and Northern Finland, though. Oskari just calculated the temperature difference between in and out to be 42,1 degrees Celcius.

Silti se pakkanen yrittää tunkea sisään asti. Talon rakentajalta ovat tainneet eristeet unohtua seinän välistä. Seurauksena on jäässä (!!!) oleva pistorasia ja antennirasia. Klikkaa kuvaa suuremmaksi ja näet jäätä. Kuvanoton jälkeen nappasin johdot irti. (Kuva tulee takaisin kunhan pääsen kotiin) Nyt pistorasian reiïstä tuulee jääkylmää ilmaa. Onneksi varaava takka ja leivinuuni pitävät tuvan lämpimänä ja pikalämmintä saa sytyttämällä puuhellaan tulen.

Still the frost is trying to seep inside too. The builder of our house seems to be forgotten something pretty important, insulation. As a result of that, this wall socket is covered with ice and frozen dew. After I took the picture I took off the plugs. (I'll add the picture when I get home) Now wind is blowing through the holes but we are lucky to have a good fireplace and wood oven.

Puudelinpennut ovat nyt 19 päivän ikäisiä ja alkavat juuri opetella kävelemään. Askelet ovat vielä horjuvia mutta selvästi tunnistettava kävelyksi :-) Ja tärkeä taito eli murina on jo opittu. Kohta alkaa totinen leikki.

The poodle puppies are now 19 days old and just learning to walk. The steps are wobbly but you can just recongnize it as a walk :-) , and a very important skill, growl , is also aquired.Hamsterityö näyttää nyt vielä kasalta suikaleita - tai oikeastaan onkin tällä hetkellä kasa suikaleita. Nyt on menossa leveä suikale ja kun päivät kuluvat töissä (en voi neuloa :-<) niin suikale etenee H-I-T-A-A-S-T-I. Toivottavasti pakkaset eivät ole ohi ennen kuin peitto valmistuu. Ja toisaalta, nyt tekis jo mieli neuloa muutakin kuin ainaoikeaa :-) Kerroin kaverilleni lankahamsterien idean ja hän totesi: eikös se olekin tarkoituksena että lankaa ei kerry kaappeihin (?!?) No, eipä ole vielä neuloja, tämä ystäväni.

Mä olen ihaillut miehistä sinnikkyyttä neulomisen opettelemisessa Benropen blogissa. Kaulaliina on lähtenyt syntymään kirjaimellisesti alkutekijöistä: neuloja ei alunperin osannut mitään. Kun kaulaliina on valmis, voi b. olla tyytyväinen saavutukseensa: ei joka mies ole yhtä varma miehisyydestään.

Maiju, arvontapalkinto on jo valittu ja ihan kohta lähdössä postiin. Ens viikolla pitäis olla sulla, tosin itseni tuntien vasta loppuviikosta. Mutta se on tulossa, älä ole huolissasi.

Plinggggg

2007-01-31T22:19:00.000+02:00

Arvonta on sitten tehty. Paras käsillä oleva satunnaislukugeneraattori ja lottokone eli Rakas Insinööri arpoi numeroiden 1-21 väliltä numeron 16. Kuudestoista viesti arvontaan oli Maijun Korttigalleria-blogista. Onnea! Laitan palkinnon harkintaan ja lähetän sinulle jotain mukavaa tässä lähiaikoina.

Kiitos vinkeistä ja ideoista kaikille. Kun Hamsterikuukauteen on nyt aikaa YKSI TUNTI niin nyt on mainio tilaisuus käyttää hetki miettimiseen eikä syöksyä suinpäin lankakasaa kohti.

Hauskimmat ehdotukset antoivat Gehenna (hevosloimi) ja Muoriska (kalsarit miehelle ja K-18 verkkopaita) :-D. Hihittelin työpöydän vieressä ja työkaverit katselivat alta kulmien... Villatakki ja torkkupeitto olivat hyviä ehdotuksia, huivit samoin. Tumput ja sukat ovat tarpeellisia joten ehkä niitäkin vielä syntyy.

Torkkupeitto olisi ainakin tänä aamuna ollut tarpeellinen, pakkasaamu oli vilpoinen lämpimän sängyn jälkeen ja yritin kietoutua huiveihin. Kyllä mä varmaan siitä aloitan hamsteroinnin.
Mä olen jäsenenä alablogissa Lankahamsterit 7 jonka apuemäntänä on Outi. Vuosi sitten lueskelin blogeja hyvin järjestäytymättömästi (en ollut vielä löytänyt Blogilistaa) ja mietin että mitä ihmettä Lankahamsterit oikein ovat... ja nyt olen itse mukana. Ihan kohta se alkaa...
Huomiseen neuletapaamiseen otan mukaan UFOja, vaikka sen luonnonvärisen FifiIII:n. Niitäkin pitäisi saada valmiiksi :-)

PS. Marjut, kyllä puudeleita saa tulla rapsuttelemaan. Älä kerro Frankille kuitenkaan, kissat ottaa niin helposti nokkiinsa jos ottaa kontaktia alempiin elämänmuotoihin...

15000 ja 105

2007-01-28T13:31:00.000+02:00

Ois taas arvonnan paikka. Ihan just, näillä näppäimillä tulee täyteen 15000 käyntiä tässä blogissa (Hillitty WOW) ja jokunen päivä sitten tuli täyteen 100 tilaajaa. Nyt on jo 105, jotenkin tilaajia tulee ikäänkuin ryppäinä.

Siis. Jätähän kommentti tähän postaukseen ja kerro... (tuota, mitähän sitä keksis) ... no vaikka tästä: Kerro mitä neuloisit tästä allaolevasta kasasta, ja niin että se kuluisi kokonaan. Siis lisää Hamsteri-ideoita, kiitos. Mulla kyllä on jo valmiina joitain ideoita mutta lisä auttaa aina :-)

Arvon yhden palkinnon kaikkien vastaajien kesken ensi viikolla, sanotaan nyt vaikka keskiviikkona.

I will have another draw because of 15000 visitors and 105 subscribers. I'm so happy to have you all!

To participate, add your comments to this post and tell me how you would lose this pile of yarn by knitting it. I do have some ideas but to have some more wont' hurt.
Tämä kasa siis, tässä on hyvä lähtö Lankahamsterit 2007 -tempaukseen. Jos siis sais oltua ostamatta lankaa ainakin helmikuun ajan, sitten oisin aika tyytyväinen.

Kasa sisältää:
16 kerää petrolin väristä Teddyä (vaikea saada enää mistään, ostin Tarjoustalosta niin monta kuin jaksoin kantaa),
7 kerää Teddy Galaxyä mustankirjavana, (mää en tiedä mikä minuun meni, mä EN tykkää kimalteisista langoista itselläni ja nyt ostin noin monta. Ne oli alennuksessa...)
6 kerää valkoista Floricaa (no tätä löytyis kaupasta kyllä muutenkin mutta se Muoriskalta saatu kerä oli niin yksinäinen)
11 kerää tummansinistä 7V lankaa (järki meni)
-ainakin selitykset on hyviä?

I have here 16 balls of Novita Teddy wool/polyamide/acrylic blend (petrol) and 7 balls of Teddy Galaxi (black/grey/white) by Novita also, 6 balls of white wool yarn Florica by Novita and 11 balls of blue 7 Veljestä wool blend yarn. I do have an idea for all of these, I swear. The Teddy balls will be an afgan, the process of design is on it's way. There's some more in my stash. That blue wool/polyamide will become a cardigan of some sorts... and the white wool will be a shawl again. Not that I didn't have enough yarn for that purpose already.

On mulla ajatus siitä että mihin nää menis. Kaikki Teddyt olis ehkä alkamassa tilkkupeitoksi, siihen tulis vielä lisääkin mun kaapista. Suunnittelu on vielä vähän alkutekijöissään... RI kyllä katseli noita petroli-Teddyjä ja sanoi kauhua äänessään: "et kai sä meinaa ommella noista mitään? Toi neonturkoosi on kamala väri." Ommella? Neonturkoosi?

Valkoinen Florica ois huivilankoja, ihan niinkuin niitä ei olis riittävästi ennestäänkin, mutta... tota. Mä tarttin lisää? Sininen 7 veljestä ois ehkä villatakki, kai.

Joka tapauksessa, tähän taloon EI tarvita uutta lankaa. Ainakaan kuukauteen, siis.

I will not have any more yarn in this house. Not for a month, anyway :-)
Tässä on pari kuvaa viikon ikäisistä pennuista, yläkuvassa kaikki yhdessä mittatikun kanssa ja alakuvassa poika yksin Rakkaan Insinöörin kämmenellä. RI:llä on kyllä aika suuret kädet... Pennut ovat kasvaneet viikossa hurjasti, jokainen on vähintään tuplannut painonsa. Suurin painaa nyt 360 grammaa (poika) ja pieninkin 320 grammaa. Syntymäpainot olivat 165 - 179 grammaa.

The puppies are one week old now and they have doubled their weights already. The boy that is the oldest is 360 grams now and he started from 179 grams, and even the smaller girl is 320 grams. They grow so fast.
Nyt niillä on jo mustat polkuanturat ja kuononkin pigmentti alkaa olla jo musta. Ne eivät enää muistuta pikkuisia possuja :-) Reilun viikon päästä pitäisi silmien alkaa aueta, silloin ne alkavat näyttää KOIRILTA.
Now they already have black paws and even the noses are becoming black. They don't look like piglets any more but real DOGS when in a rough weeks time their eyes will open :-).
Kiitos kaikille sivuilla kävijöille ja tilaajille! Tulkaa toistekin :-)

meemittää / a meme in Finnish

2007-01-24T17:31:00.000+02:00

Jos sitten välillä meemiäkin :-) (edit, lisäsin aloittajan)

Jos nappaat tämän meemin (vain ensimmäinen kommenttilootaan ilmoittautunut saa meemin) lisää listaan YKSI tapa käyttää langanloppuja. Lisää myös järjestysnumero.

LANGANLOPPUJA VOI KÄYTTÄÄ:

1. Hiusdonitsin virkkaamiseen
2. Sukkien varsiin/raitoihin
3. Ristipistotöihin
4. pienten "miniatyyri-avaimenperäsukkien" tekemiseen
5. Tehdä peitto/viltti virkkaamalla tai kutomalla.
6. vauvan tossuihin/villasukkiin (jotka tietysti menee hyväntekeväisyyteen!!)
7. apulangaksi, joka puretaan myöhemmin pois, esim. silmukoimalla yhdistäessä.
8. ATC, deco ja scrapbooking askarteluun.
9. Lahjojen paketointiin
10. Apupupun puseron raitoihin
11. Virkattujen ja neulottujen pehmojen täyttämiseen!
12. Neulahuovutukseen, jos ovat (hahtuva)villaa tai muuta sopivaa materiaalia
13. Kissin leikkikaluksi.... (joita saa metsästää sitten jokapaikasta)
14. Kaulaliinaan, josta voi halutessaan tehdä myös kaksipuoleisen ettei pätkät nävy.

15. Langanlopuilla voi kirjailla vanhoihin asusteisiin piristystä esim. kukkaset linnunsilmäpistoin, kukkienvarsia ketjusilmukkapistoin, voi virkata värikkäitä raitoja jne.
16. Jämiksillä voi tehdä patalappuja.
17. Kerää oikein paljon jämälankapätkiä purkkiin, solmi ne yhteen ja kudo villasukat, solmusukat. Ei tarvitse edes päätellä, jätä solmut sisälle lämmikkeeksi
18.Koiranpennuille leluiksi(tiedän,on vaarallisia)kelpaa myös täydet kerät ja valmiit tekeleet!!
19. Voi tehdä 80-luvun muistoksi tiplulapasia! Eli sellaisia jotka ovat muuten yksiväriset mutta siellä täällä on tipluja ja pääidis on se, että sisäpuolella nämä tiplut olivatkin lyhyitä langanpätkiä... Tosi lämpimät.
20. Niitä voi käyttää lasten kanssa askartelussa. Esmes peikolle tukaksi.
21. Langanlopuilla voi tehdä vaikka pitkäpistotöitä (meidän lapset on niitä tehneet)
22: Koiranpennuille tunnusväriksi, kuvassa pinkki, turkoosi ja violetti :-)oli aivan unohtua... tuli vissiin leikkaa-liimattua huolimattomasti lisäyksenä tässä:

Meenin aloitti Martsuli ti 23.1.07 klo 22.03

edit2: no voi hyvänen aika, enhän mä saa tätä valmiiksi millään :-)

Mä siis nappasin tän täältä, Vattumadon blogista.

Kumiankkakuoro (only in Finnish)

2007-01-20T14:34:00.000+02:00

Tässä esitellään ensikertaa maailmalle Marketan pennut: kaksi tyttöä ja yksi poika. Tervetuloa maailmaan! (käsityöjuttuja sitten koirajuttujen jälkeen...kelaa alas)
Ultraäänitutkimuksessa eläinlääkäri veikkasi neljää tai jopa viittä mutta näköjään Marke oli eri mieltä sopivasta perheen koosta ja teki ihan omat ratkaisunsa: ei mitään suurperhettä vaan kolme on sopiva määrä :-)

Poika syntyi ensin, lauantaina aamuyöllä kello puoli viisi meidän sänkyymme. Tytöt sitten peräjälkeen hieman suojatummassa paikassa... olohuoneen sohvalla. Jäin perjantaina kotiin vahtimaan, kun noista koirista ei koskaan tiedä... Se näytti koko päivän siltä että pikkuisen supistelee (olin ollut aamulla aivan varma että ne syntyisivät perjantaina päivällä) mutta sitten päivän mittaan Marke näytti siltä että se ei sittenkään synnytä niitä kovin pian, ei ainakaan vielä aikaisin seuraavana yönä. Kaikki "varmat" merkit hyvin lähellä olevasta synnytyksestä puuttuivat- koira lakkaa syömästä (Markella oli hirveä nälkä koko ajan), kaivaa petipaikkaa, on levoton (M nukkui) ja vaeltaa paikasta toiseen (vaihtoi ehkä kolme kertaa paikkaa iltapäivän mittaan), läähättää lakkaamatta.

Olin siis väärässä... Mentiin varmuuden vuoksi aikaisin nukkumaan koska ajattelin että koira herättää meidät kuitenkin aamuyöstä alkamalla ravata edestakaisin ja inisemällä, ja Marke tuli rauhallisesti meidän väliimme nukkumaan. Neljän aikaan havahduin sitten läähätykseen ja ajattelin heräillä pikkuhiljaa vahtimaan, mutta siinä vaiheessa yleensä on runsaasti vielä aikaa (ajattelin että se synnyttää sitten päivemmällä jos nyt vasta aloitti) ja nukahdin uudelleen - herätäkseni vikinään. Tuore pentu, puhtaaksi pestynä, vikisi keskellä petiä.

Marke on hieno äiti, hoitaa pentujaan hyvin ja pitää Orvokin ja Nikke-kissan loitolla. Ihmiset saavat vapaasti ottaa pennut käteensä, siitä Marke ei pahastu. Orvokki on aivan varma että Marke _ei voi_ osata hoitaa pentuja vaan kuuntelee valppaana kumiankkaääniä valmiina syöksymään hätiin :-)

Alla onnellinen tuore äiti uuden perheensä kanssa.
Käsityörintamalta... Otin ja purin Enen. Jossain blogissa joku (en siis mitenkään muista...) oli onnistunut tekemään vähennykset toispuoleisesti ja aloin sitten varmuuden vuoksi laskea silmukoita minäkin. No tietenkin kävi niin että toisella puolella oli kymmenen silmukkaa enemmän kuin toisella. Siis vino. Joka tapauksessa en koskaan oikein ollut tähän versioon muutenkaan tyytyväinen, puikot olivat lankaan (Sivilla) nähden liian suuret ja tulos jotenkin löperöä. Oli sitten aika helppo päätös purkaa.

Malli on kyllä niin kaunis että teen sen jostain muusta langasta vähän myöhemmin...
Sivilla oli (on) kyllä mukavan pehmeää, mutta vaatii kyllä pienemmät puikot kuin viitoset (kantapään kautta tääkin piti oppia). Voisin ehkä värjätä Sivillan, tää luonnonvalkoinen näyttää jotenkin epämääräiseltä. Joku kaunis raikas vihreä ehkä... Voiskohan Sivillaa värjätä Kool-Aideilla?

Nyt taas / now again

2007-01-13T23:22:00.000+02:00

En ole ainakaan viikkoon neulonut melkein ollenkaan. Kaikenlaista kahta kättä vaativaa on pitänyt puuhata, laittaa ruokaa (tapahtuu muuten aika harvoin) kun Rakas Insinööri oli työmatkalla, käyttää tuntikausia koiran harjaukseen, pesuun ja kuivaksi föönaamiseen, ja sen jälkeen trimmauksen avustamiseen, ja sitten vielä kirjoittaa kurssiraporttia. Joten langat ja puikot ovat odotelleet enemmän tai vähemmän rauhallisesti nurkassa. Valmista ei siis mistään, miljoona neuletta kesken (ja hirveä hinku aloittaa taas jotain uutta: nyt jotain rajaa hei!)

I haven't knitted much for a week, there's been quite a lot of things going on that have required two active hands. Darling Engineer was on a business trip so I had to cook (very seldom happens), a poodle had to be brushed, washed and blow dried for trimming and then there was a course report to write. Add all these things up and it lead to putting all yarn and knitting to aside for a while. So, no FO's here, only a terrible urge to start something new again...

Nyt ois kyllä muita tapahtumia joista kirjoittaa tännekin:
Now there's something new to write about here:
Tällainen saalis oli perjantaina odottamassa pitkän päivän jälkeen kotiin palaavaa Villasatua. KOLME postipakettia. No mikään näistä ei ollut varsinaisesti yllätys... yhden olin jopa itse tilannut.

Ja miksikös bloggaan niistä vasta nyt? No kävi vanhanaikaisesti :-) Kameran akut (molemmat!) olivat tyhjiä. Tietysti molemmat, kuka nyt täysiä pitäisi varastossa... Meni sitten se päivänvalo ladatessa :-)
These three post packages had arrived on Friday and they were waiting for me... None was really a surprise, I knew to wait for them and one I had actually ordered myself.

It took a while to blog about them, though, BOTH of my camera's batteries were dead. Imagine, both of them.

But this is a bit like Christmas, these make me on so good mood, now look at them:

Mutta tää on kuin joulu, mä tulin niiiiin hyvälle mielelle näistä paketeista, katsokaa nyt:
Muoriskalta tuli tällainen paketti blogiarvonnan voittona. Vitivalkoista Floricaa, tähän asti en oo tätä lankaa tullut hankkineeksi, mutta koska olen lukenut siitä paljon myönteisiä kommentteja niin se on ollut kyllä hankintalistalla... Sitten paketissa oli herkullisen väristä Järbo Garn -sukkalankaa, salamavalokuva ei tee edes photoshopattuna sille oikeutta. Just toi kissankellonsinisen ja turkoosin yhdistelmä on niin ihana... ja toi muistikirja, se ei ihan heti paljastanut kaikkea,

Muoriska (link in the Finnish text) sent me this package as a price of a draw. White Finnish 100% wool I've been wanting for a long time, lovely sock yarn with such a delicious colour, and this notebook.
nimittäin tää on NEULONTAmuistikirja! Mahtava ajatus! Muoriska oli liimannut tähän malliksi upeiden kirjoneulelapasten ohjeen,

Namely, a KNITTING notebook. What a wonderful idea. She glued a pattern of lovely mittens as an example..
kas näin, siinä on muistissa ohje ja neulemallit, ja viereen voi kirjoittaa omia muistiinpanoja. Taidanpa jatkaa samalla saralla. KIITOS Muoriska, tää on ihana.

like this: there's a pattern and everything there, and you can write your own notes aside. I think I'll take the idea. Thank you, Muoriska, I really is lovely.
Pelagian blogissa oli lankavaraston määrän arvauskilpailu ja mä arvasin lähimmäksi. Palkintona tuli ihan mielettömän IHANA pino Kool-Aid -pusseja, näillä voi värjätä vaikka mitä. Pelagia kyllä kertoi etukäteen että Kool-Aidia on odotettavissa kun kyseli lempivärejä mutta että _näin paljon_. Olen tosiaan ihan sanaton... Yllätyksenä oli mukana unelmanpehmeä kerä schoeller+ stahl'in konepestävää, ohutta 100% merinovillaa (300 metriä/50g) vaikka värjäyskokeilua varten. Siitä sais mulle oman huivin... tai sormikkaat... tai sen huivin. Valkoisena... Koolattuna...

Kiitos Pelagia, kiitos PALJON!

And Pelagia sent me this pile of Kool-Aid. I never tried it before but now I can dye anything. She did tell me in advance that there would be some Kool-Aid coming as she asked my favourite colours, but this much. Wow. As a surprise she sent me this 100% merino yarn by shoeller+ stahl, soft as a dream. It's going to be a scarf for me... or gloves. Or that scarf. white.... Kooled...

Thank you, so much!

Ja nää mä itse tilasin, IK:n syksy 2006, Kevät 2006, Talvi 2005 ja Holiday Gifts. Näitäkin odotin, mutta se yllätyksen ihanuus tietty puuttui :-)

Nyt ois sitten ohje Swallowtail Shawl'iin ja Trellis Shawl'iin ja Cathedral Afghan'iin ja vaikka mihin. Ois vaan aikaa samalla mitalla... Saiskos sitä ostettua jostain nettikaupasta? Heti laittaisin Visan vinkumaan!

These I ordered myself, IK Fall 2006, Spring 2006, Winter 2005 and Holiday Gifts. Now I have all these patterns, but only the time I had before. Do you know any web shops that sell time? I'd buy some, at once.
Tää ei liity mitenkään mihinkään, harmitti vaan: Käsilaukkukatastrofi. Lemppariluomivärini oli pilkkoutunut palasiksi kun rasian peili irtosi liimauksestaan. Onneksi noita saa lisää. On se niin vaikea löytää "oikeita" värejä.

A hand bag catastrophy. My favourite eye shadow is in pieces...
ja vielä tämän viikon päivitys aiheesta "Marke ja maha". Puudeli on kovin pyöristynyt, nyt se jo lyllertää kuin viimeisillään raskaana oleva (jota se onkin...) Käy kateeksi, koiran tiineys kestää vain 60 vuorokautta, mulla oli aikoinaan valasmainen olo monta kuukautta.

An update of Marke the poodle and a round belly. She is soooo pregnand. I'm so envy, a dog only expects for 60 days, I remember having a whale like posture for months at the time.

Vielä lähikuva pyöreästä puudelinvatsasta. Nyt pentujen liikkeet voi tuntea jo ulkoakinpäin, siellä on varmaan tungosta :-) mutta Marke antaa kiltisti tunnustella. Pentusiin päästään tutustumaan jo ensi viikolla, torstaina on laskettu aika viimeistään.

A close-up. I can feel the moving of the pups and Marke lets very generously me feel them. It must be crowded in there :-) Next week we'll get to know them, the due date is on Thursday at the latest.

Bloggaaminen on muuten aika hassu juttu... Sen tärkeys on kasvanut paljon suuremmaksi kuin koskaan kuvittelinkaan... mä ainakin kirjoitan pääasiassa kai itselleni, päiväkirjanomaisesti suunnilleen enkä edes odottanut että tätä joku lukisi. Sitten blogilistalla on yhtäkkiä monta tilaajaa ja mä olen lapsellisen hyvilläni ;-) ja jos joku lopettaa, se tuntuu henkilökohtaiselta epäonnistumiselta. Tulee mieleen että pitäiskös nyt sitten muuttaa jotain, kirjoittaa mielenkiintoisemmin tai useammin tai ... jotain. No, en sentään taida muuttaa mitään, kyllä kai tää on sentään aika lailla mun näköiseni?

Kumminkin, itsellänikin on NELJÄ sivua blogeja Blogilistan suosikeissa... toisia niistä luen enemmän kuin toisia, tietenkin. Jotkut bloggaajat tuntuvat jo läheisiltä, kuin tuntisin henkilökohtaisesti :-). Mä mietinkin tässä että mikä saa mut tilaamaan ja mikä sitten pitää blogin listalla?

No, kirjoitustyyli on tärkeä. Huumorintaju pitää näkyä läpi tekstistä ja sen lisäksi suomenkielen täytyy olla edes suunnilleen oikein kirjoitettu (yhdyssanat...). Itsekin yritän sitä jos kohta aina en onnistukaan... Jos jaksaa kirjoittaa paljon, se on aina hyvä, minusta on mukava lukea pitkiäkin kirjoituksia. Ulkoasua katselen myös, kovin rauhaton ilme häiritsee, mutta sisältö on sentään tärkeämpi :-). Kuvia on mukava katsella, varsinkin jos työt ovat kiinnostavia. Kovin kranttu en ole, noi 200+ blogia listalla jo kertoo sen, mutta jos on kiire niin luen vain ne lempparit :-) Vielä kun ehtisi ja jaksaisi kommentoida riittävästi. Mieli tekisi enemmän kuin sitten lopuksi kommentoinkaan. Kommentteja on kuitenkin mukava saada. Kiitos niistä :-)

Tulipas pitkä. Mahtoikos kukaan jaksaa lukea loppuun asti?

2007. Nyt. / 2007. Now.

2007-01-01T20:51:00.000+02:00

Noin. Tässä on nyt sitten vuoden viimeinen neule. Aika sopivaa, eka neuleeni tänä vuonna- se josta aloitin uudelleen neulomisen siis- oli sukat, 7v Jättiraitaa... Nyt olen siis edennyt Steppiin (raitaa tämäkin) :-) Kiitos, Sia, tää on kyllä ihana sukkalanka!

There, that was the last knit of 2006. Quite approppriate since the first of the year was also socks, socks that started my knitting "carrieer" all over again :-)

Valmiit sukat painoivat vain 59 g koska en malttanut kutoa pitkiä varsia... Lankaa jäi siis jäljelle sen verran että aloin neuloa rannekkeita, ja yritän saada langan riittämään kämmekkäisiin asti. Jotta ei tulis "toisen kämmekkään syndroomaa" aloin sitten neuloa niitä yhtä aikaa. melkoinen lanka- ja puikkohässäkkä tuli siitä tulokseksi :-)

The ready pair of socks weighed only 59 grams because I wanted them ready soon and didn't want to knit long legs. There's plenty of yarn left still, and I try to make it to fingerless mitts. To avoid "one mitt syndrome", I started to knit them both at once. The result was a mess of yarn and needles :-)

Muut ovat tehneet yhteenvetoa viimevuodesta. Mulle oikeastaan riittää yksi asia: opin neulomaan kunnolla enkä ole sitten sitä lopettanut :-). Ja vielä on niiiiin paljon opittavaa...

Uudenvuoden ilotulitukset jatkuvat edelleen (1.1. klo 22.00) , eilinen pauke oli kyllä huumaava, luulisi että kaikki olisivat saaneet paukuteltua riittävästi.

Twin Peaks. Ihkut kasarivaatteet ja kasaritukat. Hassua että niiden henkilöiden nimet muistaa vielä :-) Kaipa tää pitää katsoa taas kokonaan.

Uutta vuotta ja muuta / New Year and else

2006-12-30T11:51:00.000+02:00

Aivan ensiksi, hyvää UUTTA VUOTTA 2007, olkoon uusi vuosi parempi kuin vanha (jos mahdollista), tuokoon se paljon lankaa ja ihania uusia malleja, ja neuleunia :-)

First of all, a Very Happy New Year 2007 to all, let the New Year be even better than 2006 and let it bring you lots of lovely yarn and wonderful new patterns, and knitting dreams :-)

Sitten sitä muuta. Kävin torstaina eläinlääkärillä meidän pikkuisen Marketan kanssa ja mitäs sieltä paljastuikaan.... Kirpun massussa on ainakin kolme, todennäköisesti neljä ja ehkä jopa VIISI pientä pentusta. Kolme näkyi samassa ultran kuvakulmassa ja ne muut olivat sen verran eri kohdassa että hyvällä mielikuvituksella ne voidaan laskea. Alemmassa kuvassa siis näkyvät siis ne kolme. Rouva Marketta tuntuu ottavan tämän elämänsä mullistuksen aika rauhallisesti... laskettu aika on tammikuun puolenvälin jälkeen. Elämme jännittäviä aikoja, ystäväni.

And then the else. I went to the vet's on Thursday with our wee Marketta the Poodle and look what we found: there's at least three, probably four and maybe even FIVE small puppies in her belly! Three of them were in the same ultrasound scan picture and the others were that much apart that they could be counted with a good imagination. In the picture below you see the three. Ms. Marketta seems to be taking this major happening in her life in quite a calm attitude...
Rva Marketta esittelee tässä alemassa kuvassa minun joululahjojani. Kirjat ovat sellaisia jälki-joululahjoja joita käydään ostamassa itse kun paketeista ei sitten neulekirjoja paljastunutkaan. Shawls and Scarves - Knitter's Magazine (aika ihana), Folk Shawls - Cheryl Oberle (kiva sekin) ja Knitting Rules! - Stephanie Pearl-McPhee (sekä hyödyllinen että hauska).

Tuo sukantekele oli ihan oikea joululahja, JYV-sellainen, Sian kanssa vaihdettiin pehmoisia lankalahjoja. Mä sain Austermanin Step -kerän ja se oli ihan pakko aloittaa sukiksi itselle vaikka paljon muutakin ois ollut kesken (ja mun alpakkasukkiin tuli just isot reiät). Mä oon varmaan yksi hitaimmista sukanneulojista niin että tähän mennessä olen saanut aikaan 1,25 sukkaa. Lanka on ihanan tuntuista neuloa ja sukkana sitäkin parempi.

Ms. Marke is showing my Xmas presents in the picture below. The books are so called after-Christmas-presents that you go and buy yourself when the actual Christmas parcels did not reveal any knitting books after all. Shawls and Scarves by Knitter's Magazine (lovely), Folk Shawls by Cheryl Oberle (like that too) and Knitting Rules! by Stephanie Pearl-Mac-Phee (both funny and useful)

The sock in process is an actual Christmas Present, from our Christmas Present Exhange. Sia and I exhanged yarn balls and I got a ball of Austermann Step in colourway 04. It's so soft and lovely that I just had to star knitting socks for myself. I'm probably one of the slowest sock-knitters on the Earth and so I only have 1,25 socks ready. This yarn feels wonderful to knit and as a sock it's even better.
Tässä on lähikuva sukasta. Puikot 2,5 mm 40 cm Addin pyöröt, 60 silmukkaa. kantapää ranskalainen Ullan ohjeen mukaan, muuten sukka omasta päästä. Yhteen sukkaan kului lankaa 29 grammaa. Pikkuisen piti keriä lankaa välistä (13 g) että sai toisen alkamaan samasta kohdasta, mallikerta on puolen sukan mittainen ja yhteen sukkaan meni vähän yli kaksi mallikertaa. Raidat on mukavan rauhalliset tässä värivaihtoehdossa (04)

Here's a close-up of the sock. Needles 2,5 mm Addi circulars, 40 cm long, total of 60 stitches. The heel is a round french according to Ulla's advice, otherwise the pattern is my own. I used 29 grams of yarn in a one sock, and to start the other from the same spot of the yarn repeat, I had to reel off 13 grams. I like the serenity of the repeat... Kun kerran olin saanut näytteen langasta niin sitä sitten piti saada lisää. Oisin ostanut samaa väria kuin Sia lähetti mutta Menitassa ei ollut. Piti sitten ostaa erilaista (väri 07). Ja sitten Tapestrya, sitä olen haaveillut jo tovin, nyt sitten lykästi. Tai siis, onhan sitä Menitassa ollut jo pitkään mutta nyt siis raaskin ostaa ;-) Kuvaan otin tasapainon vuoksi vain kaksi kerää, ostin kuusi jotta siitä saisi tehtyäkin jotain... Mitäköhän, vinkkejä otetaan vastaan, kiitos.

As I got a sample of this fine yarn, I had to get more of it. I would have bought the same but there were non, so I got another colour (07) of it. And I got some Rowan Tapestry I wanted to have for a long time and now I got lucky. Okay, my LYS has had it for a long time, but now I thought I could afford it. I only took two balls for a balance but I bought actually six of them to really be able to do something. I just don't know what, any ideas?

Sitten vielä yksi asia: oisko kellään myytävänä tai hätätilassa lainaksi IK syksy 2006 numeroa? Käytettykin kelpaa...

Hyvää Joulua / Merry Christmas

2006-12-23T20:58:00.000+02:00

Edittiä*

Olen saanut hyvänjouluntoivotuksia joko joukon, kiitos kaikille! Oman jouluntoivotukseni haluan kertoa tässä kerralla kaikille, jos kaikkiin suosikkilistallani oleviin blogeihin kävisin kirjoittamassa niin tekisin sitä vielä ensi yönäkin :-)

jotta: Hauskaa Joulua kaikille, ja Onnellista uutta vuotta 2007!

I have received wishes for merry Christmas , thank you, everyone! My wishes for all I give here instead of writing it separately in every blog on my favourites list, there's so many of them :-)

Nää koristeet on mun lemppareita, mä olen itse tehnyt ne, toisen ristipistoilla plastic canvasille ja toisen helmillä. Aikaisempina vuosina mulla oli tapana tehdä vähintään yksi koriste käsin, joko ristipistoilla tai sitten sellainen huopa-aplikaatiokoriste mutta nyt oli muita kiireitä...

These ornaments are among my favourite ornaments, I've made them myself, the one with Santa is cross stitch and the one with a snowman is beads on plastic canvas. I've been in a habit of making one for every Christmas but this year I was busy elsewhere.

Blogger muuten kiukutteli kuvien lataamisessa, onko muut huomanneet? Tuli sitten tutustuttua Flick'rin kuvanlataamiseen mutta en edelleenkään saa ladattua kuin yhden kuvan toiminnolla "blog this", se tekee joka kuvasta oman postauksen. Voisko joku kertoa vaikka joulun jälkeen selkokielellä että kuinka tää tehdään?

Haamuilut muuten johtuu siitä että äsken TEKSTI hävisi jonnekin... kuvat kyllä tulivat esille. Ihme juttu... koitetaas nyt uudelleen, poistan samalla tekstittömät postaukset :-) Ja se toinen kuva myös katosi jonnekin, uudestaan lataaminen ei sitten onnistu. Teen sen myöhemmin.

EDIT* : mallailen tätä Flickrin kuvan implantoimista, kiitos avusta, Tuulia. Miksköhän ne eivät kerro tätä vaikka Bloggerin helpissä... muuttelen tässä vielä näitä kuvan mittasuhteita...

Muistiin: leveys 400 ja korkeus 300 tuntuu mahtuvan hyvin. Alkuperäinen Medium on liian iso... small on liian pieni. muuteltuna hiukan kärsii tuo resoluutio kuitenkin

Oi Ei, taasko? / Oh No, Not again?

2006-12-17T18:44:00.000+02:00

Kas tässä, nyt ois piparintuoksua talo tulvillaan. Maistiaisia, olkaa niin hyvät! Linda innostui leipomaan ja pisti eilen taikinan jääkaappiin valmistumaan. Ensimmäinen pelti on näin kaunis, toisesta tuli kuusenkoristeita (maalataan mustan päälle kultaväriä), kolmas onnistui taas kun leipuri muisti vahtia kelloa :-)

Here, I give you a sample of our christmas cookies (not ginger bread cookies since there's no ginger in the recipe, how odd) Linda took up the task and she even made the dough herself yesterday. Sitten olemme viettäneet äiti-tytär -päivää tekemällä helmitöitä. Meillä on ihan naapurissa kauppa josta saa helmiä (huomasin vasta eilen!) joten pakkohan niitäkin oli sitten kokeilla. Aika kivaa, pitää sanoa. (klikkaa kuvia isommiksi)
We had a mother-daughter -day today, and we spent it doing bead work. There's a hobby shop just next door to us that sells beads and equipment to go with them (I only found that out yesterday) so naturally I had to try it out. A lot of fun I must say! (click on the pictures to make them bigger)

Tällaisen tein...
This I made...
.. ja tällaisia.
...and these.
Silmukkamerkeistä on ollut edelleen pulaa, niin halusin kokeilla että osaisinko tehdä niitä itse. Aika kivoja, vaikka itse sanonkin :-) Suomalainenhan ei kehu omia töitään, mutta nyt olen kyllä kovin tyytyväinen.

I was a bit short of stitch marks so I wanted to try if I could make them myself. They turned out pretty well, I must say :-) A Finn never brags on his/her own work, but now I am very satisfied with these :-)
*ja se otsikon huokaus - tässä on syy siihen. Nyt jommallakummalla isoista koirista oli ollut tylsää yöllä. Tuollainen löytyi aamulla... Ei pahin sotku minkä olen nähnyt mutta olis muutakin... Niin juu, ette varmaan arvaa että mitä lankaa toi on? (taas)

*and the moan from the title - here's the reason for it. Now it was either of the big dogs that had a boring night. That pile was to be found in the morning... Not the worst I've seen but I might just have other things to do instead. Oh yes, right, I bet you can't guess what yarn I have here? (again)

Paljastus!

2006-12-14T19:48:00.001+02:00

Niinhän siinä sitten kävi tiistaina etten taaskaan ehtinyt postiin, nyt vain se oli ihan oma vika... ja ruuhkan. Jostain syystä matka Meilahdesta Niipperiin kesti luvattoman pitkään. Sitten keskiviikkona kun miehen piti hakea paketti niin eikös se hyväkäs päässyt kotiin vasta seitsemän jälkeen - itse keikuin töissä kirjoittamassa esitelmää yhteentoista asti, "virkeänä".

Mutta tänään. Nyt se onnistui! Ja Riitu paljastui :-) Olen kyllä uumoillut tätä, kaikki posti on tullut samalta paikkakunnalta ja jossain (no blogissa, tietysti) on ollut joskus maininta Riitun kotipaikkakunnasta. Mutta varmahan koskaan ei voi olla... Oli silti hauskaa olla oikeassa. Teilläpäin on muuten kauniita maisemia, olen käynyt blogissasi niitä katsomassa :-)Ja mitäs täältä löytyi... suklaa on jo mennyt parempiin suihin, marmeladi on vaiheessa (kohta loppu) Noi joulukuusenkoristeet on kivoja, mä tykkään tuollaisista pienistä, huolella tehdyn näköisistä jutuista. Varmasti pääsevät kuuseen! Enkelikynttilä ja sille alusta, meillä taatusti löytyy käyttöä :-), olen kynttiläfriikki ;-) - ja siksi harmitellut sitä että työpaikan paloturvallisuussäännöt kieltävät kynttilät. No nyt voin viedä sinnekin "kynttilän", ledikynttilä on taatusta sääntöjenmukainen ja luo kyllä tarvittavaa tunnelmaa. Ja lankaa... Riitu kirjoitti että Raita-Veikka on oikeastaan Lindaa varten :-), sitten meillä on molemmilla samanlaiset lapaset... Kiitos!

Kiitos, Riitu, että olit ei-enää-niin-salainen Neuleystäväni :-) Ja kiitos Kristelille järjestämisestä!

Se esitelmä (puolen tunnin mittainen artikkelin esittely) jota eilen kirjoitin... pidin sen sitten tänään seminaarissa. Koko päivän istuminen kovalla tuolilla kuuntelemassa artikkelien esittelyjä, se voisi olla aika unettavaa touhua... mutta tänään mulla oli pelastus! Mä olin kerinyt sen Lohjalta ostamani villalangan ja aloitin siitä Fifi III:sta. Mallikerta on niin helppo että sitä voi loistavasti neuloa sokkona (ainakin osittain) ja samalla keskittyä kuuntelemaan esityksiä. Yhtään ei nukuttanut, vaikka yhdeksästä neljään istuttiin. Fifi III edistyi useamman mallikerran :-)

Voihan Posti! Nillitystä/ Oh post. A complaint

2006-12-11T19:11:00.002+02:00

Nyt on sitten tääkin nähty.

Kävin tuossa postissa kysymässä jotta oisko mun SNY-pakettini jo tullut paikkakunnalle - tai siis yritin käydä. Meillä posti on auki 9.30 - 18.00 ja olin paikalla vielä ihan hyvissä ajoin (kymmentä vaille) ja mitä olikaan vastassa? Suljettu ovi; ja sen takana toinenkin hämmentynyt asiakas ihmettelemässä. Ovella ei näkynyt minkäänlaista viestiä poikkeavista aukioloajoista...

Kohtalotoverini kertoi että sisällä näkyy kyllä liikettä mutta henkilökunta oli siirtynyt takatiloihin. Koputtelimme siinä ovea ja hetken päästä virkailija ilmaantui varsin kiukkuisen näköisenä (kello oli edelleen vaille 18). Hän ilmoitti meille että posti on suljettu koska hän "ei jaksanut enää" pitää postia auki koska oli tehnyt jo yhdeksästä töitä. ????!!!!!?????

En minä tuollaista ymmärrä, ei posti mene kiinni jos virkailijaa ei huvita. Ihan tosi. Onhan 9-18 pitkä päivä mutta minäkin olin töissä 8 - 17.30.

Arvatkaa soitinko postin asiakaspalveluun.

I'm not satisfied with my local post office. I tried to go there today, their opening hours are from 9.30 am to 6 pm, but as I got there 10 to 6 the officer had already shut the doors.

Me and another puzzled customer were banging on the door and finally caught the clercks attention: she come to the door (still closed) and yelled through the door that she closed the doors as she " didn't have any energy left" (???)

Wow. You don't end the office hours if you just don't feel like working. Now really.

Vanhanajan joulumarkkinat / Old times Christmas fare

2006-12-09T22:01:00.000+02:00

Terveisiä Lohjan vanhanajan joulumarkkinoilta! Markkinat pidettiin Lohjan vanhan harmaakivikirkon vieressä ja myyjiä oli hurjasti, samoin markkinavieraita. Myytävänä oli käsityöläisten tuotteita, ruokia, kaikennäköistä jouluista... Markkinoilta puuttuivat helppoheikit ja lakunmyyjät, useimmat myyjät olivat pukeutuneita vanhanaikaisiin vaatteisiin...
Mä sain sieltä mitä etsinkin: Koivulan tilalta suomenlampaan villasta kehrättyä lankaa, tuoksuu vahvasti lampaalta ja tuntuu ihanalta. Tää on värjäämätöntä, noi kaikki ihanat ruskeat sävyt ovat lampaiden omia värejä... Lanka on kaksisäikeistä, aika ohutta, ja mahdollinen huivi. Tai sitten jotain muuta, kuuluu sarjaan "pakko saada vaikkei ole aavistustakaan mihin sitä tarvitaan"

Lohjan muinaismuusikkojen kojulta ostin okariinon (se on tuo pieni esine kynttilä vieressä) ja siis sen kynttilän. Kynttilä on käsintehty ja läpivärjätty, upean värinen. Työkaverin isä on tehnyt itse okariinon ja myi niitä siellä kojulla. Okariinolla voi oikeasti soittaa sävelmiä, se on pullohuilu, kuulemma. Mä saan siitä aikaan vain vihlovia vihellyksiä mutta kuuntelin demoa, se kuulosti nokkahuilun tapaiselta, siinä on kaunis, kuulas ääni.
Mä olen ikionnellinen löydettyäni nää soljet seppä Taina Uutelan kojulta. Oikeastaan mä tarvitsin vain yhden mutta noi molemmat oli pakko saada... Ne on tarkoitettu mun Clapotikseen, ja käyvät kyllä muihinkin neulottuihin huiveihin. Nää on raudasta käsin taottuja, aivan ihania.

Seuraavat langat ovat jo hippusen vanhempia ostoksia, Angorinalta. Sinivihreä villalanka on ostettu jo alkusyksystä kädentaitomessuilta jotka pidettiin Wanhassa Satamassa syyskuussa, ruskea villa-angoralanka on naisten joulumessujen saalista. Molemmistä pitäis tulla huiveja tai ponchoja, kunhan taas olis vapaata aikaa... Jos tekis ensin loppuun niitä muutamia keskeneräisiä töitä.

I went to an Old Times Christmas Fare in Lohja today and it was an wonderful experience. There was plenty of crafts people selling their work, everything from smithery items to christmas food. The "merchants" were dressed accordingly and the atmosphere was wonderful, christmassy, even if it was raining.

I got myself this nature coloured wool yarn, all the wonderful brown hues are natural colours of the sheep. This yarn has still wery strong smell of sheep, and it feels so soft to touch. I haven't yet any ideas what it will become but a good guess is that it will turn out as a shawl or a poncho.

I also bought this ancient flute, an ocarina, that has a very nice sound. I cannot play it, of course but I heard a demonstration. It is the oval brown thing right next to the candle.

The best thing I got was the two clasps that are handmade, smithery. They are for my Clapotis, and I really needed only one but I could not leave one behind :-)

The two balls of yarn are from another fair, from Angorina. The blue is wool and the brown one is wool-angora blend, soft and warm.

Sukat / socks

2006-11-29T23:25:00.000+02:00

Ne ois nyt valmiit. Ja juuri ajoissa, työkaverini viimeinen työpäivä on huomenna. Nää olis olleet aikaisemminkin valmiit jos:
- oisin heti uskonut Zeskaa ja käyttänyt 68 silmukkaa
- oisin laskenut kantalapun silmukat heti eikä vasta siinä vaiheessa kun aloitin kavennukset
- oisin mitannut heti Oskarin jalkaan niitä eikä vasta sitten kun olin jo ekan sukan päätellyt.
- ja oisin vaan neulonut eripariraitoja, nyt purin sukkaa ja katkoin langan ja täsmäsin raitoja.

Ekasta sukasta on varsi siis neulottu kolme kertaa ja kantalappu kaksi kertaa ja kärki kaksi ja puoli kertaa. Niin että oikeastaan mä olen neulonut kolme sukkaa :-) Niin paljon mä tykkään työkaveristani :-)

Lanka: Fortissima Colori Socka Color väri 9095
puikot: 2 Addi-pyöröpuikkoa, 2,5 mm, 40 cm
68 silmukkaa
ranskalainen kantapää Ullan ohjeella (kiitos, Tuulia, ohje oli mainio)
kärki: pyöreä kärki, myös Ullan ohje
Koko: mies, 43-44, kantalappu-varvas 26 cm

The socks are ready. And just on time, my collegue has his last day tomorrow. The sock would have been ready earlier if I:
- would have listened Zeska right away and used 68 sitches,
- would have counted the heel flap stitches right away and not when I started the decreases
- would have used Oskari as a measure right away and not when I ended the first sock.

So, the first sock is knitted several times: leg three times, heel flap twice and toe two and a half times. So actually I knit three socks :-) So much I like my collegue :-)
Mitäs tässä ennen sukkia sitten oli menossa? No, yllytyshullu tarttui ohuimpaan lankaan mitä kaapista löytyi ja alkoi neuloa Icarusta Merinosilkistä. Joo, pimeys valtasi pään :-) mutta kyllä toi tuntuu ihan mahdolliselta projektilta, kiire näes ei ole. Väri vaan tuntuu aika keväiseltä tähän vuodenaikaan mutta ainahan sen voi värjätä, vai kuinka? Voihan?

And what I had going on before the urgent sock project? I was easily led to grab the most delicate yarn I had in my stash and start knitting Icarus out of Merinosilk. Yeah, darkness come in :-) but it really does feel like a possible project, there's no hurry with it, you see. It's just the colour that feels a bit too spring for this time of the year, but it can always be dyed, right? Can it be done?

Auttaiskos joku? / Help, anyone?

2006-11-21T21:05:00.000+02:00

Mun pitäis tehdä miehen sukat Fortissima Sockasta ja vaikka googlasin niin en löytänyt vinkkiä siitä että kuinka monta silmukkaa pitäisi luoda. Ne sukat on tarkoitettu lahjaksi niin että en voi käydä mittailemassa saajan jalkaa :-)

Oisko 68 silmukkaa liikaa keskikokoiseen miehen jalkaan?

Mitä ihmettä mä oikein ajattelin? Tykkään kuitenkin paljon lahjan saajasta joten ois kiva jos sukista tulis sukan näköiset :-)

I should knit men's socks out of Fortissima Socka and even if I used G00gle I did not find tips about how many stitches I should cast on. The socks are meant for a gift so I cannot well go and measure the foot :-)

Would 68 stitches be too much on a middle sized foot?

What on Earth was I thinking? I do like the recipient a lot so it would be nice to produce socks that look like socks too .-)

Ja tänään... / and today...

2006-11-20T19:03:00.000+02:00

Pimeä päivä. Pimeää kun lähtee töihin ja pimeää kun tulee kotiin. Maanantai. Tunnin jonotus postin asiakaspalvelupuhelimeen ja luuri sieltä korvaan. Kiire. Siinä tunnelmia tänään ennen kuin pääsin töistä kotiin...

Kotona oli odottamassa jotain TOSI KIVAA:

Muhkea pussi jossa luki päällä SNY...

Lupaavan pehmeä.... ravistelemallakaan ei saanut mitään vinkkiä sisällöstä...

Ja sieltähän paljastui vaikka mitä :-) Mun SNY on ollut hurjan ahkerana :-)

Ensin tuli näkyviin huovutettu kassi. Ja se on tosi ihana! Raikas väriyhdistelmä (sopii mun Clapoon, muuten), hauska toteutus, mun pitää vielä vähän tutkia että kuinka toi on tehty... paloista varmaan? Siis aivan ihana. Kiitoskiitoskiitos!
Ja tää oli vasta pintaa :-)

Kassissa oli kaikennäköistä mukavaa "pimenevien syysiltojen iloksi":

-Kortti, kortit on kivoja.

-Hauskan Päivän Kahvia, se on minttusuklaakahvia, mä keitin jo kupilliset! Nam. Jo tuoksu oli (on) ihana, minttusuklainen. Mieskin tykkäs :-)

-Tummaa suklaata Fazerin Thin Mocha -suklaata. Tää on mun oma, mä syön tän ihan ite.
-Appelsiinintuoksuisia kynttilöitä, valoa syysiltaan. Tänään on niin pimeää että heti piti sytyttää. Helpotti :-)

-Tumput, iloisen raidalliset. Saan muuten pitää kiinni näistä kaksin käsin, Lindalla on nimittäin samanväriset sukat ja villatakki ja nyt se himoitsee mun tumppuja... Taidan pitää ne kuitenkin itse ;.)

Nää kuvat on siis otettu pimeällä, salaman kanssa joten värit ei taida ihan olla oikeat...

Hauskuus jatkuu vielä, tää oli vielä SALAISEN neuleystävän lähettämä. Mua odottaa siis vielä joku ylläri...???.. On kuin joulua odottaisi, ihanaa ja jännittävää ;-)

Kiitos SNY!!!! Taas kerran, pelastit päiväni!

Today. Dark when I leave to work. Dark when I came back home. Monday. An hour worth of waiting in a "service" phone of our post office and after that hour got hang up on... A busy day.

And as I got home, everything was suddenly all right. My Secret Knitting Pal had sent me a package.

In there I found the most adorable felted bag, lovely colours in it, goes well together with my Clapotis ;-) made with a fun technique... out of squares? It is so wonderful! Thank you so much!!!

But this was not all: there was lot's of goodies in the bag: Mittens, happily striped. Chocolate, coffee flavour dark chocolate. That I will eat by myself, just me, that is ;-) And Mint Chocolate flavoured coffee. Wonderful smell, wonderful taste. Darling Engineer loved it too :-)

And the ful will go on: This was still from the SECRET pal, this means maybe that I'll get yet another surprise? I'm waiting for it like Christmas and birthday together :-)

Paketit lähtivät / parcels are out

2006-11-14T19:32:00.000+02:00

Blogiarpajaisten palkinnot lähtivät viimein Katiijalle ja Villapallolle. Voi olla että vielä ei huomenna mutta varmaankin jo ylihuomenna postiluukku kolahtaa.

Kuvat laitan kun paketit ovat perillä, tavan mukaan.

Merinosilkki lähti sitten Lappiin asumaan, Muoriska sanoi omistavansa valuraudasta tehdyt hermot ja uskoi että sotku selviää. Onnea :-D

Soile: pikkupiski olis saanut kyllä melkoisen kyydityksen jos oisin nähnyt sotkun ilman varoitusta. Onneksi Linda soitti ja varoitti etukäteen. Se (siis Lumikki) olis tosiaan voinut päätyä lapastehtaalle kissan kanssa, se kollinrontti katsoi asiakseen herättää mut aamuviideltä ja mä olen jokseenkin aamuäreää sorttia :-)

Mippe: Mä olin kokonaan unohtanut millaista pentujen kanssa on, nehän on kuin pikkulapsia, koko ajan jotain kiellettyä suussa ja aina pahanteossa; toisaalta kyllä tosi suloisia ;-D

The prices of the draw are finally out, on their way to Katiija and Villapallo. They probably arrive late this week, if the post allows.

And the Merinosilk has got a new home in Lapland with Muoriska. She promised to have nerves of steel and clear the mess in no time. Good luck :-D

Yhteensopivuusongelma? / Compatibility issue?

2006-11-13T18:54:00.000+02:00

Mitä tapahtuu kun jättää kotiin pienen, lankaan addiktoituneen puudelinpennun ja unohtaa nostaa käsityökorin ylös, ulottumattomiin? Aivan oikein, sotkuhan siitä seuraa.

1.) Valkoinen: 7,3 grammaa merinosilkkiä (102,2 m) umpisolmussa, ja se myös jää sellaiseksi, enkelinkään kärsivällisyys ei riitä selvittämään tuota. Tai ei minun ainakaan, tänään.

2.) Sininen: Puoli kerää Rakkaan Insinöörin kaulaliinassa kiinni olevaa Drops Alpacaa, yhtälailla sykkyrällä. Siitä sentään syntyi siisti pallo. Lumikki ei varmaan yrittänyt parastaan sen kanssa :-)

3.) Luonnonvalkoinen: Vasta vyyhdetty purkulanka. Onneksi olin sitonut pasmalankoja ympäri vyyhtiä, muuten tuokin olisi menetetty tapaus.

Nyt sitten lahjoitettaisiin hyvään, kärsivälliseen kotiin, selvitystyötä vastaan, nyssykkä Merinosillkiä. Lähettäjä ei ota vastuuta vastaanottajan hermoista ja revityistä hiuksista :-)

This is what follows when you leave a yarn happy baby poodle home for a day and forget to lift your basket up. A mess.

1.) White: 7,3 grams of Grignasco Merinosilk. An awful mess, not even an angel has the patience to clear it up.

2.) Petrol blue: Half a ball of Drops Alpaca, attached to the scarf meant for Dear Engineer. Very messy. She didn't try her best though, the yarn is now a tidy ball again. whew.

3.) Off-white: A skein of frogged wool. This time, I had tied the skein with multiple ties so
it is safe after all.

Now I want to give a bundle of merinosilk to a good, loving home. I warn you that you must clear the bundle yourself, and I take no responsibility of your lost nerves or hair that is ripped off.

pipo ja tumput / mittens and a beanie

2006-11-12T22:30:00.000+02:00

EDIT: kuvat takaisin

Mua alkoi kypsyttää vauvan villatakin neulominen, valmista siitä ei näytä tulevan millään... Ihan nättiä pintaneuletta mutta voi niin tylsää.
I was suddenly very bored with a baby cardi, the thin yarn and nice but simple stitch did not seem to progress...

Sitten piti kokeilla että millaista jälkeä siitä puretusta villapaidasta syntyy. Samalla tuli sitten osallistuttua Lapaskuuhunkin :-). Tällaista jälkeä:

So I needed to try out how the wool from the frogged sweater would behave and doing so I simultaneously took part in our MittenMonth.
Valkoinen on siis Nimetöntä Villalankaa (suunnilleen Ainon tuntuista), sininen Sandnes Soft Mohairia, sävy on hiukan utuisempi oikeasti. Malli on oma, keksitty sitä mukaa kun neuloin :-)
Puikot 4,5 pyöröt ja peukaloihin sukkapuikot.

The white wool is from the sweater , a bit thicker than Noro, and the blue is Sandnes Soft Mohair. Model is my own, made it up while knitting. The beanie was born first, I meant to knit mittens but it turned out somehing completely different :-) On the second go I managed to produce the mittens.

Pipo syntyi ensin vaikka aloin lapasta neuloa :-) En voinut mitään, siitä vaan tuli pipo... Lapaset tuli ulos vasta toisella yrittämällä.

Ekaa kertaa kokeilin magic loopilla neulomista, mun käsissäni se onnistui paaaaljon paremmin kuin sukkapuikoilla.
Lopuksi kuva jossa on Fifi ja fifi :-)

Jaa mää vai?

2006-11-10T20:44:00.000+02:00

Kun muutkin niin minä perässä....

Mä olen siis just täyttänyt 40 v (ikä painaa...) . Mä olen kotoisin Satakunnasta, Punkalaitumelta. Olen asunut pienen ikäni maalaistalossa ja kasvoin pitämään luontoa ja maaseutua tärkeänä, mutta toisaalta pitämään jalat maassa ja käyttämään maalaisjärkeä. Aika hyvä kasvupaikka, sanoisin. Karjalaiset sukujuurien perimänä en osaa olla lyhytsanainen - kirjoittaessakaan. Satakuntalaiset juuret sitten tuovat pidättyvyyttä. Aika hankala yhdistelmä, hölösuu erakko?

Peruskoulun ja lukion kävin niin ikään Punkalaitumella ja vaikka sieltä ehkä puuttuivat kaupunkien monipuoliset valinnaiset aineet ja muut toimintamahdollisuudet, niin vastaavasti pienessä koulussa kaikki olivat tuttuja ja massaan ei voinut piiloutua - hyvä ja huono asia :-)

Lukion jälkeen muutin opiskelupaikkakunnalle Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulla olenkin asunut siitä asti. Kaikissa muissa kunnissa paitsi Kauniaisissa, itse asiassa. Aloin opiskella kemiaa mutta ajauduin työelämään - rahaan voi jäädä koukkuun :-) Jossain vaiheessa päätin, että joku tutkinto pitää hankkia ja kävin kauppaopiston sihteerilinjan Espoon kauppaoppilaitoksessa Leppävaarassa. Sieltä jäi monta hyvää taitoa takataskuun, ruotsinkieli, kymmensormijärjestelmä ja kirjanpitotaito, muiden muassa. Valmistuin parhaaseen lama-aikaan juuri 90-luvun alussa joten pätkätöitä sitten piti ryhtyä tekemään.

Elämäni miehen (Rakkaan Insinöörin, silloin vasta Teekkarin) tapasin jo kauan sitten Otaniemessä, jo kahdeksankymmenluvun puolessa välissä. Osui kerralla, yhdessä ollaan oltu siitä lähtien ;-). Naimisiin mentiin jo vuonna -88. Viiden vuoden kahdenolon jälkeen päätettiin että olisi sopiva aika lapsille ja vuonna -93 syntyi Oskari ja vuonna -95 Linda. Hiljaista tässä talossa ei ole ollut sen jälkeen päivääkään - öisin nykyään jo on, vain koirat ja kissat pitävät hereillä, murrosikäisiä ei herätä pommikaan, yöjuoksut eivät vielä ole alkaneet.

Olin lasten kanssa kotona yhteensä viisi vuotta, kunnes Linda täytti kolme ja kotihoidontuki loppui. Aikoinaan jäin äitiyslomalle määräaikaisesta työsuhteesta ja siksi ei ollut työpaikkaa jonne palata... Halusin vielä opiskella jotain ja kemia tuntui olevan lähinnä oma ala - en vielä silloin tiennyt biokemiasta mitään :-) Pari vuotta pelkästään opiskelin ja kesät vietin lasten kanssa, ne kun olivat vielä niin pieniä... mutta sitten aloitin kesätyöt transplantaatiolaboratoriossa. Vielä silloin en jäänyt kiikkiin mutta jo seuraavana vuonna aloin tekemään tuntitöinä immunovärjäyksiä. Se oli ratkaiseva pala mun koulutuspalapelissä. Otin sivuaineeksi biokemian ja upposin syvälle. Niin syvälle että lopulta oli pakko vaihtaa pääainetta: nyt olen siis BIOkemian opiskelija, ja yht'äkkiä kaikki työkokemus olikin oikein hyödyllistä :-D

Kyllä minä valmistun, ihan oikeasti, täysipäiväinen opiskelu vain ei maksa asuntolainaa... Tässä loppuvaiheessa kyllä pitää rutistaa. Jonain päivänä haluaisin aloittaa väitöskirjan tekemisen mutta onko minusta siihen? Kunnianhimoa löytyy kyllä mutta muutakin tarvitaan. Tahtoa löytyy mutta taitoa? Rahoittaja? Lottovoitto? Oisko kestään mesenaatiksi keski-ikäiselle ikuiselle opiskelijalle?

Neulomiselämäni? Se oli aika hiljaista hyvin pitkään, kouluaikana neuloin juuri ja juuri säärystimet, sentään kirjoneuleella. Pari pipoa, koulutöinä, meillä ei sukan tai tumpunneulomista harrastettu. Opiskeluaikana neuloin mohairliivin - piti tulla villatakki, hihat jäi puuttumaan. Uudelle poikaystävälle piti tietenkin aloittaa villapaita, se on kesken vieläkin, onneksi siitä ei ollut avioliitto kiinni :-D. Kun Oskari oli vauva, aloitin neulomaan villahousuja, purin tekeleen tuossa tänäkesänä, 70-senttiset potkarit eivät enää sopineet 170-senttiselle korstolle.
Pitkään olinkin sitä mieltä että en pidä neulomisesta, se on pitkäveteistä puuhaa (?!!?) Ristipistoja käsityön pitää olla. Ristipistoilin monta vuotta mutta se vaatii hetken pelkästään itselleen, mustasukkainen harrastus kun on. Kun taas neulominen...

Tänä vuonna tuli sitten tilanne että Linda tarvitsi tumput HETI eikä vasta ensi viikolla ja minkäs äiti siihen, puikkoihin vaan. Ohjetta piti etsiä netistä ja silloin löytyivät neuleblogit samalla kerralla. Seuraavana oli vuorossa sukat, sitten toiset sukat... se oli menoa. Neuleblogeja lukiessa tutustuin muihinkin lankoihin kuin Novitaan ja löysin Menitan. Ja kun pirulle antaa pikkusormen niin peli on menetetty. Nyt olen täysiverinen lankahamsteri ja unelmoin ihanista langoista ja OSTAN niitä, enemmän kuin tarpeeksi, järjellä ajatellen. Mutta järjen kanssahan tällä hulluudella ei ole mitään tekemistä, eihän? Hullumminkin voisi rahansa käyttää, tällä aina puolustelen lankaostoksiani :-D Joo, lehtiin ja kirjoihin, neule-sellaisiin :-D. No okei, luen minä muutakin, kurssikirjoja, nimittäin. Unelmissa on aika jolloin voisi lukea jotain juonellista ilman huonoa omaatuntoa... Dekkareita, historiallisia romaaneja... neuleohjeita...

että tässä minä sitten olen. Aika paljaana.Loppuun vielä söpöilykuva joka paikkaan ehtivästä lankaan addiktoituneesta pikkupuudelista. Lumikki on taas hoidossa. Typy on ymmärtänyt villalangan ihanuuden ja kerän nähdessään nappaa siitä kiinni ja lähtee täyttä vauhtia karkuun. On se vähän kasvanut, nyt 7-veikan kerä on jo pienempi kuin koira :-)

Voittaja on... / and the winner is....

2006-11-06T18:47:00.000+02:00

Numero 28 / number 28!
Arvonta suoritettiin tieteellisellä menetelmällä:

Minä Rakkaalle Insinöörille: Sano joku luku väliltä 1 ja 40?
RI: Ai miks?
Minä: No sano vaan!
RI: No 28 sitten.
Minä: Kiitos...
RI: ????

Laskin osallistujat ylimmästä (vanhimmasta) alkaen alaspäin ja numerolla 28 osallistui.... Katiija!

Kymmenestuhannes kävijä oli Villapallo jo tässä vähän aikaisemmin, onnea hänelle myös, tulossa on palkinto siitäkin.

Trumpetteja, toitotuksia, ONNITTELUJA!

Mulla on jo idea siitä että mitä paketteihin tulee, nyt vaan pitää vielä ehtiä aukioloaikaan kaupaan. Oottakaa vaan rauhassa :-)

I did the draw with a very scientific method, that is, asked Darling Engineer to say a number between one and forty. Okay, he said, but why? Never you mind, just tell me, I said. Okay, 28. Thanks, I said. ????

Number 28 is Katiija, (link above in Finnish text) congratulations! And the tenth thousandth visitor was Villapallo, and she will also get a small prize!

Tässä on vielä pari kuvaa Clapotiksesta, alemmassa oli ihan totta vielä vähän päivänvaloa mutta ihan pimeältä se tässä näyttää... Ylemmässä värit on oikeammat... Ja se mustapartainen miehenkuvatus on Rakas Insinööri :-)

Here's still a couple of Pictures of Clapotis, and in the picture above there WAS some daylight still, I swear! Just the picture looks a bit dark... The colours are betteri in the picture below, though. (the bloke with a beard is my Darling Engineer, by the way)

Eiks ookin IHANA ;-) ..... Ennenkuin saatte kakisteltua vastaukset "joo, hieno, mielikuvitukselliset koristelut" tai muut "öh, tota" -kommentit ;-D niin paljastan totuuden:

Lovely, isn't it? Before you say ummm, urhg, well, rrright, I give myself in:

Tää on oikeasti kirpparilöytö jostain vuodelta kivi ja miekka. Joo, kyllä mä kymmenen vuotta sitten pidinkin tätä mökillä missä kukaan ei nää... mutta nyt se sai uuden kohtalon:

Actually I found it in the flee market ages ago. I did actually wear it more than ten years ago in the summer cottage where nobody was to see it, but now it got a new fate:Pari vyyhtiä on vielä kuivumassa ja tuo yksi kappale (hiha) on vielä purkamatta. Hurja määrä hyvää villalankaa, mitähän tästä kaikesta tekisi? Ehkä se pitää lanoliinittaa tai jotain, se on ihan kuivaa, aika löyhäkierteistä mutta ei silti ihan hahtuvaa. Muistuttaa hiukan kyllä Ainoa niin että ei siitä oikein mitään kulutukseen joutuvaa kai kannata tehdä. Pitää miettiä :-)

A couple of skeins is still drying out and that one piece, a sleeve, is still to be frogged. A huge pile of perfectly lovely wool, what an earth will I do with it? It's a bit loosely spun but looks okay to me, maybe it's not for knits for a lot of wear and tear, though.

Muutakin lankaa tästä talosta löytyi viikonloppuna. Ihan totta, LÖYTYI. Linda kävi ullakolla etsimässä jotain, ja hihkaisi: Äiti, tiedätkö että ullakolla on lankakeriä? !!!???!!! Ei mun tietääkseni siellä mitään lankakeriä ole, mä kuvittelin tietäväni kaikki tän talon langat, läheisesti! Mutta niin vaan tyttö kantoi sieltä muovipussin jossa oli kolme täyttä ja yksi vähän vajaa kerä Novitan Jussia (ei ihan uutta, luulisin?), ja kaksi vyyhtiä valkoista merkitöntä villalankaa. Mistä ne ovat ullakolle joutuneet, ei mitään käsitystä. Pienen vinkin EHKÄ antaa toi purettu villapaita, se valkoinen vyyhtilanka on samannäköistä. Oonko mä ostanut sen langan itse kirpparilta samaan aikaan kuin sen villapaidan? Eihän ne nyt ole voineet jäädä edelliseltä asukkaalta, eihän?Alkaako dementia vaivata jo nyt?
And I found some more yarn last weekend too. Really, FOUND! Linda went to the attick to find something and she yelled for me: Mom, did you know that there's some yarn up here? Not according my knowledge there was, I thought that I knew every ball of yarn in the house, intimately. But lo and behold, she brought down a plastic bag of yarn with her. There was three full balls of a wool blend and one a bit short. With those there was also two small skeins of unlabelled wool. Where they are from, I have no idea what so ever :-) A small hint may be in the woollen sweater, the one I was frogging. The off white wool looks very much like that. Have I bought the yarns in the same time from the flee market? Am I becoming dementic already?

Mä tässä haamuilin aikaisemmin päivällä, kävin nimittäin lisäämässä tilastoijan sivulle. Krista antoi vinkin kuinka voi kuikuilla mistä kävijät tulevat ja millaisilla hakusanoilla hakukoneiden kautta tulijat sivulle löytävät. Toimunpipon laskurin kautta lähdin surffailemaan ja sieltä tilastoija löytyi, kiitos :-) Mä laitoin siihen saman lukeman kuin laskurissa, siksi siinä on niin iso numero.
My blog was ghosting earlier today, I added a statistics "counter" from Hitstats.com
I wanted to know what kind of searches get to my page and Krista gave me a hint, and after surfing a while, I found a stat-o-meter. I put the same number as in my counter, that's why there's such a big number there.

Hmm, tässä varmaan asiat olivatkin tällä kertaa, jotain pitää säästää tulevaankin :-) Näkemiin, siis!
I suppose this is it for now. By now :-)

Rapeita sanoja / Crisps words

2006-11-02T14:45:00.000+02:00

Joo, 10 000 on ylittynyt, mahtava juttu :-), kiitoksia kaikille! Osallistumisaikaa arvontaan on vielä ainakin tää ja huominen päivä, ehdin arpoa vasta perjantai-iltana, siksi :-)

Kymmenestuhannes oli tosiaan Villapallo, hänelle lähetän jotain omaa pientä. Kaikkien kesken arvon sitten jotain muuta, lankaa tms, pitää miettiä...

Yeah, 10 000 visitors have now visited my blog, awesome :-) , thanks everyone! I'll add some time for entering the draw until Friday evening, because I won't have any time to pick the winner before that.

The exact number 10.000 was Villapallo, and for her I'll send something small special. Among everyone I'll draw a number and that person will then get some yarn or something, I'm not very sure yet.

Mitä nuo otsikon "rapeat sanat" ovat? No tietenkin sanoja jotka tuntuvat ääneen sanottuna paahdetulta ruisleivältä. Sarkofagi, kartonki, kretonki, hieroglyfi... niiden pitää olla vähän outoja myös. Tämä oli siis Lindan, 11v määritelmä, hän alkoi kirjoittaa eilen muistiin näitä "rapeita" sanoja.

What are the "crisp words" in the title? Well of course they are words that feel like toasted rye bread when said out loud. Sarcophagus, hieroglyphus, words that are a bit weird, and in Finnish they contain a lot of sharp RRR. That was a definition according to Linda, 11 years, she started to write down these "crisp" words yesterday.

Tänään on neuletapaaminen Kampissa, kiva nähdä taas kaikkia, toivottavasti tulee paljon ihmisiä paikalle!

Nyt on aika... / Now it's time to ....

2006-10-31T20:50:00.000+02:00

...istua takkatulen ääressä.
...kääriytyä paksuun huiviin.
...ihailla ensimmäistä "lumihankea".
...rauhoittua ennen joulukiireitä.
...järjestää arvonta. (lisää alempana tässä samassa postauksessa)

...sit by the fire.
...wrap yourself in a big shawl.
...admire the first snow of this winter.
...calm yourself before the Christmas rush.
...to have a draw. (More of it below)

Äidin vanhoissa Kotiliesi-lehdissä oli tällainen palsta ja lapsena aina ihmettelin että mitä siinä oikein ajettiin takaa mutta ikä tuo ymmärrystä, näköjään.

Ja siten tämän neulominen kestikin sitten koko kuukauden, Langattoman Lokakuun. Langat mä ostin syyskuun viimeisenä päivänä ja valmiiksi se tuli lokakuun kolmanneksi viimeisenä päivänä. Neulomista hidasti rankka työtahti, jonain iltoina jaksoin neuloa vain kerroksen tai pari, joskus en lainkaan. Kuvassa "tytöt" esittelevät siis - Clapotista. Mä yritin ottaa siitä hyviä kuvia päällä, peilin kautta mutta tulokset olivat lähinnä kaameita :-) - en siis näytä niitä. Ensi viikonloppuna koetan ottaa kuvia päivänvalossa, nyt olen kotona vain pimeään aikaan.

Valmis huivi on itse täydellisyys. Värikäs, lämmin, laskeutuva. Neulominen oli kivaa, yllättävää kyllä, mallineule oli äärimmäisen yksinkertainen, mutta se mahdollisti "aivottoman" neulomisen telkkaria katsellen, luennolla, jutellessa. Lanka on ihanaa Noro Kureyonia, väri 138. Siinä on sekä mun suosikkivärejä että inhokkivärejä mutta yllätys onkin siinä että ne toimivat kokonaisuutena. Tää on kai sitä mitä sanotaan väri-iloitteluksi :-).

Huivin leveys on 60 senttiä, vähän leveämpikin se ois voinut olla, ehkä yksi mallikerta lisää, tai kaksi. Pituudeksi tuli ihan vahingossa 207 senttiä, mulla oli varattuna 10 kerää, ja mä olin alunperin suunnitellut tekeväni siitä vielä ehkä pipon tai kämmekkäät tai tumput tai jotain... mutta kun ne meni kaikki tähän huiviin. Vielä yks kerä... ja vielä tää... ja tää... Jäljelle jäi yksi puolikas kerä. Mitä ihmettä siitäkin vois tehdä?

Mä olin jo varautunut siihen että kaikki vanhassa läppärissä olleet tiedostot olis olleet mennyttä. Mutta kuinkas kävikään. Rakas Insinööri puuhaili koneen kanssa viikon, sitkeästi avasi sen joka kerta kun järjestelmä kaatui ja sai kuin saikin pelastettua kuvat ja kirjanmerkit ja käsityöohjeet ja musiikit - kaikki tärkeät. Kone tilttasi aina kun sitä liikautti niin että kalua siitä ei enää tule.

Ja viimeiseksi...

10 000 kävijää on ihan kohta täynnä (WOW). Sen kunniaksi siis - ja ensilumen ja pelastettujen tiedostojen ja valmiin Clapotiksen - täällä on siis arvonta. Kerro miten mieluiten viettäisit talviunta tai tätä pimeää marraskuuta, jätä viesti tähän postaukseen. Ilmoitan kun etsikkoaika on ohi... Ja jos osut tasan kymppitonniin, ilmianna itsesi, keksin sinulle jotain pientä omaa.

Mä kirjoitan tän englanninkielisen version myöhemin ja koitan saada paremman kuvan huivistakin niin että pari haamua voi ilmestyä. Nyt nukuttaa. Kiitos.

I am announcing a draw to celebrate the 10 000 visitors and first snow and the fact that Dear Engineer succeeded to save most of my lost data from my broken computer. Leave your comment in this post telling your favourite way to hibernate through this muddy November. If you hit the exact ten thousand tell me, I'll get you something small and tasty for it too.

I'll fill in the English version as soon as I have energy (now I just want to go to bed) so a couple of ghosts will appear. Thank you.

Postipäivä / mail day

2006-10-18T22:19:00.000+03:00

i

Töissä rankka päivä ja oli pakko lähteä jo viideltä kotiin, ja kun pääsin kotiin, teki mieli hautautua löhötuolin nurkkaan olemaan väsynyt ja kurja.

Vaan mitä näinkään postipöydällä... Mulle oli kirjeitä!!!!

Ootas, kuviakin... On, ihan kohta.

Mä just tänään aamulla ajattelin että pitäis hankkia heijastin kun pimeällä liikenteessä tummiin pukeutuneita tyyppejä, niitä ei näkynyt ennenkuin ihan läheltä.... Ja mitä paljastuukaan mun SNYn kirjeestä? No heijastin tietty! Leppis-heijastin :-) , kesä mukana syksylläkin. Kuvan ottaminen on muuten hiukka haasteellista pimeällä, siis kun heijastimen on tarkoitus heijastaa valoa, niin käytä siinä sitten salamaa että jotain näkyy :-)

No tuli siitä kuva, lopulta. Kiitos, SNY, tää oli kiva :-D, mä lupaan käyttää sitä! (pitää vaan varoa että Linda ei pääse omimaan tätä ensin...)

Oli toinenkin kirje. Mä sain Soilelta kiitoskukan kun lähetin käännytyskirjeen (pikku kokeilunöttösen Noroa). Mä mallailin kukkasta mun jakun kaulukseen ja se passaa siihen just, täydellinen yhdistelmä. Kiitos, Soile. Kuva on kyllä vähän pimeä, auringonlaskusta on jo aikaa...Suomen Posti on sitten loistava keksintö ;-D

I got a letter from my secret knitting pal, she sent me a reflector to make me safe! It is such a lovely idea, and I just this morning had thought of buying one, after watching pedesterians dressend in dark clothes with no reflectors, appearing into my car's lights out of nowhere. Thank you SKP, I promise to use it!

And i got a lovely thank you flower from Soile, as I sent her some converting Noro ;-), thank you too!

Finnish Post is a lovely company ;-D

Hiljaista / Silent

2006-10-17T20:03:00.001+03:00

Hiljaista oli tänään neulontatapaamisessa Espoossa. Tapasin siellä - itseni. Tulin paikalle Cafe Buffoon siinä varttia vaille 6 kun töissä hiukan vehähti ja vanhasta muistista kuvittelin että tapaaminen on 17.30. Nyt vasta kotiin tultua luin verkosta että 17.00.... No, istuskelin siellä sitten tunnin verran ja mietin että olenko oikeana päivänä ollenkaan liikkeellä ja harrastin yksinäni julkineulomista ja kahvinjuontia. Kaveria oisin kaivannut, missähän kaikki oli?

It was pretty quiet today in our knitting meeting in Espoo. I met there - myself. I came there about 15 minutes late, or so I thought, as I was a bit late to leave work. I thought that the meeting was half past five like before but when I got home I noticed that the announcement said 17.00. Well, I sat there about an hour and had a coffee and some KIP of my own and kept thinking if I was there on the right day at all.

Koska Clapotis on vielä (edelleen) vaiheessa niin laitoin sitten kuvan edelliskesäisestä tai oikeastaan syksyisestä nauhuksesta, tästä tulee niin kesäinen olo.

Since the Clapotis is still not ready, I put here a picture of flowers of the summer before, it makes me feel so summery...

Mietin tässä tuota kävijäkarttaa blogin sivupalkissa. Se näyttää että kävijöitä on siellä täällä, kaukaisimmat Australiassa, Kiinassa, Himalajalla, Etelä-Amerikassa. Ovatkohan ne kaikki oikeita lukijoita vai onkohan joukossa spammirobotteja... Tulee vähän vainoharhainen olo, taidanpa lakata ajattelemasta ja jatkaa vaan neulomista :-)

I was thinking of the visitor map in the sidebar of my blog. There's a lot of visitors around the world, the most remote are from China, Australia and South America. It makes me wonder if all of the spots are real readers or is there some spam robot also... makes me feel a bit paranoid, so I'd better stop thinking and keep on knitting :-)

Uusi rakas / A new love

2006-10-15T11:20:00.000+03:00

Edit: unohtui pari juttua... forgot a couple of things...

Noin. Web Master tuli kotiin Koreasta ja langaton nettiyhteys toimii jälleen. Paljastui vain sellainen taka-isku että meidän varmuuskopio on maaliskuulta. Se tarkoittaa että kaikki Tanskan kuvat, hirmu määrä neulekuvia, lasten kuvia ja koiranäyttelykuvia on poistunut keskuudestamme. Mä olen kesän, kevään ja syksyn aikana kerännyt kasan neuleohjeita (ilmaisia) ja neulelinkkejä, niitäkään ei siis enää ole.

So, the Web Master came back from Korea and the wlan is working again. The set back that was relieved that the back up was from March. It means that allt the pictures taken in Denmark, a whole lot of pictures of my knitting, pictures of the kids last summer and of dog shows, are no more. I have collected a collection of knitting pattens and links during the spring, summer and autumn, I lost them too.

Torstaina ostin sitten uuden läppärin, johan se vanha olikin 2,5 vuotta vanha. Tää uusi on Toshiba m60-132, 17" näytöllä ja dual layer DVD-asemalla ja tässä on kokonainen numeronäppäimistö jota mä kaipasin siihen vanhaankin. Ja tää on oranssi :-D Mun työkaveri meinasi revetä kun se kyseli että "no millainen se uusi kone on, onko siinä sitä-tätä-tuota?" ja mä vastasin että "ei aavistustakaan... mutta se on oranssi" Ihan oikeasti mä kyllä valitsin tän sillä perusteella että tää vastaa mahdollisimman hyvin mun tarpeita riittävillä ominaisuuksilla (DVD-asema, WLAN, tukeva runko) olematta turhan "upea". Ihana väri on vaan plussaa :-D

So on Thursday, I went and bought a new laptop. This new one is a Toshiba M60-132, with a 17" screen and a dual layer DVD-station, it has a whole number pad that I missed in the old one. And it's orange. My collegue burst into laugh when he asked if the laptop had this-that-or-else and my answer was: No idea, but it's orange... Seriously, I chose this because it was good enought without being too fancy. The lovely colour is only a plus :-D

Clapotis edistyy pikku hiljaa. Kirjaimellisesti, tän uuden koneen asetusten säätämisessä ja omannäköiseksi tekemisessä on mennyt paljon hyvää neulonta-aikaa hukkaan. Noroa on vielä neljä koskematonta kerää jäljellä, viisi mennyt ja yksi menossa. Mä toivon tästä ISOA. Tossa kuvassa muuten näkyy kuinka raidat sattui ihan samanvärisiksi kuin neulemerkkikin... Musta toi oli hauska juttu, nyt vaan kirjoitettaessa kuulostaa ihan höhlältä. Värit on ihanat, joka tapauksessa.

My Clapotis is coming on slowly, the assembly of this new one has taken up my valuable knitting time. I still have four balls of Noro left for it, I've used five and one is on it's way. I'm hoping this to be a BIG one. The picture, by the way, is about this stitch mark and it's colours matching with the Noro. I thought that it would be a funny thing but now, written, it seems silly. I love the colours, no matter.

Linda tilasi taas lisää asusteita, nyt pitäisi neuloa sitten poncho. Lanka valkoista, vaaleanpunaista ja beigeä Teddyä, mallineule sileää neuletta, pääväri valkoinen, muut muutaman kerroksen raitoina. Se on hyvä että tyttö tietää mitä haluaa, helppokos mun on sitten toteuttaa kun on noin selkeät speksit. Toinen tilaus oli alpakkasormikkaat tai tumput, kun neiti tuli eilen nenä vuotaen sisään oltuaan koko päivän ulkona ilman hanskoja ja pipoa. (Kyllä mä niistä muistutan, mutta on vaan niin kiire, kuulemma)

Linda placed an order on new garments, now I should knit a poncho. It should be white with pale pink and beige stripes, stockinette stitch. She knows what she wants and therefore it is easy for me just to knit according to the spesifications. The other order was mittens or gloves from alpaca. She come in with a runny nose and red fingers after spending the whole day out with out a hat or gloves. (I do remind her, but she said that she was too busy to take them with you)

--

Lindan tilauksiin kuului myös tää Suuressa Käsityölehdessä ollut neulottu puudeli (Joo Sirpa, se on aivan ihana :-D) Mä aattelin että sen vois ehkä tehdä Novitan Foxista ja ehkä Nallesta, jotenkin ne ohjeen kokoakryylilangat ei IHAN iskeneet. Ei nääkään nyt unelmalankoja ole mutta vähän parempia.

Ja mun piti mainita myös kuinka mun ihana Rakas Insinöörini antoi mulle synttärilahjaksi (täytin 40, mutta tunnen itseni vielä 20 vuotiaaksi...) rintaneulan "jotta sä voisit laittaa sillä sun huiveja kiinni". (Ei tietty oo kuvaa siitä tähän hätään, unohdin ottaa ja nyt se solki on töissä, huivissa kiinni) . Aika kiva idea, nyt kädet jää vapaaksi. Mä olen viime aikoina käyttänyt paljon huiveja töissä kun olen tehnyt gravity flow affiniteettikromatografiaa kylmähuoneessa. Monta tuntia +4ssä vaatii runsaasti villaa ylle.

Linda also ordered a knitted poodle that was in a Finnish crafts magazine. It looks like a lovely pattern, with a quick glance. I thought to replace the yarn suggested in the pattern to Finnish yarns, the yarns in the original work were polyacryl and polyester, and I don't like those plasticy fibres. Well, okay, Novita Foxy contains plenty of plastic fibres, but most of it is wool, isn't it.

Mun SNY, muistathan että mä olen olemassa ja odottelen viestiä sulta... (Pitäis laittaa omallenikin viesti, tästä se tulikin mieleeni :-) )

Maailmanloppu / End of the world

2006-10-09T22:05:00.000+03:00

Kamalaa, mun läppäri sanoi sopimuksensa irti kesken sunnuntaisen neuleblogeissasurffailutuokion. Mä vein sen tänään töihin jossa työkaveri yritti kaikkensa mutta tuomiona oli että kovalevy on ihan särki, sitä ei voi korjata eikä tiedostoja saa millään ulos. Sinne meni iso kasa kuvia, neuleista ja muista, kaikki kirjanmerkit joita olen kerännyt, neuleohjeet, musiikki... Olo on aivan orpo.

It's so awful, my laptop finished it's working life right in the middle of a Sunday surfing. I took it to my collegue who tried to resuscitate it but nothing worked... the hard drive is so broken that nothing could be recovered. A lot of photos, of knitting and else, all my bookmarks I have collected, knitting patterns, music... I feel so lonely.

Siksi siis ei yhtään kuvia tähän postaukseen, niitä yksinkertaisesti ei ole. Samasta syystä tästä postauksesta puuttuvat kaikki linkit, nyt en jaksa surffata etsimässä niitä jotka aikaisemmin löytyivät näppärästi kirjanmerkeistä. Kunhan ostan uuden läppärin ja kaivan taas kaikki kirjanmerkit niin katsotaan sitten.
There lies a reason why there's no pictures in this post. They do not exist. That's why also all of the links are missing from this post, I have no energy to surf and find them, that used to be in my bookmarks.

Hauskempiin asioihin kuuluu että Clapotis edistyy. Hitaasti mutta varmasti :-) Nyt on purettu jo se silmukkarivi joka tulee aloituskärkeen ja vielä on monta kerää Noroa jäljellä. On se muuten kiva ohje, ja Noro on aaaaivan ihanaa lankaa, etsiskelin eilen siihen sopivia ohjeita, jos raaskisi ostaa villatakin verran lankaa joskus.

On the better side, Clapotis is progressing happily. Slowly but surely ;-). Now I have gotten by the row of sticthes that goes right down the starting corner, and I still have several balls of Noro left. I just love the pattern and the yarn! So much that I was looking for patterns for it yesterday, if I some day can afford to buy enough Noro for a cardigan.

Lip lap - only in Finnish...

2006-10-01T18:32:00.000+03:00

Arvatkaapas mitä nämä ovat?
Vinkkinä: se on mun synttärilahja, vähän etukäteen... Ja arvasitte oikein: Noro Kureyon, väri 138! 10 kerää!
Jotta ei tulisi kiusaustakaan rikkoa Langatonta Lokakuuta, käväisin Priimassa SYYSKUUSSA (eilen lauantaina, syyskuun viimeisenä :->)

Nämä on tarkoitettu Clapotikseen, näin sen neulottuna MennaHuun blogissa ja samalla sain lankavalaistuksen. Olen nimittäin suunnitellut tätä mallia jo kauan mutta lanka on ollut hukassa. Halusin liukuvärjätyn mutta en pätkävärjättyä... tavalliset raidat eivät olleet vaihtoehto... yksivärisenä se olisi ollut jotain muuta kuin mun mielikuvani huivista.
Tarttui sieltä toki muutakin matkaan, tarvelankoja oikeastaan. Lupasin neuloa sille siskonpojalle uuden villatakin ja sitä varten nuo Lanett-kerät ovat, valkoista, harmaata, beigeä ja vihreää. Lindan kaulahuivi on vielä kesken joten Bigga on siihen tarkoitettu - hän neuloo siis sitä ihan itse :-) (äidin tyttö...)

Etualalla on se mitä Clapotiksesta on jo tehtynä, eka kerä on jo aika harva... On muuten ihana malli, olisin luullut että "sileän" neulominen olisi tylsää mutta kaikkea muuta. Ja tää lanka on kyllä maineensa veroista. Aaaah... Mä olin ajatellut ensin sitä väriä jossa on sinistä ja turkoosia mutta matkalla Priimaan katselin syksyn väreissä olevia puita ja pensaita ja tää oli sitten ainoa mahdollinen, tässä on jotain siitä väri-iloittelusta jota syksyssä on... Ja tää sopii mun mustan syksy-nahkatakkini kanssa kuin nakutettu :-). Ene rassu on taas ihan paitsiossa...

Ai miksikö nuo ohjelappuset on tuossa kuvassa? No halusinpa esitellä mahtavan tavan säilyttää netistä tulostetut A4-sivut: mä lämpölaminoin ne! Ei haittaa vaikka ohje lentäisi vesialtaaseen (kuten kesällä kävi) tai joku kaataisi limpparinsa ohjeelle... muovi kestää kaiken. Se pysyy siistinä ja sileänä kaikissa olosuhteissa. Tosin, se vaatii A4-kokoisen neulelaukun, laminoitu ohje ei juuri taitu, jos nyt miinuspuolia haluaa kaivaa, tasapuolisuuden vuoksi.

SNY muisti mua hauskalla Aku Ankka-kortilla, kiitos! Miten voikaan tavallinen postikortti ilahduttaa :-)
Se tuli kyllä jo viime viikolla, mä en vaan ole kirjoitellut mitään... kyllä se on Kristelille raportoitu saman tien. Viimekuiset silmukkamerkitkin pääsivät Clapotiksen teossa töihin toden teolla, siihen tarvitaan merkki poikineen.

Mitäs muuta... Nyt on pari jaksoa House MD:tä takana. Pidänkö? Kyyyllä.... oikeastaan. Hugh Laurie on upea, särmikäs ja monipuolinen ja valitettavasti kaikki muut ovat vielä ainakin paaaaljon kalpeampia haamuja mutta ehkä niille saadaan syvyyttä kunhan sarja edistyy. Sen dekkarimainen rakenne on aika hauska, tosin jotkut yksityiskohdat saa välillä biotieteitä tuntevan kiemurtelemaan, mutta kaikkea ei kai voi saada.

Aika erilainen sarja on Greyn Anatomia. Sekin on sairaalasarja ja enemmän _sairaalasarja_. Tykkään siitä, siinä on huumoria eikä asioita oteta aina liian tosissaan.

Ja BB. Mitä ihmettä maanantaina tapahtuu?

Sittenkin kuva / a picture after all

2006-09-25T18:43:00.000+03:00

Kiroiltuani itsekseni nykyajan kameratekniikan heppoisuutte, paljastui että vikana oli paikoiltaan luiskahtanut muistikortti. Kaikki kuvat olivat tallessa, anopin hautajaiskuvat, Lindan synttärikuvat ja mikä tärkeintä (?) myös kuvat jossa on ikuistettu valmis Print O'the Wave. Vanha juttu kenties jo mutta koska mua harmitti niin sen kuvan "häviäminen" niin laitanpas ne silti tänne jotta säilyisivät sitten vaikka bittivirrassa.

After cursing the modern camera technology to the lowest... I found out that the fault lie in the memory card that was a bit misaligned. All the pictures were safe and sound, the funeral pictures of MiL, the birthday pictures of Linda and the most important, pictures of the ready POW in action. Old thing perhaps now, but since I had already thought that all the pictures were lost forever, I'll put them here, to preserve them forever in the bit universe.

Nyt tuntuu tyhmältä, jos olisin ymmärtänyt sammuttaa kameran, ottaa akun ja muistikortin irti heti silloin, koko harmitus olisi kestänyt vain sen viisi minuuttia jonka kameran buuttaaminen kesti. Oi nykyajan tekniikan ihanuutta....

Now I feel really silly, if I had thought of shutting down the camera, taking off the memory card and the battery, all the annoy would have only lasted the five minutes it took to boot the camera. Oh the wonders of modern technology...

Muuten, kun noita iltapukujuhlia aina silloin tällöin on, mä päätin että mun on ihan turha joka pippaloihin hankkia uutta iltapukua. Asustan sen erilaisilla huiveilla aina erilaiseksi [ainakin näin voi perustella sitä miksi puikoilla on aina uusi pitsihuivi ;-)]

By the way, I thought that as I need a dress every now and then, it's more economical to get one that can be dressed up with scarves and shawls... what a good excuse to have always a new lace shawl on my needles, don't you think?

Yksi asia jäi mietityttämään... mulla on kahden viikon päästä synttärit, lokakuussa siis... Joka oli LANGATON lokakuu... Mitäs mä nyt ostan itselleni synttärilahjaksi??? Hylätäänkö jos miehen käskee (toivoo, pyytää...) ostaa synttärilahjaksi lankaa?

Hihatin ja puudeli / a shrug and a poodle

2006-09-24T14:28:00.000+03:00

Tämä Sadunlämmitin valmistui tänään, aivan tilauksesta, ensi viikolle on luvattu viileneviä ilmoja. Langat ostin siis kädentaitomessuilta kuun alussa Toikalta. Samalla ostin neuleohjeen eurolla tähän pitsihihattimeen ja heti kun edellinen projekti valmistui 15. päivä (tai vähän ennen) aloitin tätä.

Ohje: Toika, pitsiblolero-kitti
Lanka: Berkshire Bulky, Valley Yarns. 85% villa, 15% alpakka. Lanka oli paksua ja pehmeää eikä kutita (mua) paljaallakaan iholla, ja neulottuna mahtavan pehmeää. Harmi kyllä, muuten ihanassa langassa oli solmuja. kerässä pahimmillaan kaksi solmua.
Puikot: 6 mm sukkapuikot, 7 mm sukkapuikot ja 7 mm pyörö-addit.
Muuta: ohjeesta poikkesin niin että neuloin hihansuut pyörönä ja vaan pitsineuleosion tasona. En mä tiedä mitä hyötyä siitä oli, piti vaan sooloilla :-). Vähän lyhyemmän oisin voinut tehdä, nyt se pussittaa vähän niskasta... mutta eipä se kyllä täällä kotona ketään häiritse.

This shrug finished today, with a perfect timing, since next week will be much cooller according to a weather man. It's been really warm for the end of September, 20 Centigrades day around. For the shrug I got the pattern and yarns from crafts fair a few weeks ago and I started this as soon as I finished the previous project.

Pattern: Toika, a lace bolero
Yarn: Berkshire Bulky from Valley Yarns
Needles: 6 mm and 7 mm dpns, 7 mm Addi-circulars
Else: I loved the yarn, it's really soft and knits into a beautiful fabrik but there's knots in it. What a shame, otherwise it's really lovely. I strayed away from the pattern by knitting the ribs with dpns, and only the lace portion flat. I really don't know what's the use, other than just fool around... I could have made it a bit shorter or smaller, now it's a bit baggy, but it really does not bother anyone here at home.

Tässä on lähikuvaa mallineuleesta. Se on surperyksinkertainen, toisella puolella langankierto, nosta yks, neulo yks, vedä nostettu neulotun yli; nurjalla puolella langankierto, neulo nurin yhteen. noita vaan toistettiin, ja se olikin mahtava seurusteluneule. Kuka sanoo että kivan näköisen pinnan tekemisen pitäis olla monimutkaista?

Here is a close-up of the pattern, it's super easy: yarn over, s1k1 psso on the right side; yo, p2tg on the other side. Who said that a nice looking pattern should be difficult or complicated?

Tässä on meidän tämän viikonlopun viihdykkeemme: Kääpiöpuudeli Lumikki, 8 viikkoa (tai yhdeksän, en oo ihan varma). Kuinka mikään voi olla noin pieni! Meidän kissa Nikke on melkein kolme kertaa isompi kuin Lumikki, (mutta silti se katsoi Lumpparia kuin se olisi 300 grammaa täyttä hammasta :-P)

Lumikki tuli hoitoon kun sen omistaja Kaarina lähti Ahvenanmaalle koiranäyttelyyn eikä sinne nyt voi ottaa pikkupentuja mukaan. Samalla se on täällä keräämässä kokemuksia, ja kun se on meidän perheen
hullunmyllystä selvinnyt niin se selviää mistä vain. Tosi reipas pentu, ei ollut millänsäkään meidän isoista koirista, häntä pystyssä pistelee menemään niin sisällä kuin ulkona.
Ihan vähällä on ettei koiranpentukuume iskisi, niin suloinen se on.

Mun Fifi saa kyytiä "Fifiltä" (en voinut vastustaa)

Here's our pastime for this weekend: a white toy-poodle called Lumikki (Snow White) . She is 8 or 9 weeks old and so cute! Her "mom" Kaarina had to go to a dog show and couldn't take a small pup with her so I had the honour to have her. How can anything be so small? Our cat Nikke is at least three times bigger than Lumikki...

I almost wanna have a puppy of my own now...

In the picture my Fifi-shawl is being given a hard time by "Fifi"

Tänään liityin tähän:

http://marinoma.vuodatus.net/blog/247772

Pitää pitää pientä taukoa langanostoista kun lompakko vaikeroi... enkä mä edes ehtisi neuloa mitään uusista langoista kun vanhojakin on laatikot täynnä.

Lupasin kuitenkin neuloa siskon vauvalle uuden villatakin kun edellinen on jo melkein pieni. Hui kamala miten ne kasvavat, vastahan mä sen edellisen tein...

Onko elämää ison työn jälkeen / after-life, is there any?

2006-09-19T22:53:00.000+03:00

pari Editiä alhaalla...

Joo. Pipo.

On muuten elämäni ensimmäinen pipo, ja vaikka ei nyt mikään kaunotar ole niin on kyllä aivan tilauksen mukainen, kuulemma.

There is, really. A hat.

It is the first hat I've made, ever, and if not a beauty, it is exactly what was ordered, I was told.

Linda tilasi pipon, valitsi langat ja piirsi mallin. Tarkennuksia ohjeeseen tuli koko prosessin ajan, ja loppujen lopuksi onnistuin miellyttämään tilaajaa.

Siis:
Pipo, alkuperäismalli Linda
lanka: Novita Aino ja Novita Teddy
Puikot 6 mm Prym muoviset sukkapuikot (ihan toimivat, addi-ktin yllätykseksi)
aikaa kului: yks lauantai

Linda ordered the had, chose the yarns and draw the pattern for me. Further instructions were received all along the process and in the end I succeeded in pleasing the recipient.
So: a Hat, original pattern by Linda
yarn, Finnish Novita Aino (100% wool, red) and Novita Teddy (45% wool, 30% polyamide, 25% acrylic, oatmeal colour)
Needles 6 mm Prym dpn, surprisingly good
time spent: a Saturday

Ja mikä ihmeen Murphy kääntää pipon kuvaan saumapuoli eteen? Lampun päällä se näytti paremmalta ;-)

Mä sain uuden tuolin, ihanan neulomis/löhöämistuolin. Kaverini osti uuden sohvan ja mä lupasin auttaa huolimalla tuolin. Kirppu-puudeli toimii mittakaavana... Tuo petrolinvärinen juttu nurkassa on syksyn innoittama lämmike, jonkunsortin hihatin. Käsityömessuilla Toikan osastolla oli myynnissä pakkauksiajoissa oli langat ja malli, ja se "pitsibolero" iski mulle. Lankana Valley Yarns Berkshire Bulky , 85% villa, 15% alpakka. Kuvia sitten valmiista... jotta ois kannustetta saada se valmiiksi :-) On muuten ihanan tuntuista lankaa, pehmeää kuin mikäkin.

I got this new chair, a lovely knitting chair where I can relax totally. My friend bought a new couch and I promised to help her by giving a new home for the chair. Kirppu the Poodle serves as a measure. The petrol colour pile in the corner is a shrug inspired by cool weather and autumn. I bought a kit containing these balls and a pattern for it from a crafts fair a couple of weeks ago... Berkshire Bulky by Valley Yarns, 85% wool, 15% alpaca. I'll get some pictures when it's ready.

Oli tarkoitus laittaa kuva POWstä käytössä, ja kuvakin on otettu. Rakas insinööri vaan tyhjensi kamerasta KAIKKI kuvat jonnekin omiin kätköihinsä. Saa odottaa kunnes herra palaa työmatkaltaan.

Olettekos muuten huomanneet että kun blogi on kirjoitettu ja luettu läpi, siinä ei näy virheitä... ja sitten julkaiset sen. Ja vot, virheitä alkaa löytyä. Jokaista korjattua kohti löytyy ainakin kaksi kirjoitus- tai yhdyssanavirhettä jotka on pakko korjata. Kumma juttu, ne ovat kuin näkymättömiä julkaisuun asti.

Mä muuten odotan innokkaasti taas uutta lääkärisarjaa telkkarista. House vaikuttaa ainakin etukäteen hyvältä, Hugh Laurie on upea hemmo. Ja näköjään se on myynnissä DVDnäkin, pitäis varmaan ostaa... tai katsotaan nyt ensin.

EDIT: kuvat olivatkin hävinneet bittiavaruuteen, RI oli aivan syytön tällä kertaa. Muistikortti oli vaan tyhjentynyt. Ei tuu siis iltapuku-kampaus-kuvaa huivista, täytyy keksiä jotain muuta kunhan tästä järkytyksestä toivun. Samassa hävisivät kuvat RI:n äidin hautajaisista. Onneksi vain muutama kuva mutta kaikenkaikkiaan harmi.

Edit2: Nyt pitäis Beta-Bloggerin ja normi-Bloggerin kommentointiosien ja profiilien taas jutella keskenään. Pitääkin heti mennä kommentoimaan jonnekin jotain, ihan siitä ilosta. Tulkaa tekin tänne, nyt sen pitäis toimia taas oikein.

POW valmis! / POW finished!

2006-09-12T19:46:00.000+03:00

Edittiä: punnitsin huivin / Edit: I weighed the shawl
Ja: kiitos kommenteista, mä olen aivan rakastunut tuohon huiviin, se varmasti hoitaa hommansa iltapuvun koristeena. Kunnollisen kuvan yllä laitan perjantain jälkeen kun oon pukeutunut siihen iltapukuun ja tukka on hyvin, ei se flunssaisen räkänokan päällä, farkkujen koristeena näytä ollenkaan niin hienolta kuin pitäis.

JEEE! SE ON VALMIS!
Ja vielä ennen määräaikaa. Mutta kyllä sitä on neulottukin, viikonloppuna neuloin sekä lauantaina että sunnuntaina kuin työtä, kahdeksasta aamulla puoleenyöhön.

Kauan siihen meni, tosin neuloin tässä välissä vähän muutakin, Ene'ä esimerkiksi, mutta viimeiset neljä tai viisi viikkoa varmaan pelkästään tätä. Joka päivä vähän mutta oli päiviä jolloin jaksoin neuloa vain muutaman rivin... Kaikenkaikkiaan mukava neulottava mutta en ihan heti tee toista näin isoa työtä jolla on tiukka määräaika -siis ei isoja joululahjoja ;-) Neulomisen pitää olla mukavaa ja rentouttavaa eikä sellaista että pelko selkäpiissä tikuttaa silmät ristissä että vaan ei myöhästyisi. Tätä harrastan ihan tarpeeksi esitelmän kirjoittamisessa ;-)
JES, it's ready! And I finished it before my due time, but then I knit it around the clock last weekend, I started in the morning and finished by midnight. Knitting against a strickt dead line kills the fun so I'm not about to knit another large piece with a dead line for a while - that means no big X-mas presents ;.)

Reunuksen neulominen vei enemmän aikaa kuin olin arvannut, jos ei olisi ollut viikonloppuna mahdollisuutta neuloa kellonympäri niin en varmasti työpäivinä olisi ehtinyt neuloa sitä. Tunnissa reunaa syntyi 15 - 20 senttiä ja yhteensä reunaa oli paaaaljon... Reunakuvion oppi kuitenkin nopeasti ulkoa ja se nopeutti heti kun ei tarvinnut katsoa mallia koko ajan.
The edge took me longer than I had estimated and lucky for me, I knit it around the clock during the weekend because I only could knit about 15 to 20 cm in an hour, and there's a lot of border there.

Kaikenkaikkiaan mallikertoja neuloin 48, kaikki samansuuntaisina, mua ei häiritse se että toisella olalla köynnös kiipeää ja toisella laskeutuu.

Ja reunusta varten laskin silmukkamäärät seuraavasti: kerroksia oli 48 x 12= 576. Reunus kiinnitettiin joka toisesta kerroksesta, siis suunnilleen puolesta (= 288) mutta että reunus pysyisi suorassa niin tarvittiin n. 20% enemmän silmukoita. Sen laskin yksinkertaisesti näin: kerrokset x 0,6 ja tulokseksi sain 345,6. Tarvittiin kahdeksalla jaollinen luku ja lähin oli 344. Juu, en mä itse osannut tätä pähkäillä vaan apua sain POW knit-along-listalta, jossa joku oli tuon suhteen laskenut. Ja toi 48 mallikertaa tuli Tuulian vinkistä, kiitos. (se on jaollinen kuudella ja kahdeksalla)
I did 48 repeats of the pattern in all, and all in the same direction. For the eyelet rounds of the border I counted the stitches by multiplying the amount of row by 0,6 and rounded it to next number divisible by eight (amount of attached rows of the border repeat)
Tää kuuluu taas niihin töihin joissa pingotus tekee pitsin. Ennen pingotusta se oli onneton ruttu...
Again, the fact that blocking makes lace, proved true...

Sitten se joutui pesuun, pesin sen laimennetulla Fairyllä niin että sain käsistä tulleen rasvan ja muut sutut pois, mä neuloin tätä kaikkialla, sisällä ja ulkona, koiranäyttelyistä kahviloihin niin että tulos oli kaikkea muuta kuin valkoinen.
First i washed it with mild diluted Fairy so all the grease from hands come off, and I squeezed all the water in a towel. I blocked it on my trekking bed and the squares helped to block it straight.
Vedet rutistelin pyyheliinaan ja sitten pingottamaan. Rakas insinööri piirteli mun pingotusalustaani ruudukon jonka mukaan on helppo saada huivi suoraksi, helpotti muuten paljon!

Teknisiä tietoja:
lanka: Grignascon Merinosilk, luonnonvalkoinen (vrt kylpyamme) suunnilleen 60 grammaa (pitää vielä punnita kun löydän meidän digivaa'an)
puikot: Addi 2,5 mm pyöröt, ensin 60cm, (EDIT: 66 g, punnitsin huivin) sitten reunan välikerrota neuloessa 150 cm (nekin oli vähän liian pitkät, lyhyemmillä puikoilla silmukat olis asettuneet paremmin. Reunusta neuloin siltä pitkältä pyöröltä ja Addin 2,5 mm sukkapuikolta, metalliselta. Bambu tuntui hiukan liian tahmealta tälle langalle.
Mitat: 169 cm x 55 cm, saataa vetäytyä hiukan pingotuksen jälkeen.
Muuta: tykkäsin mallista, se ei pitkästyttänyt vaikka toistuikin... vaati skarppiutta, varsinkin reunaa purin kerran jos toisenkin kun unohdin alkaa leventää :-) Merinosilk on ihana lanka, ostin heti lisää ;-)

Lisään kuvan huivista jonkun mallaamana kunhan tuo nyt kuivuu ja saan sen pois pingotuksesta.
Technical:
Yarn: Merinosilk by Grignasco, off white, about 60 grams (EDIT: 66 grams, I weighed the shawl)
Needles: Addi 2,5 mm circulars, first 60 cm then 150 cm for eyelet round. Dpns for border.
Measurement: 169 cm x 55 cm, may pull together when took out from blocking.
What else: I liked the pattern, it was not boring even if it repeated the same pattern, but it needed concentration... I frogged the border several times as I forgot to start increasing. Merinosilk is a lovely yarn, I bought lot's of more of it ;-)

Sanoin edellisessä postauksessa että vois pitää "sairaslomapäivän" ja tulin maalailleeksi piruja seinille: Jouduin kuin jouduinkin jäämään kotiin, kurkku on kuin kaktus ja olo kaamea. Nauti siinä sitten neulomisesta kun määräaika painaa päälle ja tulosta on synnyttävä ja olo on kaamea ...

Mitäs sitten seuraavaksi? Linda tilasi pipon Ainosta ja 'Teddystä, niin että varmaan sitten ensin se. Sitten Ene's on kesken, se loppuun... Mystery Diamond Shawl loppuun... siskon Amimono (no siihen on määräaika, joulukuun puoleenväliin mennessä pitäis olla valmis mutta lanka on paksua ja puikot seiskat että nou hätä) Helmiksen blogin kyselyyn mä sain muistaaksen seitsemän keskeneräistä mutta mitä ne loput on en muista enää ;.)

Pikapäivitys / Just a quick update

2006-09-08T08:43:00.000+03:00

Kaamea kiire: Print O'The Wave on edennyt jo reunukseen mutta aikaa on enää ensi torstaihin asti, silloin se pitää olla valmis ja pingotuksessa. Perjantaina se tulee käyttöön. Nyt vois vaikka "sairastua" :-) ... No ei kai.

I'm so busy: I'm almost through with the Print O'The Wave but still need the border. And I only have time until next Thursday when it must be ready and in blocking. On Friday it will be on use. Now I wish I would have some "sick" days... Not really ;-)

Ei kuvia, työkoneella on kuvia vain sokereista ja aminohapoista ja ne eivät ole kovin viihdyttäviä ;-)

No pictures this time, on my work computer I only have pictures of monosaccharides and aminoacids and that's not very entertaining, I suppose ;-)

lainattu kuva / a borrowed picture

2006-08-30T22:42:00.000+03:00

Susanna L-A antoi luvan käyttää ottamaansa kuvaa palkinnosta jonka hän voitti blogini arpajaisissa, se oli siis tällainen. Kolme kerää Drops Alpacaa (yksi lempilangoistani), mitta, nalle ja Daim-suklaa.

Susanna L-A gave me a promision to use a picture she took of the price she won when I had a competition. So, this is what it was like: three balls of Drops Alpaca (one of my favourite yarns), a tape measure, a tiny bear and almond crocant chocolate.

Mä mittailin sitä POW-huiviani, tai siis tarkemmin sanottuna punnailin lankakerää. Mä kerin Merinosilkin kahdelle, suunnilleen 50 grmman kerälle ja nyt eka sellainen viidenkymmenen gramman kerä on vähän yli puolenvälin. Mulla on se huivin keskiosa loppusuoralla ja ihan kohta aloitan niitä ympärineulottavia kerroksia ja reunusta, ja mulla on vahva fiilis että koko huiviin menee alle sata grammaa Merinosilkiä. Niin että Tuulia, kyllä mä luulen että sun Merinosilk-keräsi (tai vyyhti, vai joko olet uskaltanut keriä?) riittää POWhen.

I weighed my POW and the yarn ball and came into conclusion that the 100 grams of Merinosilk would be enough for the whole stole. I wound the hank into two balls, about 50 grams each and now as I'm almost through the body of the stole, I'm only half way throuhg the first ball.

The Gathering of Lace on sitten ihana kirja. Siinä on toinen toistaan mahtavampia malleja joita tekee mieli aloittaa... ne pyöreät on tosi kivoja , ja sitten ne shetlanninneuleet, sellaiset seitinohuet, mutta paras kaikista on kuitenkin se Mediterranean Lace, hassunmallinen huivi joka neulotaan kolmesta osasta ja reunuksesta. Se olis just Merinosilk-malli.

I just love the book The Gathering of Lace. There is lovely patterns, one after another, and I would like to start every one of them. All the round things are nice, and the Shetland pieces.... but the best of all is the Mediterranean Lace, a shawl with funny shape that is knitted from three parts and an edging. That would be a perfect pattern for Merinosilk...

Jaa-a, Rakas Insinööri kuorsaa kuin höyryjyrä tuolla makuuhuoneessa, taitaa olla parasta liittyä seuraan, kuorsaamaan.

Huomenna on muuten villakoirien ratajuoksukisat Tuomarinkartanon Vinttikoiraradalla, se on avoin kaikille villakoirille kokoon katsomatta. Tulkaa mukaan, koirilla on tosi kivaa!

Oh, well, Darling Engineer is snoring like a heavy duty machinery in my bedroom, I'd better join in, if I want to wake up early...

Tomorrow is a track race for poodles in Greyhound Track in Tuomarinkartano. Come to see or let your dog take part, the dogs love it!

Olen minä neulonutkin... / I've been knitting too...

2006-08-28T21:29:00.000+03:00

...Kaiken muun lisäksi. POW on nyt 100 senttiä (43 mallikertaa) pingottamattomana ja vielä kai pitäisi jonkin verran neuloa. Merinosilkki yksinkertaisena on jonkin verran ohuempaa kuin alkuperäisohjeen lanka niin että se ohjeenmukainen 34 mallikertaa ei kyllä riitä minnekään :-)

...In addition to many other things. POW is now about 100 cm long (43 repeats) unblocked and I suppose I should knit a bit more. The Merinosilk is a bit thinner than the yarn in the pattern so the suggested 34 repeats do not go very far.

Mä pingotin pätkän huivia ja mittasin: kymmenen mallikertaa pingotettuna on suunnilleen 28 senttiä, ja laskettuna tosta 43 mallikertaa olis about 120 senttiä. siihen tulis reunaa 2 kertaa viisi senttiä eli lopputulos ois jotain 130 senttiä tänhetkisen mitan kanssa. Ehkä mä neulon vähän lisää, vielä pari kolme päivää. Sitten täytyy jo alkaa neuloa reunaa, aikaa on enää vähän viidenteentoista päivään.

Nyt jo pelottaa sen reunan neulominen tai paremminkin ne kulmat, mun pitää laskea silmukkamäärät reunaan itse ja en oo tehnyt sitä ennen...

Mutta on sitä kiva neuloa, mä jo suunnittelen seuraavaa merinosilkkineuletta, tosin pitää kyllä tehdä ne keskeneräiset ensin loppuun...

I blocked a short piece of the shawl to experiment, and measured a bit: ten repeats gives about 28 centimeters when blocked, and calculated from that the 43 repeats would be about 120 centimeters (about 47"). With the border it would make 10 more centimeters (4 more inches) so maybe I'll just knit a couple of days more. Then I need to start knitting the border, I only have so many days until the 15th.

I'm already a bit apprehensive about knitting the border, especially the corners... I need to count the stitch count myself, and I haven't done it before...

I like to knit it so much, the Merinosilk is so lovely and I'm already planning on my next knit with it. Of course I have to finish the UFO's first...

Koska valmiita töitä ei oo ja muut keskeneräiset on joskus jo kuvattu, neulontaosuus päättyy tältä päivältä tähän, seuraavaksi koirajuttuja/ The knitting part ends here, there's no finished objects because of the POW... following is dog stuff.

Luonnetesti oli siis sunnuntaina. Orvokki sai 142 pistettä, ja suullisen arvion" kiltti, mukava ja helppo koulutettava". Muuten tulokset olivat sellaisia kuin olin ajatellutkin mutta sen kotona osoittama leikinhalu ja taistelutahto ja metsästysinto loistivat poissaolollaan. Ehkä ne sitten ovat opittuja ominaisuuksia joita se ei käytä tilanteessa jossa sen pitää tehdä omia päätöksiä. Mene tiedä. Joka tapauksessa oli hauska saada ulkopuolinen arvio koirastaan ja vielä sellainen josta (melkein) tunnisti koiransa.

Kuvassa kelkka jota vedettiin kohti koiraa, tässä kai koiran ois pitänyt hyökätä kelkan kimppuun... Orvokki haistoi sitä ja totesi elottomaksi ja sitten ei enää ollut kiinnostunut koko kelkasta. (oispa joku sanonut mulle että pitäis seistä ryhdikkäästi, vetää vatsa sisään :-P)

tässä tulos: Toimintakyky +1 (15) Kohtuullinen
Terävyys +1 (1) Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu 3 (3) Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu -1 (-10) pieni
Hermorakenne +1 (35) hieman rauhaton
Temperamentti +3 (45) Vilkas
Kovuus +1 (8) hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 (45) hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
laukauspelottomuus + laukausvarma
loppupisteet 152-10 = 142 pistettä

Tuomareina olivat Bengt Söderholm ja Marja Malmisalo

Edellisenä yönä mä näin painajaisia, näin unta että Orvokilla oli juoksu ja että se testi pitäis peruuttaa... Vielä aamulla herättyä mä olin varma että se oli alkanut ja olin vähällä alkaa tarkistaa asiaa... vasta kun oikeasti heräsin, muistin että sehän on leikattu joten ei sille voi juoksua tullakaan.

Orvokki tässä hurmaa tuomareita, tais luoksepäästävyyspisteet tulla ihan ansiosta...

Orvokki was tested with a official Finnish dog character test and got 142 points. The result tells about a dog that is easily trainable, open and kind, will not freak out if something unexpected happens... The judges try it in many ways, observing it's reactions to various stimulae.

In the first picture was a sledge that gives an idea how the dog functions under pressure, the sledge is a threat and it is supposed to react to it and when the threat ends, the sledge stops, that is, the dog is supposed to go and see what it was.

The second picture is about testing how the dog accepts strangers in a situation that the owner does give no support. Orvokki is a very friendly dog :-), the judges loved her...

Vielä yks juttu: Big Brother alkaa huomenna. Tuliskohan sitä kateltua tänä vuonna..

Perjantai

2006-08-25T23:15:00.000+03:00

(Sorry, only in Finnish this time, about blogcompetitions... I promise to write very soon a longer post, a multiligual one )

Kiitos, Mari, paketti tuli perille!

Voitin Marin näpräysblogin sukkakisassa palkinnon ja tässä se on:

Kuva on vähän pimeä, salamalla otettu, mutta tulin töistä aika myöhään ja aurinko ei enää paistanut... Pitkä päivä tänään mutta tuli töitäkin sitten valmiiksi.

Marin paketissa oli kaksi kerää ylellistä Novitan Butterflytä, sen kiilto on ihana, joteskin juhlahuivin oloinen (Minäkö neuloisin huivin, ette kai yllättyneet?) ja pussillinen ihanan syksyisen tuoksuista teetä: omenaa, kanelia ja appelsiininkuoria mausteena. Se lämmittää jo pelkällä ajatuksella. Ja supersuloinen kortti! Kiitos, Mari :-)

Ja Susanna L-A: Paketti lähti viimein tänään! Koska kaikki ei aina suju niinkuin tarkoitus olisi, mulla ei oo kuvaa... mutta jos Susanna vaikka laittais kun saa sen... hetikin ens viikon alkupuolella pitäis olla perillä. Ja vaan kaks viikkoa myöhässä... anteeksi.

Lopuksi vielä: työkaverini kyseli että kuinka kuisti edistyy. Kas tässä: Rakas Insinööri on ollut oikein ahkera ;-) Kuva on työmaasta joten siinä on vielä rakennusjätteitä, esimerkiksi vanhat portaat (tuo betonimöykky pensaan edessä) jotka oli koottu tiilistä ja lecaharkoista ja oluttölkeistä ja rakennusjätteistä... Seinä on kaksivärinen koska maalaus on vielä vähän kesken, se aloitettiin uusista seinälaudoista, lopuksi koko talo on aurinkoisen keltainen.

Kuistiin tulee valokate josta auringonvalo pääsee sisälle asti, ja sitten kaiteet jotta koirat pysyvät aisoissa. Nyt jo tuossa voi istuskella ja nauttia lämpimästä illasta.

Kattokaa nyt näitä / now look at these

2006-08-15T21:40:00.000+03:00

Edit: parempi otsikko ja Blogger-juttuja

Onko jotain joka saisi paremmalle tuulelle kuin odotettu posti? Salainen Neuleystäväni lupaili postia ja se tuli tänään! Kirjekuoressa oli tämä kiva kortti (kuva tietysti katkaisee kortin kun yritin ottaa mahdollisimman läheltä) jossa oli terveisiä. Nää ihanuudet oli vielä tuossa valkoisessa kuoressa joten yllätys säilyi loppuun asti... Nää on niin ihania. Neljä silmukkamerkkiä ja niihin sointuva kännykoru.

Tässä salamakuvassa nuo värit tulee esille mahtavasti, ne näyttävät ihan jalokiviltä. Salainen ystäväni on tehnyt ne itse! Nämä pääsevät hommiin Enen silmukoita merkkaamaan... ja taidanpa ottaa pari POWn puikoille myös.

Kiitos, Salainen Ystäväni, teit tästä päivästä aurinkoisen!

Is there something that would cheer you up more than a mail that you've been waiting for? My Secret Knitting Pal had promised me some mail and it come in today! In the envelope there was this nice card with a greeting(the picture is cut a bit since I tried to take the picture as close as possible). Inside there was a small white envelope so the surprise was complete success. Oh, these are so lovely! Four stitch marks and a phone-charm to complete the set.

In this photo with a flash thebeads show in their total blaze of colours, they look almost lit inside. And what's more, my SKP has made them herself! They get on duty to mark Ene's stitches at once.. and I think that I'll take a couple of them for POW also.

Thank you, my SKP, you brought sunshine inside!

Ai niin, vielä yks juttu. Mä vaihdoin Blogger Betaan joka lupaa olevansa helpompi kuin standardi Blogger, ja seurauksena voi olla se, että kun ei-Beta-Bloggerin käyttäjä kommentoi, niin joutuu kommentoimaan ikäänkuin anonyyminä tai "muuna" kommentoijana, vähän niinkuin Vuodatuksen (tms) kävijät. Toivottavasti tästä on apua Bloggerin takkuiluun kun se siirtyy Googlen alle.